Olen tässä nyt muutamia päiviä miettinyt, miksi lestadiolaislapsilla on tarve kiusata lapsia, jotka eivä ole lestadiolaisia. Johtuuko tämä kenties siitä, ettei heillä ole parempaa tekemistä? Miten vanhemmat voivat suodattaa lapsen puheensa tai jossain tapauksissa, miten he voivat lapsille sellaista puhetta edes opettaa?
Ystäväni lapset ovat joutuneet lestadiolaislasten kiusaamisen kohteeksi. Heitä kiusattiin koulumatkat, ja kiusaaminen jatkui myös vapaa-ajalla. Kerran ambulanssi oli mennyt lapsien ohi, jolloin yksi lapsi oli sanonut ystäväni lapselle, että nyt siellä teidän isää tai äitiä viedään. Lapsi oli mennyt tietenkin paniikkiin, että onko vanhemmille tapahtunut jotain. Lisäksi he kutsuvat ei-lestadiolaisia lapsia pakanoiksi (ihan kuin itse olisivat jotain Jumalan valittuja). Tilanne ratkesi niin, että ystäväni otti koululle yhteyttä, ja he järjestivät yhteisen keskustelutilaisuuden, johon vain yksi lestadiolaislasten vanhemmista vaivautui (heidän lapsethan ovat vain kertoneet "totuuden"). Kukaan ei sen jälkeen ystäväni lasta uskaltanut kiusata, vaan kiusaamisen kohde vaihtui.
En mitenkään halua kenenkään kasvatusta kritisoida, mutta tämä menee jo yli ymmärryksen. Ja eniten minua ihmetyttää tässä se, että kiusaajia ovat juuri olleet lestadiolaislapset, eivät suinkaan "tavallisten" perheiden lapset. Jos lestadiolaiset ovat niin hurskaita ja Jumalan valittuja, miten he voivat tuolla tavalla lapsiaan opettaa? (ai niin, synnithän saa aina seuroissa anteeksi, että syntiä voi tehdä niin paljon kuin kerkiää)! vaikka tässähän olisi hyvä sanoa "se meistä heittäköön ensimmäisen kiven, joka ei ole syntiä tehnyt"...
Ystäväni lapset ovat joutuneet lestadiolaislasten kiusaamisen kohteeksi. Heitä kiusattiin koulumatkat, ja kiusaaminen jatkui myös vapaa-ajalla. Kerran ambulanssi oli mennyt lapsien ohi, jolloin yksi lapsi oli sanonut ystäväni lapselle, että nyt siellä teidän isää tai äitiä viedään. Lapsi oli mennyt tietenkin paniikkiin, että onko vanhemmille tapahtunut jotain. Lisäksi he kutsuvat ei-lestadiolaisia lapsia pakanoiksi (ihan kuin itse olisivat jotain Jumalan valittuja). Tilanne ratkesi niin, että ystäväni otti koululle yhteyttä, ja he järjestivät yhteisen keskustelutilaisuuden, johon vain yksi lestadiolaislasten vanhemmista vaivautui (heidän lapsethan ovat vain kertoneet "totuuden"). Kukaan ei sen jälkeen ystäväni lasta uskaltanut kiusata, vaan kiusaamisen kohde vaihtui.
En mitenkään halua kenenkään kasvatusta kritisoida, mutta tämä menee jo yli ymmärryksen. Ja eniten minua ihmetyttää tässä se, että kiusaajia ovat juuri olleet lestadiolaislapset, eivät suinkaan "tavallisten" perheiden lapset. Jos lestadiolaiset ovat niin hurskaita ja Jumalan valittuja, miten he voivat tuolla tavalla lapsiaan opettaa? (ai niin, synnithän saa aina seuroissa anteeksi, että syntiä voi tehdä niin paljon kuin kerkiää)! vaikka tässähän olisi hyvä sanoa "se meistä heittäköön ensimmäisen kiven, joka ei ole syntiä tehnyt"...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Se on väärin ja syntiä.Kiusaaminen.On todella syytä ottaa lapset ja vanhemmat puhutteluun ja korjata asiat. Ja vähintä, mitä lapset voivat tehdä, on pyytää anteeksi.Ihmettelen todella vanhempien leväperäisyyttä tässä asiassa.
Olisi ihan asiallista mennä puhumaan heille ystävällisesti kasvotusten tästä asiasta ja kertoa, että kuinka loukkaavaa ja ilkeää näiden lasten käyttäytyminen on ollut. Asiat on todella syytä korjata.Toivon ,että saatte asiat kuntoon!
Jos lapsille opetetaan kotona, pyhäkouluissa, että on vain me, oikeat ja muut joutuvat kadotukseen, niin eipä paljon muuta voi seurata kuin kiusaamista. Lapsi on hyvin mustavalkoinen ajattelussaan. Toisaalta lapsi matkii aikuisia. Ja mikäs on aikuisilta sen kovempaa kiusaamista kuin pitää kaikkia toisia helvetin ainaiseen kidutukseen joutuvina ja tuoda vielä tämä julki puheissa ja kirjoituksissa.
Eräässä pienessä paikallislehdessä oli viikolla kirjoitus siitä, miten vl-lapset voivat kiusata leikkikavereitaan uskonasialla. Tietysti siinä oli viittauksia myös vl-aikuisten vastaaviin puheisiin ulkopuolisille. Ihme kun oli lehteen otettu!
Entinen, nuori vl kertoi lapsuudestaan. Hän sanoi, ettei sitä vanhemmat sanoneet, mutta se tuli selväksi pyhäkouluissa, yms. ry-tilaisuuksissa.
Kyllä lapsi tuon asian ottaa tosissaan, kun se myös kotona tulee puheissa vaivihkaa esille koko ajan. Lapsi tajuaa, ketä ovat epäuskoiset. Hän tajuaa, että sellaiset joutuvat tulijärveen. Lapsi pelkää, ettei itse sinne joutuisi. Siksi haluaa olla uskomassa eikä tehdä niitä tekoja, joita naapurissa ns. epäuskoiset tekevät.
Ei ole monta viikkoa, kun eräs äiti kertoi minulle juuri tuollaisia viestejä hiekkalaatikolta lasten suusta! Hän kyseli minulta, mistä se johtuu. Hänen lapsensa olivat hämillään ja epätietoisia törmätessään tuollaisiin tuomioihin. Sitä oli kysytty vl-perheeltäkin.
Minä esitän aloittajalle yhden kysymyksen?
Kumpia kiusataan enemmän, uskovaisia (tässä tapauksessa vl:iä) vai ns. epäuskoisia?
Itse olen kohta keski-iässä, koulunkäynti alkoi kuusivuotiaana. Työelämässäkin olen ollut jo yli 20 vuotta. On minua kiusattu ja kiusataan koko ajan, kun ole VANHOILLISLESTAATIOLAINEN.
Eikä ole ollut kukaan puolustamassa, itse kannat kuormasi.
Mitä voit muuta tehdä, kun monesti olet joukossa ainoa uskovainen.
Usko antaa voimaa kestää maailman taholta tulevan pilkan ja kaunan.
Tohtisin väittää, että tämä toisinpäin tapahtuva kiusaaminen on niin paljon vähäisempää, että se on kuin pisara meressä siihennähden, mitä me uskomme vuoksi saamme osaksemme pilkkaa.
Siltikään en puolusta, enkä väheksy, että olisi oikein uskovaisten harrastaa vähimmässäkään määrin kiusaamista.
Tiedän sellaisia kouluja, joissa jopa enemmistö on uskovaisia ja silloin tätä aloitusviestissä mainittua kiusaamista tapahtuu.
Se on jossakin mielessä luonnollinen ilmiö, kun yleensä se on todellakin toisinpäin, että uskovaiset ovat niitä, joita kiusataan.
Mutta en todellakaan siis puolusta kiusaamista, mutta minulla ei ole ollut ketään puolustajia koskaan, usko on antanut voimaa kestää pilkan ja panettelun.
Ei asia noin yksioikoinen ole. Eikä tuolla tavalla vertailukelpoinen. Minun mielestäni.
Minulla on ystävä, joka ei kuulu ev.lut. kirkkoon. Hänen vanhempansa olivat olleet hengelliseen, ei-kristilliseen yhteisöön kuuluvia. Hän kertoi tulleensa koulussa kiusatuksi sen vuoksi.
Tietysti vanhoillislestadiolaisia voidaan myös kiusata ihan uskon vuoksi. Joillekin ihmisille eivät uskonasiat merkkaa mitään tai ne herättävät ärtymystä.
Pahimmat tapaukset olen kuullut, missä entiset veeällät ovat kiusanneet erästä nuorta veeällää koulussa. Onneksi paljastui.
Työelämässä kiusataan myös toisia. Suurin osa kiusatuista ei ole luultavasti veeälliä vaan aivan toisia. Syyt ovat moninaiset.
Pystytkö erittelemään, onko kiusaamisesi syy varmasti uskovaisuutesi vai ehkä sinun oma suhtautumisesi ns. epäuskoisiin? Tai jokin muu syy? Syy voi olla myös kiusaajissa itsessään. Sinä olet vain sopiva kohde, olit sitten vl tai et?
Olen kotoisin maaseudulta ja kävin peruskoulun 70-luvulla. Minun käsitys on se, että ei silloin meidän koululla paljon muuta asetelmaa ollut, kuin oli lestatiolaisia (uskovaisia), joita pilkattiin uskon tähden jatkuvasti.
Pilkkaamisen syyksi riitti se, kun olit uskovainen, muulla ei paljon ollut väliä.
Tottakai siellä kouluelämässä olivat mukana jäsentenväliset tappelut, ym. riidat, jotka johtuivat aivan muista syistä.
Mutta minä puhun omasta kokemuksesta olla pilkattavan osassa. Se on aika kova osa välillä.
Tilannetta ei edesauttanut ollenkaan se seikka, että olin ja olen aika pienikokoinen.
Joskushan olisin voinut heikkona hetkenä joltakin pilkkaajalta pätkiä "luomet tummaksi", jos olisin ollut varreltani vahvempi.
Se ei tietenkään olisi ollut oikein, mutta jos olisi vähän "niistänyt" kaveria, niin olisi se vähän voinut rauhoittaa häntä enämpi pilkkaamasta.
mutta tiedätkö miltä minusta tuntui, kun minua kiusattiinkin seuroissa, toisten uskovaisten lasten taholta? Ja se lähti varmasti vanhemmista, jotka pitivät itseään parempana kuin omaa perhettäni.
Minulle naurettiin, minua matkittiin ivalisella tavalla, osoiteltiin sormella, minut jätettiin yksin, vaatteilleni naurettiin. Missään en ole koskaan kokenut vastaavaa. Tämä oli yksi suurimmista syistä, jotka johtivat vl-liikkeestä lähtemiseeni. Vaikka vl-likkeestä löytyy varmasti niitä hyviäkin ihmisiä, niin minulla meni pitkään, ennenkuin uskoni ihmisiin palautui.
"Kumpia kiusataan enemmän, uskovaisia (tässä tapauksessa vl:iä) vai ns. epäuskoisia?"
Riippunee suhteista; yleisesti kai kiusataan enemmän niitä, joita on vähemmän. Mutta nyt ollaankin määrittelykysymyksessä: mitä on enempi kiusaaminen? Onko se sitä, että kiusaajia on enemmän, kiusaamisen frekvenssi on suurempi tai vaikkapa sitä, että kiusaamisessa on suurempi teho.
Ei minua ole koskaan kiusattu uskostani tai sen takia, että olen vanhoillislestadiolainen, kyllä kiusaamisen aiheina ovat olleet vain ne ulkonaiset elintavat, jotka liittyvät turhankin kiinteästi vanhoillislestadiolaisuuteen.
Voisitko kertoa muutaman valaisevan esimerkin, jossa kiusaamisen aiheena on nimenomaan vl-uskovaisuutesi?
Tietysti se voi olla taustalla, vaikka sinua haukutaan "läskiksi", "homoksi" tai "pitsanaamaksi".
Minä en kerro enää mitään, lähden tästä pizzalle ja olen onnellinen uskostani.
Otin nuo esimerkit nuorison kielenkäytöstä. Niitä kuulee harva se päivä heidän parissaan. En ole huomannut isoa eroa vl- tai eivl-lasten kesken. Kaikilta haukkuminen onnistuu!
Hyvää ruokahalua!
Et taida olla ainakaan "läski", kuten minä. ;)
...uskon vika. Olen sen monta kertaa todennut täällä, että uskovaisista löytyy se samanlainen ihmisten kirjo, kuin muistakin.
Saatat ollakkin onnellinen, kun olet luopunut uskosta, mutta se ei voi olla kehumisen arvoinen asia koskaan, että ihminen on menettänyt kalleimman lahjan, mitä ihminen voi omistaa maan päällä.
Olen niin hoikka, että minun pitää suihkussakin liikkua, että kastun...
...mutta tiedätkö sitä, että miksi kaikista uskontosuunnista juuri vanhoillislestadiolaisuudessa on korostuneen paljon tällaista kiusaamista, juoruilua, henkistä väkivaltaa ja valheiden keksimisiä toisista uskovaisista?
Miksi juuri siinä uskonsuunnassa joka kovaan ääneen toitottaa olevansa ainoa ja oikea jumalanvaltakunta maapallolla, on niin paljon ilkeitä ja pahansuopia ihmisiä?
Itse taidat olla oikea pahansuopainen hämmentäjä täällä. Sinä et voi kiihottaa ihmisiä mollaamaan vain lestadiolaisten lapsia.
Ne eivät ole sen kummempia, kuin muutkaan ihmiset. Ovat onnellisesti uskomassa.
Joten, nyt lopetat tuon panettelun, tai minä.....
En panettele, puhun omista kokemuksistani, joita sinä, eikä kukaan muukaan voi kieltää. Jos sinulla on hyvä olla seurakunnassasi, jollain muulla voi olla vaikeaa, tai hänen olonsa voidaan tehdä niin vaikeaksi, että on parempi etsiä hengellinen koti muualta.
Itse kiitän Jumalaa siitä, että jouduin pois vl-liikkeestä. Parempaa lahjaa en ole voinut saada.
...mainitset tuossa viestisi lopussa. "Olet saanut lahjan, että jouduit pois vl-liikkeestä."
En puolusta kiusaamista missään muodossa, mutta ei sen takia kannata uskoa kieltää, se on liian suuri hinta kiusatuksi tulemisesta.
Pointtihan ei ollut se, että lapsia kiusataan, vaan se, että millä tavalla lestadiolaislapset kiusaavat. Varmasti kaikki lapset ovat joskus jotain kiusanneet tahallaan tai tahattomasti. Sanoneet ehkä jotain väärää. Toinen on liian lihava, toinen laiha ja kolmannella on ulkonevat hampaat. Eikä mielestäni voi alkaa vertaamaan, ketä kiusataan enemmän tai vähemmän, se on varmaan ihan yksilökohtaista.
Minua eniten juuri häiritsi tuossa se tapa, miten lestadiolaislapset kiusaavat. Pakanaksi haukkuminen on minusta siksi häiritsevää, että lapsi ei voi sellaista mistään yht'äkkiä vaan temmata, vaan hänen on täytynyt se oppia jostain (veikkaan, että kotoa ja ry:ltä). Lihavan lapsen lihavuuden näkee, laihan lapsen laihuuden näkee, ulkonevat hampaat näkee. Mutta mistä tulee tuo pakana? Toinen lapsi ei välttämättä edes ymmärrä, mitä tuo sana tarkoittaa! Lisäksi tulimerellä pelottelu on mielestäni aivan sairasta. Nämä lapsetko ne toisille lapsille jo tuomioita antavat kouluiässä: sinä menet tulimereen, minä taivaaseen? Tietystihän siinä lapsi alkaa miettiä, että mitä kauheaa hänelle nyt tapahtuu.
Varmasti myös lestadiolaisia kiusataan heidän uskonsa vuoksi. Mutta on kai eri asia sanoa jotain lessuksi (jos joku sen haukkumanimeksi kokee) kuin sanoa toiselle, että olet pakana ja joudut tulimereen. Kenellä meillä on oikeus toiselle mitään tuomiota langettaa? Minä ainakin ajattelen vastaavani omista teoistani itse Jumalalle. Hän sitten minulle "tuomion" langettakoon.
Minä tajusin juuri tuolla tavalla viestisi.
Koska minulla itselläni on monta lasta, tiedän, ettei heidän normaaliin sanavarastoonsa kuulu uskonnolliset tuomionsanat. Meillä ei ole sellaisia kotona opetettu, eivätkä he seuroistakaan ole näköjään sitä itseensä imeneet.
Sitä ei ole kotona vahvistettu ns. epäuskoisia halventeeraamalla!
Vaikka kuinka veeällät kieltävät etteivät he sellaisia sanoja lastensa suuhun laita, niin sanojen lähde on kuitenkin vl-seurakunnassa - vahvistettuna veeällinen kanssapuheilla, mitä he keskenään toisilleen puhuvat.
Lapset eivät opi tyhjästä, he kuuntelevat ja tekevät omat päätelmänsä.
Eivätkö he olekaan enää tuossa asiassa vl-uskon esikuvia?
Isekin olen miettinyt, että miten ihmeessä lestadiolaislapset ovat useimmiten ihan kamalia?!? Kunnon riiviöitä vailla mitään tapoja ja kasvatusta.
Olen tullut siihen tulokseen, että kun lapsia tulee niihin perheisiin joka vuosi, niin vanhemmilla ei voimat riitä niiden kasvatukseen ja mennään sieltä mistä aita on matalin. Eli välttämättömimmät asiat hoidetaan lasten osalta ja sillä siisti.
Kenen etu siis, että lapsia tulee joka vuosi??? Ei ainakaan Yhteiskunnan. Ei ainakaan lapsien, Ei ainakaan vanhempien, Ei ainakaan ympäristön, Ei ainakaan muitten lapsien. Siinäpäå sitä sitten miettimistä.
Jos lapset ovat riiviöitä ja niitä voidaan riiviöiksi sanoa, se ei katso sitä, oletko uskovainen, vai ei.
Taas törmätään siihen tosiasiaan, että sekä uskovaisista ja epäuskoisista löytyy samanlainen ihmisten kirjo. Molemmissa on myös hyviä ja huonoja kasvattajia.
Toisilla vaan ei ole se lasten kasvatus hanskassa ja lapset ovat seinähulluja.
Aina, kun luen sellaista tekstiä, jossa syytetään yksinomaan lestadiolaisperheiden lapsia riiviöiksi, minä alan nähdä "PUNAISTA".
Se on jotakin katkeruuden purkamista uskovaisia kohtaan, tai jotain muuta ihmeellistä.
Loppukaneetiksi voin sanoa, että sitä se on tämä vapaan kasvatuksen aika, joka on nykyään kai aika yleisesti hyväksytty!
Olen sitä mieltä, että lapset ovat lapsia ja heissä on kiusaajia aivan riippumatta siitä ovatko he uskovaisia tai eivät. Kiusaaminen on aina väärin ja vanhempien tulee puuttua asiaan. Omaa lastani kiusattiin rajusti uskon takia. Kiusaajien vanhemmat eivät halunneet myöskään tulla tälläiseen kokoukseen, jossa asiaa sitten puitiin. Vanhemmille voi joskus olla vaikeaa uskoa todeksi omasta lapsestaan pahaa. Tälläinenkin on tavallista-valitettavasti kaikissa ihmisryhmissä, niin uskovaisilla kuin ei uskovilla. Omat vanhempani opettivat, että kaikki lapset pääsevät taivaaseen ja tämän myös olen omilleni opettanut ja tähän uskon. Uskovaisten vanhempien olisi hyvä puhua tästä lasten kanssa. Uskovaiset lapset eivät välttämättä tajua, että kiusataan. Toisaalta tässä asiassa joka voi olla vanhemmille arka voi tulla myös meiltä vanhemmilta ylireagointia. Lapsilla on taipumus kilpailla toistensa kanssa, mahtailla ja kuvitellakin kaikenlaista tyyliin meidänpä isä pissaa pitemmälle kuin teidän jne. Toisaalta myöskään en usko, että kukaan tappelee yksin. Usein haukkumista on molemmin puolin. Tätäkään eivät vanhemmat aina haluaisi nähdä/tunnustaa. Silloin, kun tämä menee kiusaamiseen saakka on syytä puuttua heti, eikä jäädä odottelemaan. Suurin osa vanhemmista on iloisia, jos asia tulee heti esille, kuin vuoden päästä.
Hyi