KYSYMYKSIÄ

tässä tänään tai lähiaikoina.

Moi! Olen bi-nainen ja aviossa miehen kanssa. Mikä varmaan on aika yleisin ilmiö bi-naisten maailmassa. Omalta kohdalta voin kertoa, siis tämä on vain omasta näkökulmasta ja koskee vain minua, että bi-naisena, minua kiinnostaa sekä miehet että naiset, mutta naiset ei kuitenkaan niin paljon, että minua voisi kutsua lesboksi, sen takia, jos haluaa lokeroida, niin olen mieluummin nimikkeellä bi kuin lesbo. Miehen kanssa eläminen varmasti on helpompaa kuin naisen kanssa ja jotenkin se on minulle luontevampi vaihtoehto kuin asuminen naisen kanssa. Seksi on tietenkin erilaista naisen kuin miehen kanssa, mutta sekin riippuu kumppanista, kumman kanssa se on parempaa, joten kumoan väitteen, että seksi naisen kanssa on aina parempaa kuin miehen, koska minulla on omakohtaisia kokemuksia molemmasta sukupuolesta sängyssä. Ja varmaan yleisin piirre bi-nainen on monesti naisellinen ja tykkää itsekin naisellisesta naisesta, siis ei tietenkään päde kaikkiin, mutta tällainen on kuitenkin aika yleistä. Ehkä me bi-naiset ollaan seksuaalisempia kuin lesbot ja heteronaiset, tiedä sitten. Ai niin, ei ole ristiriitaisia tunteita ollenkaan, olen erittäin tasapainoinen ihminen, enkä mieti seksuaalista suuntautumistani kaiken aikaa, vaan elän täysillä ja nautin elämästä täysin rinnoin.

Itse sanoisin olevani neutraali biseksuaali. Neutraali sen vuoksi, että toisin kuin (suurin?) osa biseksuaaleista, minulle sekä mies että nainen on yhtä vakavasti otettavia seurustelu- ja asuinkumppaneita. Yleensähän bisseillä se menee niin että oman sukupuolen edustaja on pelkkä "lisämauste" seksielämään, ei mitään muuta, ja oikea parisuhde perustetaan sen vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Ennemmin kutsuisin tällaisia ihmisiä kokeilunhaluisiksi heteroiksi, en biseksuaaleiksi, koska minun nähdäkseni "aito" biseksuaali pystyy myös _rakastumaan_ oman sukupuolensa edustajaan.

Minulla se ei mene niin että aamulla haluaisi vaginaa ja illalla munaa. Mulla se menee niin, että ihastun ja rakastun henkilöön, oli jalkojen välissä mitä tahansa. Silloin myös kun ollaan jonkun kanssa, silloin ollaan vain hänen kanssaan eikä vinguta sen "puuttuvan" sukupuolielimen perään. Tyydyttävässä parisuhteessa ei sen olemassaoloa edes muista. :)

"Yleensä kaikki bisset ovat hirveän avoimia. Tuntuuko se jotenkin paremmalta, kun voi olla samanlaiset välit molempiin sukupuoliin?"

En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitat tällä. Itse en korosta seksuaalisuuttani millään tavalla eikä se määrittele suhdettani muihin ihmisiin. Vaikka olenkin bisse, se ei tarkoita sitä että kaikki naiset ja miehet olisivat potentiaalisia kumppaneita, eikä se tarkoita sitä ettenkö voisi olla myös huonoissa väleissä naisten tai miesten kanssa. Seksuaalinen suuntautumiseni on vain yksi osa minua, ja loppujen lopuksi aika epätriviaali osa.

Riippuen kumppanin sukupuolesta, käytännön eroja suhteessa olemisessa on. Miehet ovat oikeasti putkinäköisempiä kuin naiset, ja korostavat sukupuoltaan ja sukupuolirooliaan enemmän kuin naiset (mikä itsellä tuppaa välillä nyppimään). Jos ihan käytännön asioita ajatellaan huushollin pyörittämisineen, niin ennemmin olisin vakituisessa parisuhteessa naisen kuin miehen kanssa. :) Naiselle ei tarvitse kuin kerran sanoa tiskeistä tai likaisista sukista lattialla ja ne katoavat, miehelle ne pyynnöt yleensä kaikuu kuuroille korville. Nykyhuusholleissa ei myöskään ole mitään sellaista mitä nainen ei osaisi halutessaan käyttää/korjata (tai edes soittaa korjaajaa paikalle), joten niitä "miesten töitä" ja "naisten töitä" ei minun nähdäkseni enää ole.

Mielestäni rakastuminen/ihastuminen on ihmisestä kiinni, ei sukupuolesta. Olen ollut rakastunut kaksi kertaa.. Kerran mieheen ja kerran naiseen. Seksi oli molempien kanssa ihanaa, mutta erilaista. Olen avoin ja seksuaalinen, enkä tod yritä peitellä lesbouttani sanomalla itseäni bi-seksuaaliksi. En harrasta yhdenillan suhteita ja mielestäni hyvä fiilis lähtee korvien välistä. Minua on baarissa kosiskeltu molempien sukupuolten taholta useita kertoja. Myös naisen lähestyminen voi olla epämiellyttävää ja tunkeilevaa. Jos haluat ihania kokemuksia usko tunteeseen! :)

Olen naimisissa miehen kanssa ja minulla on naisrakastettu. Tällä hetkellä siis elän kahdessa rakkaussuhteessa yhtä aikaa. Ja täysin kaikkien osapuolten hyväksynnällä. Tällä hetkellä elämässäni ei ole seksuaalisuuteen liittyviä ristiriitoja. Joskus on ollut.

En koe olevani lesbo,joka vain asuu miehen kanssa, koska tunnen intohimoa ja syvää rakkautta mieheeni - samanlaisia tunteita kyllä myös naisystävääni kohtaan. Elämässä on erilaisia vaiheita, enimmäkseen olen ollut rakastunut vain miehiin ja tuntenut seksuaalista vetoa siinä ohessa naisiin (välillä). Tällä hetkellä rakkaus ja kiinnostus on kohdistunut aikaisempaa enemmän naiseen, koska rakastan naista. Minusta tuntuu, että rakastuminen (edellisessä suhteessa) toi pinnalle myös seksuaalisen halun olla naisen kanssa.

Jos minulla ei olisi miestä, jota rakastan, voisin hyvinkin elää rakastamani naisen kanssa. Vaikka rakkaudessa ei sukupuoli ratkaise, se on kuitenkin tärkeää. Rakastan miestäni miehenä ja naistani naisena.

Naisen kanssa seksi on siinä mielessä erilaista, että hänellä ei ole penistä, joten yhdyntää ei tapahdu ilman lisävarusteita. Muutenhan mieskin voi rakastella naista samaan tapaan, ilman yhdyntää. Teknisesti ero lienee tässä. Mutta tietysti nainen ja mies tuntuvat fyysisesti erilaisilta - tosin rakastettu on aina rakastettu ja ihana. Sinänsä seksi voi olla kamalaa ja ihanaa sekä naisen että miehen kanssa. Riippuu siis täysin tilanteesta ja henkilöstä.

Hmmm. sitten vielä oma lisäys: Kiinnitän esim. kadulla enemmän huomiota hyvännäköisiin miehiin ja poikiin kuin naisiin. Mutta jos näen jonkun ihanan naisen, kyllä silmäni hänessäkin lepäävät.