moi.
olin 18vuotias kun tein eka kerran elämässäni abortin se oli maaliskuun 11päivä kun tein sen ja lapsi olisi syntynyt marraskuun 5päivä tai 11päivä, miten pystyn olemaan miettimättä sitä koko asiaa??? aina kun mun isosisko tulee käymään aviomehensä ja lapsensa kanssa meillä sit kun leikin sen lapsen kanssa niin minusta alkaa tuntumaan siltä kuin se olis minun lapsi mutta kun se ei ole.. olen käynyt psykologilla mutta ei se mitään auttanut se vaan pahensi asiaa olen syönyt mielialalääkkeitä ja unilääkkeitä sen takia 2kuukautta ja näin kamalia painajaisia lapsestani mutta sit lopetin syömisen kun tunsin että en tarvitse niitä enää nyt tuntuu siltä kuin että tarvisin niitä uudestaan mutta en halua alkaa syömään niitä kun kuitenkin ne ei todellakaan vie sitä kokonaan pois mielestä. Enkä tiedä miten minun mieheni siihen suhtautuisi kun näkisi minun syövän unilääkkeitä ja mielialalääkkeitä taas kerran. Pahempi tässä on se ettei se lapsi ollut minun nykyisen vaan yhden toisen jätkä otti eron minusta heti kun mä tein abortin ja meni toisen muijan syliin.. eikä siinä vielä kaikki jätkä oli/on itse 16vuotias. auttakaa minua. miten pääsen tästä kaikesta yli, etten surisi sitä enskuussa että minun lapsi syntyis just tässä kuussa?????
olin 18vuotias kun tein eka kerran elämässäni abortin se oli maaliskuun 11päivä kun tein sen ja lapsi olisi syntynyt marraskuun 5päivä tai 11päivä, miten pystyn olemaan miettimättä sitä koko asiaa??? aina kun mun isosisko tulee käymään aviomehensä ja lapsensa kanssa meillä sit kun leikin sen lapsen kanssa niin minusta alkaa tuntumaan siltä kuin se olis minun lapsi mutta kun se ei ole.. olen käynyt psykologilla mutta ei se mitään auttanut se vaan pahensi asiaa olen syönyt mielialalääkkeitä ja unilääkkeitä sen takia 2kuukautta ja näin kamalia painajaisia lapsestani mutta sit lopetin syömisen kun tunsin että en tarvitse niitä enää nyt tuntuu siltä kuin että tarvisin niitä uudestaan mutta en halua alkaa syömään niitä kun kuitenkin ne ei todellakaan vie sitä kokonaan pois mielestä. Enkä tiedä miten minun mieheni siihen suhtautuisi kun näkisi minun syövän unilääkkeitä ja mielialalääkkeitä taas kerran. Pahempi tässä on se ettei se lapsi ollut minun nykyisen vaan yhden toisen jätkä otti eron minusta heti kun mä tein abortin ja meni toisen muijan syliin.. eikä siinä vielä kaikki jätkä oli/on itse 16vuotias. auttakaa minua. miten pääsen tästä kaikesta yli, etten surisi sitä enskuussa että minun lapsi syntyis just tässä kuussa?????
Vastaukset 3
Vanhimmat
...vähene kuin suremalla. Lääkkeet siirtävät tuskaasi myöhempään, kun pää on tokkurassa on helpompaa kun ei voi ajatella, mutta joskus on kohdattava se kirkas hetkikin ja asia käytävä läpi, kohdattava asiat niinkuin ne ovat. Jos läpikäynti ei kotikonstein todella onnistu, niin mene uudelleen psykiatrille, kyllä siellä joku osaa auttaa. älä ota vastaan enää lääkkeitä. Uni tulee itsekseen kun on tarpeeksi väsynyt, viimeistään kolmantena valvottuna yönä se tulee. Mielialalääkkeet tylsistyttävät. Masennuslääkkeet eivät auta kuin masennukseen, ei suruun ja voit tulla maaniseksi niitä syömällä.
yksi monista, jotka kärsivät post-abotion-stressistä. Siihen kuuluu mm. juuri tuo, että on vaikea olla lasten lähellä. Todennäköisesti useimmat psykologit ovat kyvyttömiä tämän ongelman hoitamiseen. Myöskään mielialalääkkeet eivät paranna tilannetta. Yksi vaihtoehto on klikata ituprojektin sivuille ja ilmoittautua vertaistukiryhmään, jos sellainen on asuinpaikkasi lähettyvillä. Toivon, että pääset vapaaksi tuosta ongelmastasi. Tsemppiä!
kiitos oikein paljon neuvostasi ja voin luvata etä tulen noudattamaan tuota neuvoa.. asun kyllä harjavallassa eli tuskin täälläpäin tuota ryhmää on mutta olen kyllä muuttamassa poriin siellä ainakin pitäis olla...