Olen alkoholisti, vaan kovin lyhyt on ollut aina tämä muisti. Vuosia aa:ssa retkahdellen, välissä omavoimaista kohtuukäytön opettelua. Sama romahdus aina.
Viimeisin retkahdus, tarkoituksena ottaa vain pari tuoppia pubissa, vei reissulle vuorokaudeksi, joka maksoi yli 500 euroa, teki pahan mielen ja ahdistuksen. Onneksi henki säilyi.
Nyt tajuan raskaimman kautta sen, että kyse on sairaudesta, parantumattomasta sellaisesta. Luovutin, ja otin uudelleen AA:n askeleet vastaan. Jännä juttu miten tämä luovuttaminen teki henkisesti hyvän olon: mieli rauhoittui ja ihmeellinen luottamus raittiin elämän kantamiseen tuli. Tätä haluan jatkaa, kiitos AA:lle ja korkeimmalle voimalle!
Viimeisin retkahdus, tarkoituksena ottaa vain pari tuoppia pubissa, vei reissulle vuorokaudeksi, joka maksoi yli 500 euroa, teki pahan mielen ja ahdistuksen. Onneksi henki säilyi.
Nyt tajuan raskaimman kautta sen, että kyse on sairaudesta, parantumattomasta sellaisesta. Luovutin, ja otin uudelleen AA:n askeleet vastaan. Jännä juttu miten tämä luovuttaminen teki henkisesti hyvän olon: mieli rauhoittui ja ihmeellinen luottamus raittiin elämän kantamiseen tuli. Tätä haluan jatkaa, kiitos AA:lle ja korkeimmalle voimalle!
Vastaukset 7
Vanhimmat
kyllä kait se on "jännää", kun nostaa itsensä edessä kädet pystyyn ja luovuttaa pelin ja lykkää kaiken vastuunkannon omista mokailuistaan kännissä jonnekin epämääräiseen tuntemattomaan.
selkärankaisuutta - ei luovuttamista!
seiso tekojesi takana ja raitistut!
Mistä sinä voit tietää, että alkuperäinen kirjoittaja ajattelisi sinun tavallasi?
Hän on saattanut ottaa vaikkapa AA:n ohjelman työkalukseen pysyäkseen raittiina. Ja siinähän taas ei unohdeta mitään kun vastuu omista teoista otetaan vihdoinkin omille harteille. Väärien tekojen hyvittäminen niiden uhriksi joutuneille on yksi AA:n peruspilareita. Se on oleellista raitiuden säilymisen kannalta.
Luovuttamisella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Paitsi että kun ihminen luopuu epärehellistä ja riippuvuuta ruokkivasta eläntavastaan hänen on mahdollista pysyä selvinpäin ja toteuttaa velkojen maksua.
Minä olen ketjun aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että luovuttaminen on avainsana raitistumisessa.
Se ei tarkoita vastuun väistämistä vaan omasta mielestäni yksinkertaisesti tunnustamista itselleen, ettei tule toimeen viinojen kanssa ja luopuu taistelemasta alkoholia vastaan. Tunnustaa, että itse on monta kertaa voimattomampi kuin viina ja opettelee elämään tuon tosiasian kanssa.
Jos vieläkin yksinkertaistetaan, niin ajatellaan vaikkapa keliaakikkoa. Jos hän syö kotimaista viljaa, hän tietää sairastuvansa anemiaan ja jos hän jääränä jatkaa samaan tapaan, voi tulla noutaja. Siispä keliaakikko luovuttaa. Luopuu kotimaisista viljatuotteista oman terveytensä tähden, oppii elämään sen asian kanssa ja syö jotain muuta. Ei se ole sen mutkikkaampaa.
Hyvä,
Harvinaisen selkeästi ja hyvin sanottu. :)
Luovuttaminen ei tarkoita AA-ohjelmassa vastuun pakoilua. Kädet nostin pystyyn minäkin, mutta alkoholille. Totesin sen olevan itseäni suurempi voima. Sen todettuani ja luovuttuani ”minä – minä – minä” ajattelusta, oli raittiuskin mahdollinen.
On asioita, joita en voi muuttaa, vaan hyväksyä ne. Mutta on myös asioita joita voin muuttaa ja siihen minä tarvitsen apua. Olen löytänyt itseltäni selkärangan ja alkanut ajatella aikuisten tavalla, mutta siihen olen tarvinnut tueksi itseäni korkeampaa voimaa, hyviä ystäviä ja toimivaa AA-ohjelmaa.
Se ei ole sen vaikeampaa, kun että myöntää olevansa voimaton alkoholin suhteen ja että on menettänyt elämän hallinnan. Alkoholismista toipuminen edellyttää täydellistä luovuttamista.
Opin, että minun on myönnettävä itselleni olevani alkoholisti. Tämä on ensimmäinen askel kohti toipumista. Se harhakäsitys, että olemme niin kuin muut, jos ei tänään niin huomenna, on unohdettava.
Ongelmana on usein voiman puute. On siis löydettävä se voima, jonka varassa elää, ja sen oli oltava meitä suurempi voima. Sen olen nyt käsittänyt. Itse olen löytänyt sen AA-ohjelmasta ja kotiryhmästäni, voiman joka on ratkaissut ongelmani.
Pelkkä alkoholinkäytön lopettaminen saattaisi olla toimiva ratkaisu, jos alkoholismi olisi pelkästään fyysinen sairaus, mutta se ei ole niin yksinkertainen asia, sillä alkoholismiin liittyy myös mielenterveydellinen puoli. Epätavallisen fyysisen reaktion lisäksi meille syntyy myös henkinen pakkomielle. Vaikka kuinka vakaasti päätämme lopettaa, päädymme aina uudelleen juomaan.
Emmekö ole yrittäneet lukemattomia kertoja turhaan todistaa, että osaamme juoda niin kuin muut ihmiset. Jokainen epänormaalisti alkoholia käyttävä on siinä uskossa, että jonakin päivänä ja jollakin tavalla, hän pystyy saamaan juomisensa kuriin ja jopa nauttimaan siitä. Tämä harhakäsitys on ällistyttävän sinnikäs. Useat ovat tämän käsityksen vallassa jopa hulluuteen asti, eivätkä huomaa todellisuutta edes kuoleman porteilla.
Olen luovuttanut, mutta en luopunut - paitsi alkoholista.
niinhän se on, että kun osaa luovuttaa oikealla tavalla- elämä muuttuu. Mitä enemmän tulee raittiita päiviä - sitä mielekkäämmältä elämä maistuu. Aina AA-palaverin jälkeen on mieli rauhallinen (tai siis melkein aina).
viis hunttii...*nauraa*...eipä juuri mitään, sillä pääsee juuri alkuun jos viettää vähän lomaa noista kusipääkuvioista.