Voiko olla niin että jotkut ihmiset (kuten minä) eivät vaan yksinkertaisesti pidä ihmisistä? Ihmiset ovat toinen toistaan pinnallisempia ja jauhavat taukoamatta aivan tolkutonta paskaa. Mieluummin luen hyvää kirjaa tai katson hyvän elokuvan kun kuuntelen kun joku pönttö selittää puoli tuntia lapsensa haalarinpunteista tai miehensä herkuista. Onko tämä helvetti johon on ahdettu 95% vähäälyisiä ja 5% kidutuksen kohteita jotka eivät koskaan kohtaa toisiaan, koska ovat menettäneet uskonsa ihmisiin, elämään ja itseensä? Elämä lipuu ohi, odotan innokkaana sen päättymistä, josko tämän huonon vitsin tarkoitus vihdoin paljastuisi...
Minä pidän yksinäisyydestä
Olen aina pitänyt
101081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuitenkaan pidä yksinäisyydestä.
Totta vieköön. Minä olen myös mieluummin yksin kuin kuuntelen taukoamatta tarinoita siitä, miten 2 kuukautta vanha kakara kierii, ryömii ja jokeltaa, ja miten usein siltä vaihdetaan vaipat. Juu, todella mielenkiintoista. Mikä siinä onkin, että nuo epätoivoiset kotirouvat eivät jauha mistään muusta kuin kakaroistaan ja nössöistä ukoistaan?
Eikö rakkaus olekkaan mitään? Uskoa täytyy olla, että pystyy nousemaan! Ei lintukaan opi lentämään koskaan,jos se ei yritä..Kun (ilmeisesti)omaat Ajatuksia, mikset vaikka jakaisi niistä lohtua tarvitsevalle ihmiselle lähelläsi, siis niille, jotka eivät puhu mistään järkevästä? Vielä. Mutta sinun pienet valintasi vaikuttavat suuntaan jos toiseenkin :)
Olen melko samanlainen kanssasi, tosin kirjoituksestasi päätellen olen nuorempi. Kun olen kavereiden kanssa mietin yleensä vain mitä olisin saanut samassa ajassa itse tehtyä. Itse kun hoitaa kaiken ei tarvitse pelätä ihmisen luontaista oman edun ajattelua. Tietysti onhan joitakin kontakteja oltava, ei TÄYSIN YKSIN pysty elämään.
mielummin sitten vaikka yksin, kuin ihmisten kanssa, joiden kanssa en viihdy. En ole elämäni aikana kovinkaan moneen ihmiseen törmännyt, kenen kanssa TODELLA viihtyisin, ja kenen kanssa minulla TODELLA olisi hauskaa.
Kaikkein pahimpia ovat seurustelevat parit.
Aina mennään sen rakkaan poikaystävän ehdoilla.
Tapaamisia siirretään ja perutaan, siirretään ja perutaan aina sen mukaan, miten hyvin aikatalut oman poikaystävän kanssa menevät yksiin.
Mut kylhän se oma asennekin ratkaisee. Mua esimerkiksi kiinnostaa monesti tuttujeni kuulumiset, mut joku raja siinäkin.
Luin edellä olevat kirjoitukset ja totesin, että ette taida kumminkaan pitää yksinäisyydestä. Ette vaan pidä siitä, että muut puhuvat lapsistaa, puolisoistaa tai anopeistaan. Taidatte olla aika "kade-tyyppejä".
Minä pidän yksin olosta. Nautin, kun saan olla päiviä itsekseni, esim. maalle hautautuneena, metsässä kävelemässä ym. Kotosalla on kiva puuhastella itsekseen. Suurimman osan omasta ajastani olen yksin, mutta en yksinäinen.
Eniten minua ottaa päähän ainainen valitusvirsi, mitä nykyisin kuulee lähes kaikkialla, missä yleensä ihmisiä on. Se valitusvirsi on niin turhaa, sillä ei saa kuin itselleen mahanpuruja ja naapurilleenkin huonon fiiliksen...
Minun suurin toiveeni olisi, että ihmiset oppisivat olemaan vähän positiivisempia ainaisen valittamisen sijaan.
t. nm. "häntäluu murtunut - on siinä yksi positiivinenkin puoli, ei yhtään keljuta seisoa ruuhkabussissa" :)
Juju on siinä, ettet osaa nauttia pienestä. Monet ihmiset nauttivat ihan arkipäiväisistä asioista, kuten esim. siitä että näkevät ylipäätänsä jonkun tuttavan. Ei keskustelun aina tarvitse olla mitään sen ihmeempää.. Eikä keskustelu toisten kanssa koskaan tulekaan sen ihmeemmäksi (syvällisemmäksi), jos ei ensin käy sitä vaihetta läpi toisen kanssa, jossa puhutaan ihan vain niitä näitä. Alku on aina kevyttä, pinnallista, mutta sitten se ystävyys siitä syvenee. Itse en ainakaan olisi valmis puhumaan kenenkään puolitutun kanssa noin vain syvällisistä asioista. Jos niin tekisin, tulisi jotenkin sellainen olo että tämä olisi liioiteltua... (yli-dramaattista). Mutta sen sijaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa olisi hyvin lähellä (henkisesti siis), voisi puhua aivan hyvin omia filosofioitaan. Tämähän ei ole mikään varsinainen sääntö, että näin tulisi tehdä, mutta näin ihmiset vain yleensä tekevät (johtuuko herkkyydestä?). Olisi tietenkin "helpompaa", jos jokainen pystyisi syvälliseen keskusteluun noin vain...
Onhan tietenkin aina se riski olemassa, ettei vain uhraa vuosia väärään henkilöön. Henkilöön, jonka puheenaiheet eivät muutu koskaan sen syvällisemmiksi. Ei kai sitä auta muuta kuin vain kokeilla.. eihän sitä muuten saa selville. Ja joskus (ellei sitten jopa todella usein) yleinen vaikutelma ihmisestä pettää.
Sulla on vähän samanlainen tapa kirjoittaa tänne kuin mulla. Laitat otsikoksi ensimmäisen ajatuksen mikä tulee mieleen. Tuossa sulle tuli näköjään ensimmäisenä mieleen, että haluaisit viihtyä yksiksesi. Niinpä laitoit otsikoksi että viihdyt yksin. Jos joku sanoo tuosta, ettei otsikko täsmää (sanoen: "et sittenkään viihdy yksiksesi"), niin mitä väliä sillä on... Ihme, etteivät ihmiset osaa tulkita toisen tekstiä vilkkaana ajatusjuoksuna, vaan putoavat jo heti alkumetreiltä kärryiltä. Se piti vain sanoa, että itselläni on täsmälleen samanlainen kirjoitustyyli (kirjoitan vain sen, mitä tulee mieleen).
silence you maggot!!!
Kyllä se varmasti on totta, että te Suomi24-kirjoittajat ette pidä ihmisistä, en minä sitä asiaa epäile. Täällä tulee aina kirjoittaessa sellainen tunne, että ikäänkuin itsekin jotenkin "saastuisi", kun kirjoittaa ja lukee ihmisvihaajien juttuja.