Olemme mieheni kanssa harkinneet sijaisperheeksi ryhtymistä. Meillä on omia biologisia lapsia kaksi, joista nuorempi on vasta 1,5v.
Emme ole lähdössä soitellen sotaan, vaan aiomme ensin ottaa asioista selkoa.
Lapsuuden kodissani meillä oli tilapäisessä sijoituksessa kehitysvammaisia lapsia ja näiltä ajoilta minulla on hyviä muistoja. Itse en kuitenkaan haluaisi tilapäishoitajaksi vaan olisimme valmiita ottamaan perheeseemme jossain vaiheessa uuden jäsenen.
Eniten minua tässä arveluttaakin se, että miten kestäisin lapsen palauttamisen omille bio-vanhemmilleen. Olemme harkinneet myös kehitysvammaisen lapsen ottamista sijoitukseen.
Meillä on kummallakin paljon kokemusta työskentelystä kehitysvammaisten kanssa, sekä alan koulutus.
En tiedä oikein miten lähestyä ajatusta, toivoisin vain näkökulmia ja ideoita, ajattelemisen aihetta ennen kuin sanomme juuta tai jaata.
Emme ole lähdössä soitellen sotaan, vaan aiomme ensin ottaa asioista selkoa.
Lapsuuden kodissani meillä oli tilapäisessä sijoituksessa kehitysvammaisia lapsia ja näiltä ajoilta minulla on hyviä muistoja. Itse en kuitenkaan haluaisi tilapäishoitajaksi vaan olisimme valmiita ottamaan perheeseemme jossain vaiheessa uuden jäsenen.
Eniten minua tässä arveluttaakin se, että miten kestäisin lapsen palauttamisen omille bio-vanhemmilleen. Olemme harkinneet myös kehitysvammaisen lapsen ottamista sijoitukseen.
Meillä on kummallakin paljon kokemusta työskentelystä kehitysvammaisten kanssa, sekä alan koulutus.
En tiedä oikein miten lähestyä ajatusta, toivoisin vain näkökulmia ja ideoita, ajattelemisen aihetta ennen kuin sanomme juuta tai jaata.
Vastaukset 5
Vanhimmat
.. muistaa että sijoituksessa ei tule pelkkä lapsi, vaan koko bio suku myös mukana...
kannattaa harkita hyvin tarkkaan. Suosittelisin, että haastattelette sijaisperheitä, joilla on myös omia pieniä lapsia. Mielestäni teidän biologinen lapsenne on liian pieni. Joutuu luopumaan huomiosta liian varhain. Sijoitettu lapsi vaatii ensimmäiset vuodet paljon enemmän kuin mitä pystyy edes ymmärtämään eritoten jos vielä on vammainen...
Jos asutte entisen Uudenmaan läänin alueella kannattaa ottaa yhteyttä Uudenmaan Erityispalvelut -kuntayhtymään, joka järjestää Pride-koulutusta kehitysvammaisten perhehoitajiksi haluaville.
Tietysti nuorin lapsenne on nyt vielä pieni, mutta siitä, kun otatte yhteyttä ensimmäisen kerran tulevaan sijoittajatahoon kuluu helposti parikin vuotta ennen kuin ensimmäistä sijoitettavaa teille tarjotaan.
Suosittelen UEP:tä jos päädytte kehitysvammaiseen - heillä saatte kaikki teille kuuluvat edut, kuten vaapaaviikonlopun kerran kuussa, täyden lomaoikeuden ja asiantuntija-apua tarvittaessa.
Meillä nyt sellainen tilanne, että vauvana lastensuojelulain nojalla sijoitettu lapsi on todettu sittemmin lievästi kehitysvammaiseksi, eikä sijoittajakunta ymmärrä, että on iso ero siinä onko lapsi älyllisesti ns. normaali vai kehitysvammainen, joten esim. viimekesäisen puolison kanssa vietetyn viikon loman lomittajapalkkiosta kiistellään edelleen.
Hienoa, että on vielä perheitä, jotka haluavat ottaa sijoitukseen ns. vaikeampia lapsia hoidettavaksi. Itse ainakin kannustan teitä asiassa ja toivon, että tällaisille kyselijöille ei aina vastattais tyyliin..kannattaa vielä miettiä. Totta on, että pitää miettiä ja tarkkaan, mutta alan ihmisinä vrmasti ymmärrätte mitä kehitysvammainen vaatii. Meille tulee pian kehitysvammainen lapsi kerran kuukaudessa ja onhan sellaista aivan eri hoitaa kuin ns. normaalia, mutta hoitajia hekin tarvitsevat...
Teidän pienin on vielä aika pieni, mutta ennekuin olette koulutuksen käyneet ja tietoa tarpeeksi saaneet on hän ainakin kolme ja sitten odotusaika...
Oma kuopuksemme oli kaksi kun ilmoitimme sos. toimeen kiinnostuksemme ja kuopus kerkesi täyttää viisi ja sai siitä hetken päästä ihanan pienen pikkuveljen :)
ELi kasvaa ne omat siinä odotuksen ohessa ja ainahan voi laittaa rajan koska rupeaa ottamaan vastaan tietoja mahdollisista sijoitettavista.
Ei kun mukaan vaan porukkaan!!!
Näillä palstoilla näkyy yleensä se varjo puoli s- vanhemmuudesta, harvoin kukaan tulee kirjoittelemaan miten hyvin menee :)
Itse ajattelin kun harkitsimme lainalasta, että kun moni ottaa jo neljättä, niin ei se niin kamalaa voi olla :)
Ja ihanaa se on ollut :)
Ja eipähän se aina aurinko paista noilla omilla muksuillakaan :)