Yksinäinen

joo siis must on sulost et sä aattelet noin...:D kyl must kaikkien pitäis´t iäst sukupuolest ja ulkonäöst riippumat jutella kaikille yksinäisille ihmisille!säki voisit tehä niin et meet vaan juttelee sille kaikest mukavast nii se saattaa olla niin et sill ei oo mitää elämää koulus koska se on niin erilainen!se tuntee itsensä ulkopuoliseks ja haluu olla yksin!voi myös olla et se vaan on ujo..:D tai et se viihtyy yksin ja ei vaan tee mitään ystävvvil...ota selvää!:D niin mäkin oon tehny ja oon tehny vaik mist hiljasist tytöist ja pojist vaik kuinkea kauheit häirikköi...;) ja myös jos sitä kiusataan niin yksinkertasest puolusat sitä ja oot sillai et vaik se ei oo ku muut nii ei sitä kuitenkaa saa kiusaa!

Kuule. Voit mennä puhumaan hänelle, jos susta tuntuu että se olisi oikein.
Ja aina kun jota kuta kiusataan, yritä antaa sille kiusatulle vihjeitä ettei se suinkaan ole yksin. Rohkaise sitä pistämään kiusaajille vastaan. Ja auta sitä kun hän aikoo tehdä sen.
Ihan rohkeasti vain kannustamaan!
Itse sinun ei kannata puolustaa sitä. Ehkä vain silloin kun kykenet vetämään turpaan, silloin saat luvan puolustaa. Mutta pelkillä sanoilla nolaat itsesi.

vaikka sitten säälistä

Tuo oli tosiaan aika kivasti kirjotettu. En tiedä kyllä koulukiusaamisesta hölkäsen pöläystä, mutta ujona ihmisenä ainakin minulla on ainakin jonkinlaista kokemusta.

Mun mielestä sun ei kantsi ottaa liian suurii askelii kerralla. Eikä sun kantsi sillee ruveta pälpättämään sille yhtäkkii kauniista säästä ja sillee... Parasta tietty on se, että näytät kaikille, että et yhdy mukaan kiusantekoon.

Jos hän on ujo, (jota vahvasti epäilen, koska kerroit hänen olevan koulussa hyvä ja niin edelleen), niin varmaan pienet huomaavaiset eleet olis kaiken A ja O. Minä ainakin kaipaisin tollaisessa tilanteessa sellaisia ihmisiä, jotka eivät tuuppaantuisi väkisin minun elämääni, mutta tulisin kyllä tosi iloiseksi, jos joku vaivautuisi tervehtimään.

Siis sanon, että älä ihmeessä rupee koulun välitunneilla kaveraamaan, sillä silloin toisit itsesi ja tämän kaverin vain silmätikuksi, jota mitä ilmeisemmin tämä kyseinen tyyppi EI halua.

Hei!

Olet empaattinen ihminen, ja se jos jokin on positiivista! Monet sun ikäiset ei osaa noin hyvin asettua toisen asemaan.

Se luokkatoverisi on luultavasti niin ujo, että kärsii siitä! Ei arkuus toki tee siitä muita huonompaa, se vain tarvitsee rohkaisua avautuakseen ja tuodakseen yhä selvemmin esille hyvät puolensa. Käytöksellään toiset kuitenkin vahvistaa sen epävarmuutta...

Voit itse olla ystävällinen yksinäiselle. Se on rohkeaa! Silloin sun luokkatoveri näkee helpommin, että on myös luotettavia ikätovereita.

Sun täytyy mennä puhuun sille ja puolustaa sitä. Mulal on semmonen kaveri meidän luokalla, joka olis luultavasti yksin ilman mua ja mun bestistä. Me otettiin se meidän ryhmään ja vaikka se ärsyttääkin meitä välillä me ei jätetä sitä yksin! Ketään ei kuulu jättää yskin, tiedän kyllä miltä se tuntuu! Hyvä kun ajattelet myös (toivottavasti) samoin.