Olisiko kenelläkään sanoja lauluun? Tarvisin pian enkä löydä mistään sanoja.
Kiitos paljon!!
Kiitos paljon!!
Soi iltakellot yli vainioiden
Sanoja kellään?
1311606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tunnen laulun mutta en tietenkään muista sanoja ulkoa...
Ihana laulu, isää muistellen💜
Kaunis laulu ja minulle unohtumaton, koska tätini lauloi tämän äitini siunaustilaisuudessa. Nyt kirjoitan laulun ensimmäiset säkeet tämän saman tätini adressiin.
Iltakellot, sanat ovat Esa Tuomaalan ja sävel Yrjö Koskimäen.
Soi iltakellot yli vainioiden, ne soivat rauhaa työstä väsyneelle. On alkamassa suven sunnuntai, vain pääskyt leijaa veden kalvon yllä.
Niin pian kului kesän arkiviikko, sen uurastushan vasta alettihin. Pois pestään hiki vaivain merkitkin ja pukeudutaan aivan puhtaisiin.
Jää pellon ylle usva, tyyni rauha, on uni kevyt lämpöisessä yössä. Saa vaivat moninkerroin takaisin, ne mitkä loppuun kului arjen työssä.
Te veljet kaikki kotivainiolla viel` lyhyt hetki työtä jatkakaatte. Myös teille kohta iltakello lyö, soi suurta sunnuntaita ennustain.
Soi rauhan kellot, askareet on jääneet, pois joutaa sirppi, kylvövakkanenkin ja ohdakkeisen pellon reunalle, jää kyntäjän aura raskahin.
Ei enää vainiolta palanneena, nyt moiti hikeä ja vaivaa koskaan. Mä sainhan tehdä auringossa työn, kun toivo iankaikkinen loi valon.
Soi iltakellot vuorotellen meille, se järjestys on suuren mestarimme. Vaan lepopäivä kirkas, seesteinen, on Herran kansan juhlaa ikuisesti.
Onko sinulta otettu pois lähiomainen? Jos näin on, tämä on kaunis laulu ja kuule minä suren sinun kanssasi.
Kiitos kaunis!
Ei ole kuollut minulta, mutta läheiseltäni on kuollut läheinen. Ajattelin kirjoittaa hänelle osanottoni yhteyteen tuon viimeisen säkeistön. Laulu on kaunis ja toivoa antava. Kiitos vielä sinulle.
Tämähän on jo paljon sisältörikkaampi sanoiltaan kuin tuo ylempi, jollain tavoin putkisilmäiseltä vaikuttavan kirjoittajan monotooninen versio.
Niilo Yli-Mainio ei muuten ollut lestadiolainen!
si 243:
1.
Tiet kaikki kerran kulkee
porteille kirkkomaan,
ja hauta meidät sulkee
kätköönsä ajallaan.
Myös kädet uutterimmat
on kerran vaipuneet,
vain tuhkaa loistavimmat
on maineen seppeleet.
2.
Vaan Herran seurakunta
ei heitä toivoaan,
on sille kuolo unta,
se kiittää surussaan.
Se tietää Vapahtajan
jo nousseen kuolleista.
Hän valmistanut majan
on meille taivaassa. 3.
On maasta meidät luonut
Jumala jokaisen
ja Kristuksessa tuonut
jo uuden luomisen.
Kun täyttymystä ajan
soi taivaan pasuuna,
saa henki jälleen majan
kirkkaassa ruumiissa.
4.
Iloita itkeissäänkin
toivossa sydän saa,
kun hautaan syvimpäänkin
jo aamu sarastaa.
Siis luota voimaan Herran
ja kiitä armoaan.
Tie haudan päättyy kerran
ikuiseen kunniaan.
---
Muistaakseni olin kirkossa kun tätä veisattii presidentti Risto Rytin hautajaisissa. Muistaakseni oli syksy 1956. Koska olin jo silloin aika iäkäs, en myt muista tuota asiaa varmasti. Siihen aikaan ei ollut nettiäkään niin kuin ei silloin nuorempanakaan. Tämä Risto Ryti oli ikä- ja koulukaverini. Synnyimme Huittisissa vuonna 1889. Siitäkin on jo niin kauan, että alkavat nuo jutut jo unohtua.
Syntyi: 3. helmikuuta 1889, Huittinen
Kuoli: 25. lokakuuta 1956, Helsinki
Kuukleta soi iltakellot, pääset videoon ja kirkkoon sekä lauluun! Onpa tuolla joku tosi vanha hlö, risto rytin ikäluokkaa, ikäisekseen hyvä muisti!
sano! Täytin juuri 127 vuotta. Eukkoni ovat jonossa kuolleet, muistaakseni 3-5 kappaletta, mutta minä vain nuorrun. Menin juuri kihloihin. Suunnitelmissa on häät marras-joulukuun vaihteessa ja sitten toiveissa kutsu Saulin ja Jennin vastaanotolle. Morsiameni on hienan Jenniä nuorempi.
Soi Iltakellot - muutama sana toisin kuin edellä, on myös äänitteenä:
https://www.youtube.com/watch?v=tWSzkH5WvgQ
1. Soi iltakellot yli vainioiden, ne soivat rauhaa työstä pääsevälle, On alkamassa suven sunnuntai, vain pääskyt leijaa veden kalvon yllä.
2. Niin pian kului kesän arkiviikko, sen uurastushan vasta alettihin. Pois pestään hiki, vaivainmerkitkin ja pukeudutaan aivan puhtaisiin.
3. Soi rauhan kellot, askareet on jääneet, pois joutaa sirppi, kylvövakkanenkin. Ja ohdakkeisen pellon reunalle, jää kyntäjältä aura raskahinkin.
4. Jää pellon ylle usva, tyyni rauha, on uni kevyt lämpimässä yössä. Saa voimat monin kerroin takaisin, ne mitkä loppuun kului arjen työssä.
5. En enää vainiolta palanneena, nyt moiti hikeä ja vaivaa koskaan. Mä sainhan tehdä auringossa työn, kun toivo iankaikkinen loi valon.
6. Te veljet kaikki kotivainiolla viel´ lyhyt hetki työtä jatkakaatte. Myös teille kohta iltakello lyö, soi suurta sunnuntaita ennustaen.
7. Soi iltakellot vuorotellen meille, se järjestys on suuren Mestarimme. Vaan lepopäivä kirkas seesteinen, on Herran kansan juhlaa ikuisesti.
Säv. Yrjö Koskimäki San. Esa Tuomaala
Olisko kellään nuotteja lauluun "Soi iltakellot yli vainion"? Tarvisin pikimmiten isäni hautajaisiin.
T. Raija kiittäen