Olen ollut eriasteisesti masentunut noin 2 vuotta. Masennuslääkkeet (kokeiltu kolmea) aiheuttavat minulle vauhdikkuutta ja puheliaisuutta, jotka katoavat lääkkeen lopettamisen jälkeen. Tämän takia psykiatri epäilee että minulla on 2-suuntainen mielialahäiriö. Perinnöllisesti minulla voisi olla alttius taudille. Mitään esim. netin artikkeleissa lueteltuja bipolaaritaudin oireita minulla ei muuten ole.
Löytyykö muita, joille masennuslääkkeet aiheuttaisivat tällaisia oireita? Ovatko nämä oireet aina bipolaaritaudin merkki?
Löytyykö muita, joille masennuslääkkeet aiheuttaisivat tällaisia oireita? Ovatko nämä oireet aina bipolaaritaudin merkki?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sulla on vaan perinteinen kusipäisyys, toisilla tuo sama ilmenee muutaman nautitun alkoholiannoksen jälkeen. Psyatris on joko sokea tai tynnyrissä kasvanu jo ei tuota tajua. Nää aineet kolisee sulle kuin keskikalja teinarille, mikä ei välttämättä ole paha jos ei siihen liity väkivaltaisuutta.
Kusipäisyys ei ole sama ku sairaus. Moneti kyse ei olekaan sairaudesta vaan tyhmyydestä ja kusipäisyydestä. Hyvä.
No joo, voidaanhan tää koko maailma nähdä ICD-10 koodiston läpi.
Mieheni käytti masennuslääkkeitä jonkin aikaa muutamia vuosia sitten. Hänelle ne aiheuttivat täsmälleen samaa kuin sulle: vauhdikkuutta ja puheliaisuutta. Sitähän se serotoniini teettää. Miehelläni ei ole mitään skitsofreniaan viittaavaa, vaan taipumusta depressioon. Eli oireesi eivät välttämättä ole merkki mistään kummemmasta, mutta suosittelet, että rohkeasti kyselet tilastasi psykiatriltasi.
eli biobolaariseen. Itselläni myös seroxat laittaa todella toimimaan, sen voimalla rupesin mm. remontoimaan ja kyllä sai tapetit kyytiä. Cipralla ei niin tehokasta vaikutusta.
Mä oon vasta neljätoista vuotias tyttö..
Käytin masennuslääkkeitä vuoden verran ja olin sen koko ajan kuin jossakin horroksessa.
Nauroin koko ajan ja puhuinkin vielä enemmän kuin yleensä.
Olin energinen ja pirteä.
Minulle luokiteltiin vakava masennus, vaikka en edes omasta mielestäni ollut masentunut, hieman väsynyt ehkä vain kaikesta.
Jouduin kuitenkin käyttämään lääkkeitä ja lääkityksen aikana en muista itkeneeni kertaakaan.
Mitä tahansa minulle tapahtuikin en osannut ottaa sitä kovin raskaasti.
Lopetin 2 kuukautta sitten lääkityksen ja ensimmäisenä kuukautena en tehnyt mitään muuta kuin itkin mitä turhanpäiväisemmistä asioista.
Perheenjäseneni halusivat että aloitan lääkitykseni uudelleen ja ystävänikin olivat huolissaan ja sanoivat että se olisi minulle parhaaksi.
En kuitenkaan enää suostunut ottamaan lääkkeitä ja nyt tuntuu että voin oikein hyvin.
En ehkä ole yhtä energinen ja muuta,
mutta enpähän sentään elä missään horroksessa.
Sen jälkeen kun lääkityksen lopetti, kaikki tuntui lyhistyvän kasaan ja tuntui kuin vuoden ongelmat ja paineet olisivat kasautuneet päälleni yhtä-äkkiä.
En suosittele kenellekkään masennuslääkitystä,
mielestäni se vain pahentaa olotilaa, ja ei lääkkeiden avulla voi selvitä masennuksesta.
Tokihan se käy jos jatkat lääkitystäsi koko lopun elämääsi, mutta et silloin ole enää sama ihminen.
Olet tavallaan, mutta et sinä voi tuntea asioita niinkuin ne ovat.. ja kaikki tuntuu pieneltä ja merkityksettömältä.
Vaikka olenkin näin nuori ja jnee jnee..
niin sanoisin että ei sinulla välttämättä yhtään mitään sairautta ole.
Masennuslääkkeet muuttavat persoonallisuutta.
Ainakin minulle kävi näin.