Lunastus on luterilaisen uskon ydin. Kuitenkaan me emme käytännössä pidä pelastuksen uskonkohtaa keskeisenä. Tämä johtuu siitä, että olemme erehtyneet keskeisessä uskonkohdassa: opissa Jumalasta. Me luulemme tietävämme, kuka Jumala on ja uskottelemme tuntevamme hänet. Hän on meille ajatusleikki, puuttuva lenkki meidän viisaissa järkeilyissämme. Olemme tehneet elävästä Jumalasta oman järkemme epäjumalan. Mikä ei mahdu järkeemme, ei mahdu myöskään uskoomme. Kuvamme elävästä Jumalasta on huolestuttavasti ohentunut kiiltokuvaksi, jolla ei käytännössä ole merkitystä meille. Jumalan tuli on kiertänyt usein isänmaassamme. Kaikissa herätyksissä on tunnettu elävästi se, että Jumala on meidän ajatuksiamme suurempi. On ymmärretty, että hän on kuin voimakas virta jonka keskellä me näemme hänen voimansa ja oman mitättömyytemme. Tämän Jumalan me luulemme ymmärtävämme ja luulemme voivamme suhtautua häneen miten hyvänsä. Ja kaikki mitä tajuamme, on sittenkin vain mitätön hitunen hänestä. Sokeudessamme olemme kadottaneet tarpeen olla Jumalan lunastamia.
Lunnastus
Lexa
2405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä kuuluu? Luulen ehkä tuntevani sinut!
sääliksi käy teitä hörhöjä.