Naapurissa käydään keskustelua meriharjuksesta Merikarvian kulmilla.Uutena käyttäjänä ja suhhteellisen vanhana miehenä en oikeastaan osaa nyt rekisteröityä sivuille,perjantaina kuuluu olla sitäpaitsi kännissä.
Luulisin kalamiesten olevan vesillä nyt,taikka selaamassa kalastussivuja.
Siksi kirjoitankin tämän tälle helpolle,tutulle sivulle.
Pohjanlahdella on kaksi merkittävää meriharjuskantaa.Toinen Vaasan edustalla - onko joku
kuullut ? Toinen Kendrästä Norsteeniin.Köörtilän luvat kattaa kaiken.Taikka pitää sitä jättää hakusellekin vähän tilaa.
Asian idea on se,että Porin-Merikarvian välin harjuskanta ei kestä kalastusta.Siis ei tätä kalastusta,jossa merivesi on juhannuksena kymmenen astetta plussalla,harjus kutee kivillä ja niin typerää miestä ei olekaan,joka ei vedä niitä kuiville päivään.Siis koko kutevaa kantaa.
Yli kolmekymmentä vuotta sitten telttailin pentujeni kanssa kulmilla,onko vaikeaa arvata miten löysimme kalat ?Parkkeerataan paati kulmille ja annetaan kalan olla.Vieläkin.
Harjuksenpyytäjät pohjoisessa voinevat kertoa,että
kala sinänsä ei käyttäydy petomaisesti,vrt.hauki.
Meren reunassa parvi iskee auringon laskiessa rannan kolmipiikkeihin,salakoihin,kaikkeen ja
partissa.Miten helppoa on pyytää satsi pois 37 mm
verkolla.Kyselkää vaikka Ryysperin,Kangaskallion
kulmilla vastaantulevilta takahyttimiehiltä.
Tämän kirjoituksen idea on se,että meillä kalamiehillä on vastuu omista tekemisistämme.Taimen on jo uhanalainen eläin Suomessa,sitäkin harvinaisempi on meriharjus.Jos jonkun elämänkuvioon kuuluu tämä pyydä ja päästä,niin ehdotan harjuksen päästämistä.Parempi on tietysti pysyä poissa.
Sanonko molmannesti,meriharjuskanta Porista pohjoiseen on niin uhanalainen,että annetaan sen olla.
Luulisin kalamiesten olevan vesillä nyt,taikka selaamassa kalastussivuja.
Siksi kirjoitankin tämän tälle helpolle,tutulle sivulle.
Pohjanlahdella on kaksi merkittävää meriharjuskantaa.Toinen Vaasan edustalla - onko joku
kuullut ? Toinen Kendrästä Norsteeniin.Köörtilän luvat kattaa kaiken.Taikka pitää sitä jättää hakusellekin vähän tilaa.
Asian idea on se,että Porin-Merikarvian välin harjuskanta ei kestä kalastusta.Siis ei tätä kalastusta,jossa merivesi on juhannuksena kymmenen astetta plussalla,harjus kutee kivillä ja niin typerää miestä ei olekaan,joka ei vedä niitä kuiville päivään.Siis koko kutevaa kantaa.
Yli kolmekymmentä vuotta sitten telttailin pentujeni kanssa kulmilla,onko vaikeaa arvata miten löysimme kalat ?Parkkeerataan paati kulmille ja annetaan kalan olla.Vieläkin.
Harjuksenpyytäjät pohjoisessa voinevat kertoa,että
kala sinänsä ei käyttäydy petomaisesti,vrt.hauki.
Meren reunassa parvi iskee auringon laskiessa rannan kolmipiikkeihin,salakoihin,kaikkeen ja
partissa.Miten helppoa on pyytää satsi pois 37 mm
verkolla.Kyselkää vaikka Ryysperin,Kangaskallion
kulmilla vastaantulevilta takahyttimiehiltä.
Tämän kirjoituksen idea on se,että meillä kalamiehillä on vastuu omista tekemisistämme.Taimen on jo uhanalainen eläin Suomessa,sitäkin harvinaisempi on meriharjus.Jos jonkun elämänkuvioon kuuluu tämä pyydä ja päästä,niin ehdotan harjuksen päästämistä.Parempi on tietysti pysyä poissa.
Sanonko molmannesti,meriharjuskanta Porista pohjoiseen on niin uhanalainen,että annetaan sen olla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä ja vielä kerran KYLLÄ.
Ehdottomasti pitäisi pysyä poissa noilta kulmilta. Nythän Merikarvian harjuskantaa uhkaa myös soranotto, jota Metsähallituksen Morenia suunnittelee. Kuitenkin tiedän, että tälläkin hetkellä siellä jahdataan meriharjuksia.
Kirpaisi kun silmiini osui tämä vuoden vanha kirjoitus. Niin tuttua on harjuksen perhokalastus kyseisillä Köörtilän vesillä 40 vuoden ajalta. Tottahan se on, että kanta on uhanalainen, ellei peräti nyt kuollut sukupuuttoon. 3 - 4 vuoteen en enää ole harreista vilaustakaan nähnyt, ennen yhden illan saalis oli keskimäärin 4 - 7 harjusta, reilusti mitan täyttäviä, usesti isoimmat kilon tuntumassa.
Niin monet yöt isän kanssa merellä vietettiin harjusta perhostelemassa. Mennyt aika ei koskaan palaa, samaa tunnelmaa en voi enää tarjota omalle pojalleni (11 v). Yrittämässä on oltu mutta turhaan.
Todettakoon tässä, että koskaan en minä eikä isänikään ole pyytänyt harreja verkolla. Vain perhokalastus on viehättänyt. En jaksa uskoa, että kalastuksellamme on ollut sinänsä vaikutusta kannan määrään, ei perholla merta voi kaloista tyhjentää, vaikkakin saaliit olivatkin toisinaan runsaanlaiset, 14-15 harjusta per yö.
Aika murheellinen olen nykyään harjusten katoamisesta. Tämä kalastusmuoto on aina ollut lähinnä sydäntäni ja siksi se on kuulunut olennaisena osana kesieni viettoon lähes koko elämäni ajan. Muuta olen tilalle yrittänyt löytää, mutta istarien kalastus jossakin korttikoskessa ei vaan tahdo innostaa. Kiloisen harrin hypyt meren mainigeissa auringonlaskua vasten ei vain löydä vertaistaan.