Kertokaa miltä tuntuu muuttaa häiriköstä kauaksi.?
Omat fiilikset mahtavat! Ei enää koskaan hullun naapuriksi!
Omat fiilikset mahtavat! Ei enää koskaan hullun naapuriksi!
häiriköstä eroon
fiiliksiä!
61027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä nyt on rauhallista, ei tarvitse enää miettiä kyttääkö se tai ei. Ennen ei viitsinyt edes ulos lähteä kun se oli aina ovella ovisilmässä(kuului hyvin) taikka sitten parvekkeellaan. Välillä se näyttäytyi ihan reilusti ja välillä se koitti salassa(muka) kyttäillä. Meinasi siinä hermot mennä, mutta sitten sitä vaan oppi kestämään. Seitsemän vuotta tuota touhua kattelin ja sitten muutin pois. Ei se vieläkään ole helpottanut aina se olo. Kyllä sen kyttäämisen aina muistaa kun lähtee taikka tulee kotiin, vaikka se ukko ei tässä talossa asukaan.
Sitä jotenkin pelkää että joku taas aloittaa sellaisen touhun, oli se vaan siin kamalaa kestettävää. Sitten sitä sai aina pelätä jos se vastaan tuli, aina sillä oli halveksiva katse ja inhoittavat ilmehtimiset ja jos se kuvitteli ettei kukaan näe niin se sanoi jotain ilkeää taikka yritti töniä. Poliisi ei mahtanut sille mitään kun ei ollut todisteita ja kaiken se kielsi kun siltä poliisi kysyi asiaa. Siinä hieman sai itse maineeseensa kolauksen ja nytkin varmaan ne ajattelee siellä poliisissa että mikähän tuokin oikein on. Eihän ne voi tietää siellä kuka valehtelee ja keksii juttuja omasta päästään. Oli se kanssa yhdenlaista elämää, mutta onneksi se on nyt ohi. Toivottavasti iäksi, en edes tahtoisi nähdä sitä ukkoa enää koskaan missään. Ja toivon ettei samankaltaista ihmistä tule vastaani enää myöskään.
Minullakin on ollut vastaavanlaisia hyvin pitkälle traumatisoivia naapureita. Pelosta ja ahdistuksesta ei todellakaan heti pääse eroon. Menee pitkän aikaa, ennen kuin voi aamulla ensiksi herättyään ajatella jotakin muutakin kuin sitä ahdistavaa naapuria.
Paikka myös tuottaa niitä ahdistuksia, siis muistumia. Paikka, jossa muistat olleesi peloissasi ja ahdistunut, saa koko kehosi puolustusjärjestelmän pelon ja ahdistuksen valtaan aina uudelleen, vaikkei mitään syytäkään olisi. Vaikeinta on päästä eroon näistä tuntemuksista, jotka ovat ikään kuin jossakin syvällä selkäytimessä.
Itseäni on vainottu todella ilkeästi ja pahasti ja porukalla naapureiden toimesta. Ei se tietenkään unohdu, muttei sen pidäkään unohtua. Ymmärtämään olen jo oppinut - tietyllä lailla hyväksymään sen, että tämä nyt sattui minulle. Tietyllä lailla olen oppinut olemaan jopa kiitollinen, että tämä sattui minulle (koska se on totta vieköön lisännyt tietoisuuttani tästä todellisuudesta!)
Itse muutin lopulta pois koko paikkakunnalta, missä naapureiden kiusaamista oli tapahtunut, ja pikkuhiljaa olenkin toipunut aivan toisenlaisessa ympäristössä. Suosittelen siis totaalista ympäristön vaihdosta, jos on kovasti traumaattista ollut jossakin. Koen olevani pakolainen omassa maassani. Uskon meitä olevan Suomessa useampiakin.
Mutta aikakin on ystävä, aika ja tiedostaminen. Niitä pelon tuntemuksia täytyy vaan kelata ja kelata, kaikilta mahdollisilta kanteilta. Täytyy yrittää ajatella asiaa niiden muiden osallisten kannalta. Täytyy yrittää loitontaa itsensä kauas kauas koko tapahtumasta, katsoa itseään vaikka siten kuin katsoisi sarjakuvaa tai tragikomediaa.
meillä aivan sairas ja hullu keski-ikänen naapurin akka kyylää meitä. Huutaa perään hävyttömyyksiä. Sen s-tanan akan asunnosta tulee ihan hillittömän ällöttävä lemu - ei taida peseytyä kovin usein. Ruuaks tekee sipulisössöjä ja koko talo haisee p-skalle. Sen aikuiset hullut kakarat on samanlaisia. Käyvät usein pilaamassa viikonloppua.
Mistä tollasia hirviöitä piisaa. Se akka on siis joskus ollut naimisissa ja synnyttänyt ainakin kolme lasta. Kukahan ukkopaha sitä on joutunut kestämään.
ihanaahan se on.
En nyt ole varma mitä tarkoitat, mutta oma kokemukseni on tämä. Asuin ns.Huumeluolan naapurissa, jossa ramppasi aikamoisen pelottavan oloista jengiä yötä päivää.
Olin itse vielä tuolloin hoitovapaalla lasteni kanssa. Musiikki pauhasi nupit kaakossa vuorokaudenajasta riippumatta. Ei ollut mukava klo 5 aamulla säpsähtää hereille kun äkkiä alkoi musiikki pauhaamaan. Oveni takana rapussa yöpyi ihmisiä, Poliisit ramppasivat kämpässä n. kerran viikossa ja ambulanssi kävi talossa säännöllisesti kun, vähän väliä joku kulki pihalla turpiinsa saaneena.
Asunnosta kuului ihmeellisiä jymähdyksiä ja kolahduksia vähän väliä. Talon varastoon murtauduttiin usein ja pimeällä ei paljoa pihalle huvittanut mennä. Että semmoista realityä, ei paljoa nuo kotibileet enää häiritse.
Asumme kaupungin talossa josta, häirikön häätäminen on teoriassa mahdollista mutta, käytännössä mahdotonta. Kaikki keinot kyllä kokeiltiin. Olemme vaihtaneet maisemaa mutta, tiedän että sama koko taloa terrorisoiva kaksikko asuu talossa edelleen.
Täytyy todeta että kyllä on elämä kevyempää kun ei tarvitse omassa kodissa kokoaikaa murehtia että koska meteli taas alkaa.
"häirikön häätäminen on teoriassa mahdollista mutta, käytännössä mahdotonta. Kaikki keinot kyllä kokeiltiin. Ol"
Tämä on totuus. Tuli koettua. Normaali ihminen onkin häirikkö ja vattan burkut toivottuja yksilöitä!
mietin vaan miksi en muuttanut heti vaan kuuntelin vuoden sitä ääliötä joka tuli kello 5 atiistaiaamuna kavereittensa kanssa jatkoille ja lauloi stereot täysillä matti nykäsen biisejä.
Muutin taloon jossa on vähän korkeampi vuokra ja muutenkin laadukkaampi talo. Pysyy pummit ja yhteiskunnan pohjasakka poissa tästä talosta kun niillä ei oo varaa maksaa kallista vuokraa.
Mutta kysymykseen mahtavalta tosiaan tuntui ja tästälähtien muutan aina jos on vuokrakämppä ja naapuri on vittumainen.