Onko muilla kokemuksia siitä, että kun pari joilla on aikuisia lapsia molemmilla edellisistä liitoista, menee yhteen, niin toinen osapuoli "varastaa" isän/äidin pois lapsiltaan? Itselleni on käynyt näin!:( Isäni uusi vaimo on "ominut" isäni täysin itselleen ja omalle perheelleen. Hänen kolme lastaan näiden lapset näkevät isääni useammin mitä me, hänen oikeat lapsensa (myös kolme kpl.) hän on vaimonsa lapsen lapsille jonkinlainen "ukin-korvike" (oikea ukkikin heillä on...) tämän naisen lapsia kutsutaan heille kylään, meitä ei. Tämä nainen myös taivutteli isäni myymään asuntonsa ymv. Tuntuu siltä että hän on todella ominut isäni oman perheensä käyttöön, ja meidät taas on syrjäytetty siitä kuvioista täysin. Asumme kaikki (minä, sisarukseni, isäni vaimoineen ja hänen lapsensa lähekkäi, ts. 100km. sääteellä toisistamme kaikki)joten välimatkaan tmv. ei voi vedota. Eniten minua harmittaa se, että en halua vielä mahdollisia tulevia lapsiani moiseen paikkaan, jossa otsassa on "persona non grata"-leima:( Isäni on ollut minulle maailman tärkein ihminen, ja en ymmärrä kuinka hän voi käyttäytyä noin! Tämä asia ajoi minut vakavaan masennukseen, kävin pitkän aikaa lääkärissä sen vuoksi, hetken aikaa oli parempi olo, mutta nyt tuntuu taas masennus helvetin olevan tulossa. Tämä asia satuttaa minua niin paljon, vaikka olen aikuinen ja omillani, siitä huolimatta isän "menetys" satuttaa. Välistä jopa toivon että olisi ennemmin kuollut (ja kadun samantien ajatuksiani!)olisin voinut pitää kaikki kauniit muistot hänestä, ilman että ne pilaantuvat tämän "hylkäämisen" ja "uuteen perheeseen" siirtymisen vuoksi. Vihaan sitä naista, alussa jopa pidin hänestä, mutta käyttäytymisellän hän on saanut minut vihaamaan häntä.
Pari esimerkkiä;
-Isälläni on syntymäpäivät, kävimme siellä. Tämä nainen oli kutsunut paikalle kaikki omat lapsensa lapsineen, ihan ok MUTTA hän ovelasti järjesti niin, että minä ja sisarukseni emme mahtuneet samaan pöytään isämme kanssa. Olimme kolmistaan ERI HUONEESSA syömässä kakkua, missä isäni oli uuden vaimonsa ja TÄMÄN lasten ympäröimänä.
-Aina kun olemme käyneet heillä, hän (60-vee) kirjaimellisesti tunkee isäni syliin kähmimään tätä, pahemmin kun kukaan teini-ikäinen.
-Kun isäni juttelee meille esim. olohuoneessa, ja hän kokkaa tmv. keittiössä, hän huutelee ja vaatii isäni menemään sinne jonkin typerän tekkosyyn varjolla. Pari kertaa isäni on sanonutkin "etkö nyt muka saa sitä suolapurkkia" tmv. mutta aina on apuun pitänyt mennä.
Vastaavia esimerkkejä on useampiakin, mutta en jaksa ajatella enmpää, aloin jo nyt itkemään noidenkin muistelusta:( Lähden sänkyyn nukkumaan, en enää jaksa tätä pahaa oloa:(
Pari esimerkkiä;
-Isälläni on syntymäpäivät, kävimme siellä. Tämä nainen oli kutsunut paikalle kaikki omat lapsensa lapsineen, ihan ok MUTTA hän ovelasti järjesti niin, että minä ja sisarukseni emme mahtuneet samaan pöytään isämme kanssa. Olimme kolmistaan ERI HUONEESSA syömässä kakkua, missä isäni oli uuden vaimonsa ja TÄMÄN lasten ympäröimänä.
-Aina kun olemme käyneet heillä, hän (60-vee) kirjaimellisesti tunkee isäni syliin kähmimään tätä, pahemmin kun kukaan teini-ikäinen.
-Kun isäni juttelee meille esim. olohuoneessa, ja hän kokkaa tmv. keittiössä, hän huutelee ja vaatii isäni menemään sinne jonkin typerän tekkosyyn varjolla. Pari kertaa isäni on sanonutkin "etkö nyt muka saa sitä suolapurkkia" tmv. mutta aina on apuun pitänyt mennä.
Vastaavia esimerkkejä on useampiakin, mutta en jaksa ajatella enmpää, aloin jo nyt itkemään noidenkin muistelusta:( Lähden sänkyyn nukkumaan, en enää jaksa tätä pahaa oloa:(
Vastaukset 32
Vanhimmat
Äitipuolesi on kypsästä iästään huolimatta ilmeisen kypsymätön ja omistushaluinen. Suhteenne isään on ollut kaiketi hyvin läheinen, minkä uusi kumppani kokee uhkana itselleen -lapsellista kyllä, sillä lapsiin ja kumppaniin kohdistuva rakkaus on erilaista, eikä näin ollen keskenään kilpailtavissa.
Et voi tehdä muuta asian helpottamiseksi kuin nostaa kissan pöydälle ja puhua siitä isäsi kanssa suoraan. Hän ei ole ehkä asiaa huomannut ja kaipaa tässä suhteessa pientä herätystä. Yritä itse tilanteesta huolimatta käyttäytyä asiallisesti kyseistä naista kohtaan, sillä vihalla et saavuta mitään ja todennäköisesti pahennat vain tilannetta entisestään.
Olen todella surullinen kuullessani tällaisia juttuja. Olen itse elänyt uusperheessä, jossa vanhempieni uudet kumppanit ovat aina suhtautuneet minuun ja sisaruksiini lämpimästi. Samoin heidän sukunsa. Ihmismieli on kuitenkin joskus kovin kummallinen.
Aivan järkyttävää! On hienoa, että tänne saadaan tällaistakin teksitiä, jotta naikkoset todella huomaa, mitä tekee. En epäile yhtään, etteikö näitä ole paljon muitakin.
Karu totuus on joskus raskasta lukea, mutta vielä raskaampaa kokea.
Täytyy sanoa, että en usko että isäsi itse olisi noin hylännyt sinua, mutta peläten menettävänsä naisen, on ollut pakko hyväksyä miä nainen sanelee. Kurja vaan et se menee lapsen kustannuksella.
Harvasa taitaa olla isät, jotka lapsiaan ajattelee.
Minä en tollasta isää sietäsi silmässä, enkä muistaisi, enkä kävisi enää ikinä siellä. Samoin en antaisi omien lastenkikaan tollasta isää pitää isänään.
Aivan kamalaa, ei voi muuta sanoa, olen sanaton. Toivottavasti pääset karmeista muistoista joskus eroon, ja pystyt elämään elämääsi eteenpäin.
Vaikka aina ne jälkensä jättää.
Tais mennä kaikki naikkosetkin sanattomaksi, kun ei kirjoittele vastuksia. Omatunto taitaa kuitenkin kolkuttaa.
En tiedä, luitko aikasempaaa kirjoitustani, mutta kerroin siinä eläneeni itse uusioperheessä, missä vanhempien uudet kumppanit ovat suhtautuneet minuun ja muihin sisaruksiin todella rakastavasti. Murrosiässä pystyin jopa puhumaan usein äitipuolelle paremmin asioista kuin omalle äidille, vaikka äiti on toki aina äiti. Meitä on moneen junaan, ihan kaikissa ryhmissä.
Kauhee ajatus, jos mulla olis joskus ollu isäni elämässä joku naikkonen. Tai jos mun miehellä olisi joku naikkonen.
Huomaatko miten se naikkonen on manipuloinut sinut? Sanoit että pystyt paremmin puhumaan sille kuin omalle äidilles?
Arvaa kuka hykertelee mielissään, kun on saanut sellaisen kunnian, että lapselle tärkeempi on hän eikä oma äiti.
Mitä miettii sun oma äiti, jos tuon sanoisit?
Tottakai naikkonen hykertelee, jos onnistuu olemaan lapselle tärkeä. Ehkäpä vaan et tajua, että se lapsi voi myös olla sille naikkoselle tärkeä. Sinun mielestäsi naikkoset hykertelevät aina, tykkäsivät lapset niistä tai vihasivat niitä, tai saavat isän ja lasten välit kuntoon tai rikki, tai puhuivat pahaa äidistä tai eivät. Ainahan ne vaan hykertelevät. Niinkuin sinun jutuillesikin, ihanaa että sua noin paljon koskettaa kaikki mitä "naikkoset" tekee. Taidat olla itse naikkonen.
jo vihdoin joku muu siellä sisällä kuin "isi älä mee". Sydäntä särkee lukea pahan olon vuodatuksiasi. Isäsi on ollut ihan perseestä, jos ei ole huolehtinut sinusta eron jälkeen (aivan sama mitä mahd. uusi nainen ois sanonu/tehny), ja toisaalta äitisi vasta on ollutkin, jos on myrkyttänyt sinut omalla katkeruudellaan isääsi vastaan eron jälkeen. Molempi pahempi. Eipä ihme että erosivat.
Onko kiva kun päässä on noin tyhmiä ajatuksia. Huomaa sun tyylistä että olet todella katkera kun sulle on käyny noin huonosti ja oma elämä hukassa.
Kyllä minun vanhempani ovat edelleen naimisissa, hyvin onnellisesti. Sanoin että JOS he olisivat eronneet! Suosittelen sulle lukiopietusta!
Aivan järkyttävää! On hienoa, että tänne saadaan tällaistakin teksitiä, jotta naikkoset todella huomaa, mitä tekee. En epäile yhtään, etteikö näitä ole paljon muitakin.
Karu totuus on joskus raskasta lukea, mutta vielä raskaampaa kokea.
Täytyy sanoa, että en usko että isäsi itse olisi noin hylännyt sinua, mutta peläten menettävänsä naisen, on ollut pakko hyväksyä miä nainen sanelee. Kurja vaan et se menee lapsen kustannuksella.
Harvasa taitaa olla isät, jotka lapsiaan ajattelee.
Minä en tollasta isää sietäsi silmässä, enkä muistaisi, enkä kävisi enää ikinä siellä. Samoin en antaisi omien lastenkikaan tollasta isää pitää isänään.
Aivan kamalaa, ei voi muuta sanoa, olen sanaton. Toivottavasti pääset karmeista muistoista joskus eroon, ja pystyt elämään elämääsi eteenpäin.
Vaikka aina ne jälkensä jättää.
Tais mennä kaikki naikkosetkin sanattomaksi, kun ei kirjoittele vastuksia. Omatunto taitaa kuitenkin kolkuttaa.
siis missä lukee jos olisivat eronneet????tähän viestiinhän ed vastasi..
ja eiköhän se jo kerro jotain siitä miten "aikuinen" sinä olet,jos kirjoitat ja tosiaan ajattelet näin:
Harvasa taitaa olla isät, jotka lapsiaan ajattelee.
Minä en tollasta isää sietäsi silmässä, enkä muistaisi, enkä kävisi enää ikinä siellä. Samoin en antaisi omien lastenkikaan tollasta isää pitää isänään.
ei se,et lastesi isä ehkä joskus sinut jättäisi,tarkoita sitä ettei lastaan edelleen rakastaisi..
ja minä en ainakaan ole katkera ihmiselle jolla tuollainen ajatusmaailma..säälittävää lähinnä..
katkera tosiaan olen, niinhän me veneiden alla asuvat spurgunaikkoset olemme. ;)
Tekstisi oli sen verran tasapainotonta luettavaa, että ihmettelempä todella, miksi noin fanaattisesti ottaisit kantaa asiaan, josta sinulla ei olisi omakohtaisia kokemuksia. Mutta valehtele toki lisää, uskottele samalla itsellesi, että sehän juuri sinua auttaakin elämässä eteenpäin...
Minulla on kaikki hyvin, ei mitään ihmedramatiikkaa elämässä, kiitos "kysymästä". Ihmettelen vain täällä välillä esiintyviä niin fanaattisia ja mustavalkoisia näkemyksiä asioista. Mikähän saa ihmisen katseen niin kapeaksi?
Kaikki, jotka ajattelevatkin varttujen miesten isekmistä, lukekoot tämän, ja mittikööt, että seuraukset voivat olla saman kaltaiset!
viestin oli kirjottanut aikuinen ihminen,missään ei ollut mainintaa oliko isä leski,eronnut vai mikä,kun avioitui uudestaan..
aina ei varattua miestä ole viety ku puhutaan uusperheistä..
mistä siis kommenttisi?
ja itse voin kertoa,et suhteeni isääni on jäänyt huonoksi,koska äitini oli katkera yh joka ei hyväksynyt uutta puolisoa isälläni,vaika erosta oli jo kulunut 10 vuotta..
et se niistä naikkosista taas kertaalleen..
No ei varmaan hyväksy. Kukapa äiti haluisi, että heidän lapiansa haukkuu joku vieras ihminen? Äitisi rakasti sinua, ja halusi sinun parastasi ja pitää sinusta huolta. Luuletko että hänestä olisi hauskaa jakaa sinut vieraan ihmisenkanssa? Kuvittele omalle tilalle sitä, että miehesi nainen haukkuis sun lapsia ja leikkisi jotain tyhmää aikuista sun lapsille, jotka sä työllä ja vaivalla olet ensin synnyttänyt, ja sitten saanut heistä kunnon kansalaisia, ja sitten tulee joku nainen, joka pilaa lapsesi, työsi on mennyt täysin hukkaan! Sietäisitkös sitä? Ei varmaan kukaan sietäisi.
et kukaan olis haukkunut ketään..
tulin hyvin toimeen äitipuoleni kanssa (ja tulen yhä) mut en siellä viettänyt nuorena niin paljon aikaa kuin olisin halunnut,koska äitini olisi siitä pahoittanut mielensä..katsos kun lapset yleensä tekee asioita miellyttääkseen aikuisia..
itse en sitä virhettä aio lasten kanssa tehdä,ja vaikka ex oli minua kohtaan täys paska,en sitä silti lapsille hauku,koska ei se niitä kohtaan samanlainen ole..
omillani on äitipuoli ja ei minulla ole mitään häntä vastaan,soitellaan useasti toisillemme kun mietitään tapaamisia tai lahjojen ostoa,koska naisten kesken helpompi jutella..
käytä ite järkees ja kasva aikuiseks jo,lapses tuosta asenteestas vaan kärsii..(tais kyllä olla turha kommentti,tuskin se sua kiinnostaa.)
...rakastavan äidin kasvattamana sinusta on mahtanut tulla noinkin tasapainoinen, sanottaiskos että "kunnon kansalainen"?
Oikeasti on ihailtavaa miten tänä päivänä nuoret aikuiset ovat jollain tavalla riippuvaisia yhä edelleen vanhemmistaan. En tarkoita taloudellista puolta vaan sellaista yhteneväisyyttä. Se on tavallaan ihailtavaa, hienoa ja tärkeää.
Mutta mutta. Itse joka lähdin niiiin kauas kuin mahdollista, ensimmäiseen mahdolliseen opiskelupaikkaan myös sen takia, että pääsin kotonta, tyrannimaisen isän valvovan silmän alta pois, en vaan jaksa ymmärtää tämän päivän nuorisoa joka itkee sitä, että isällä on uusi nainen ja iiik! kun emme pääse isän luokse viikonloppuisin (en tarkoita tätä tällä alkuperäisellä kirjoittajalla). Luulisin (ei kait maailma 15 vuodessa ole niin paljon muuttunut?) että 20-25 vuotiailla olisi paljon enemmän mietittävää (esim.poikaystävät/oma elämä/bieltys/opiskelu/omat lapset) että siihen soppaan ei juuri mahtuisi isän uuden elämän miettiminen ja viikonlopun viettäminen isän uudessa kodissa. Jostain on vaan nyt putkahtaneet nämä isän tyttäret, jotka ovat jääneet siihen avioerotilanteeseen ja perhe-idylliharhaan. Isänne kaipaa nyt omaa tilaa. Kyllä hän rakastaa teitä edelleen vaikka ette majailisi isän vuodesohvalla jokatoinen viikonloppu. Ja uskokaa pois, isänne pärjää itsekseen tai "naikkosten" kanssa erinomaisesti.
Tässä hetkessä olisi ymmärrettävä se, että nykyään vaan on monta perhettä ihmisen elinkaaressa. On se perhe jossa synnytään, siinä eletään about 18 vuotta, sitten siitä pitäisi ymmärtää ponnistaa omille jaloilleen pikkuhiljaa sitä omaa perhettä perustamaan ja saattaa käydä niin, että sekä isä että äiti siitä alkuperäisestä perheestä myös ponnistavat omilleen. Eivät he lapsiaan unohda eivätkä halua unohtaa. Ja jos luulette että "naikkoset" määräävät joka taloudessa mitä tehdään ja ketä tavataan, niin aliarvioitte tuolloin isäpappojanne ja ex-miehiänne. Arvostakaa miehiä, eivät he aivan tossukoita ole!. Eläkää omaa elämää, ei tuollaisesta kannata masentua, että isäkin jatkaa omaa elämää. Herranen aika sentään!
Kiitos kommentistasi!!
Nimim. jokainen OMAN onnensa seppä
On se kumma kun vielä 30 v. täytyy itkeä isän perään.
Antakaa isän nauttia onnestaan. Onhan näillä itkijöillä omakin perhe ja mies.
Ihanaa on kuitenkin kuulla, että vielä 60 vuotiaanakin on "naikkonen".
Olen mielläni naikkonen, enkä mikään helvetin tuulipuku-äiti!
Ilmeisesti tämä isäsi uusi nainen on ollut aina aktiivisesti yhteydessä omiin lapsiinsa, siis jo ennnen kuin alkoi olla isäsi kanssa.
On mielestäni isäsi asia kuinka usein kutsuu teidät, omat lapsensa luokseen ja kuinka aktiivisesti pitää yhteyttä, tätä vastuuta ei pidä vierittää uuden naisystävän harteille. Miehet tunnetusti ovat vähän huonoja näissä hommissa. Kuinka aktiivinen itse olet/olet ollut pitämään yhteyttä isääsi ja tapaamaan häntä. Onko tilanne muuttunut, vai huomaatko vasta nyt, että yhteydenpitonne ei ole tarpeeksi vilkasta, kun on mihin verrata.
Isäni ja äitini erosivat, kun olin 19. Isä muutti heti uuden naisen kanssa yhteen ja menivät naimisiin. Naisen poika on yhteydessä isään ja hänen vaimoon joka päivä, minä olen yhteydessä isääni noin kerran kuussa. Puhelimitse. Silti ei ole ikinä tullut mieleen syyttää naista isän aloitekyvyttömyydestä. Itse kai isäni vastaa omista puheluistaan ja siitä, kuinka usein minulle soittaa. Ei kai nyt aikuisen ihmisen määräysvaltaa omiin lapsiinsa joku toinen määritä!? Ja jos määrittää, niin olkoot, herranen aika.
On hieno tunne, kun lukee näitä kauheita kohtaloita lasten maailmasta, että on omat lapsensa pystynyt siltä suojaamaan.
En ole turhaan ollut huolissani. Harmi vain, että niin nähn ihmisiä kirjoittaa näistä asioista, jotta ne tulisi jokaisen tietoon. Voihan olla että ne ovat niin kipeitäasioita, että niistä on vaikea puhua. Varsinkin, kun usealla on tapana täällä tuomita ja syyttää tätä kärsinyttä ihmistä että asiat ovat huonosti.
Tässäkin on hyvä esimerkki siitä, miten vieras ihminen tosiaan voi pilata lapsen elämän.
Jotenkin saa myös sen käsityksen, että tämä nainen on ovelasti manipuloinut isän ja pakottanut hyväksymään vain hänen oman perheensä, ja unohtamaan toiset lapset. Tuo käyttäytyminenkin on todella julmaa.
Mutta ihmetellä täytyy kyllä kovasti, mitä ajattelee isä, jos hänen puoleltaan ei minkäänlaista reagointia tule!!
On hienoa huomata että olen tehnyt täysin oikea ratkaisun, varjelemalla omat lapseni tälläiseltä kauhulta. En voisi koskaan antaa itselleni anteeksi, jos minun lapseni joutuisivat isän taholta tällasta kokemaan. Täytyy sanoa myös, että näyttää myös siltä että ex mieheni ymmärtää itsekin, ettei siitä mitään hyvää voi seurata, ja jättää naisensa pois lastemme elämästä. He ovat yhtä turhia, kuin vedenkeitin!
edelleen kirjoittaja oli aikuinen..luulis jo silloin ymmärtävän et niin isällä ja äidilläkin on myös OMA ELÄMÄ...
ja miten ihmisen maailma voi kaatua siihen,et ei samaan kahvipöytään mahdu istumaan?toisaalta jos se on ihmisen suurin murhe,ni hyvin taitaa mennä..olispa se munkin suurin murheeni noin pieni..
ja mitä tohon sun periaatteeseen tulee,on toki hyvä jos olette sopineet ettei näitä naikkosia tule lasten elämään,mut jos niitä kuitenkin on,niin en ymmärrä miksi lapselle on parempi elää valheessa??eikös se ole aika hassua,et kuvittelette,et se on lasta kohti oikein?jos kerran isäkin tajuu et ne ei ole lapselle hyväks,ni luulis sit elävän selibaatissa..
mut,jos teistä lapsille valehtelu on ok,ni mikäs siinä sitten..
Hih... Kuin vedenkeitin. Oot kyllä oikeesti aika hauska tyyppi.
Mutta asiaan, ei sellainen ole isä eikä mikään, joka antaa jonkun vaikuttaa siihen, ettei olisi lastensa kanssa tekemisissä! Isät herätys!! Ei teidän kuulu sitä lapsillenne kostaa, jos lasten äiti on rinkeli päästään. Ja jos taas jostain muusta syystä isäihminen ei pidä yhteyttä lapsiinsa, sopii kyllä miettiä uuden vaimokkeen, voiko niin välinpitämättömän ihmisen kanssa oikeasti mitään pysyvää perustaa.
käytökseltä tuo kuullostaa. Ihan niinkuin se häneltä olisi pois, että isällä ja lapsilla on hyvät ja läheiset välit. Isäsi saisi silti ottaa vähän itseäänkin niskasta kiinni, toisaalta, ei hän ehkä ymmärrä, että sinua asia loukkaa, ehkä tekisikin jotain, jos tulisi tietoon. Ei nuo miehet oikein osaa aina ajatella asioita. ;)
Omalla miehelläni on minua edellisestä suhteesta lapsi, enkä voisi kuvitellakaan, että yrittäisin vaikeuttaa isän ja lapsen suhdetta. Päinvastoin näen miten onnellinen mieheni on, kun asiat ovat hyvin hänen ja lapsensakin kanssa. Eikä lasta kyllä ikinä saa yrmiä siksi, että on aiemmasta suhteesta, ei se lapsi sitä tilannetta ole halunnut, eikä sille yhtään mitään edes voinut.
Minä en tiedä miksi monien miesten näyttää olevan vaikea luoda ja ylläpitää itsenäistä suhdetta omiin lapsiinsa.
Lasteni isä on itse monella tavalla ollut pitkän liittomme aikana naisen suojaa tarvitseva mutta olisin kyllä kuvitellut häntä fiksummaksi eron tapahduttua (tapahtui ihan yksissä tuumin). Kovin hän kuitenkin oli tarvitsevinaan minua edelleen voidakseen ylläpitää suhdettaan kahteen teini-ikäiseen lapseensa eron jälkeen. Vanhempi teineistä jäi vieläpä aluksi asumaan isälleen! - se tosin ei kauaa kestänyt. Nykyisin exälläni on uusi naisystävä; heidän tilannettaan en tarkemmin tunne, mutta ainakin nuoremman teinin siirtymiset isänsä luo ovat muuttuneet jäsentyneemmiksi, eli pidän mahdollisena että isän uusi huolehtii näistäkin asioista, huolimatta siitä että oikeastaan huolehtiminen kuuluisi lasten isälle. No mitäs minä siitä, hyvä että edes joku huolehtii.
Nykyiselläni on kaksi aikuista lasta, ja kaksi lapsenlastakin. Asumme minun omistamassani kodissa, jossa asuu myös nuorempi teinini. Aikuiset lapset ovat tervetulleita meille. Olen kuitenkin itse kahden teinin äiti, ja erittäin aktiivisesti työelämässä, joten samanlaista mummoilua ei minulta ehkä voi odottaa näiden lapsosten kanssa kuin ehkä tulevaisuudessa omien lasteni saadessa lapsia... sorry. Toivoisin että nykyinen mieheni olisi itse aktiivisempi suhteessaan omiin lapsiinsa, eikä jättäytyisi odottelemaaan että minä soitan hänen tyttärelleen tai miniälleen... sekin vielä; miksi miniälle, miksei pojalle...
Pientä murinaa vain. Monet asiat ovat tosi hyvin, tämä nyt vain on yksi ikuisuusasia, joka ei roihahda mihinkään eikä tule toihahtamaan. Mies voi odottaa aktivoitumistani vaikka maailman tappiin, toivon että hänen aikuiset lapsensa ymmärtävät tilanteen eivätkä kuvittele minun varastaneen isäänsä ja toivon että kenestäkään ei tule katkera ja hapan.
synttärien muistamiset, joulukortit, addressit, lasten ja kummilasten muistamiset, 50-vuotispäivät mitä kaikkea näitä onkaan. Usein noista huolehtii nainen. Oli sitten kenen tahansa kavereita/kummilapsia/sukulaisia nuo muistettavat.
Samoin tuntuu olevan tuo lasten ja isän yhteydenpito.
Miehet ovat miehiä.
Huh, onpas tullut paljon kommenttia!:)
Halusin vielä täsmentää, vanhempani erosivat, mutta eroon ei liittynyt kolmansia osapuolia.
Kyse on nimenomaan siitä, että tämä nainen haluaa "pyyhkiä" ,eidät pois isämme elämästä. En tiedä onko syy se, että on mustasukkainen meistä (meillä on aina ollut erittäin lämpimät ja luottamukselliset välit isäämme)vai haluaako hän vain omia isämme "täysin omien lastensa", jotka ovat siis jo aikuisia,( näiden lasten)käyttöön...
Ja sille joka sanoi, ettei ole väliä missä pöydäss istuu kahvittelemassa;sillä todella on merkitystä... Ei kaikissa tilanteissa MUTTA tässä oli! Isäni uusi nainen OHJASI meidät eri huoneeseen, saimme sen käsityksen että muitakin tulee sinne. Isäni KOITTI tulla kuppinsa kanssa sinne, mutta tämä nainen VAATI hänet takaisin keittiön pöytään, "koska kakku siellä ja olet päivän sankari". Joten me kolme istuimme keskenämme eri huoneessa, kuuntelemme kun tämä nainen perheineen laulaa toisessa huoneessa onnittelua laulua:(
Ja muutenkin tämä nainen pelaa koko ajan omaan pussiinsa. Hän keksii aina niille päiville jotakin "hirveän tärketä", kun olemme sopineet tapaavamme isämme kanssa. Millon he ovat kaupassa tai marjassa, ja me odottelemme oven takana että suvaitsevat saapu. On totta, että isämme pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, ja näyttää missä kaappi seisoo, en tiedä miksi hän ei tee niin...Ei halua tapella naisensa kanssa? Ja eräs asia mikä nyös ärsyttää, on se, että ennen kävimme aina isämme kanssa katsomassa hänen äitiään. Mummu asuu kaukana, joten n.kuuden vko:n välein ajoimme sinne. Nykyään isäni käy tämän naisen kanssa sielä, ja meitä ei enää ole mukaan pyydetty sen jälkeen kun yhteen muuttivat. Sen jälkeen isäni alkoi lainata meille autoa jotta saatoimme ajaa sinne, mutta sitten alkoi yllättäen perua auton lainauksia (tarvitsi sitä aina silloin, ja mikään päivä ei tuntunut sopivan...Isälläni ja tällä naisella on molemmilla omat autot...) ja pääsimme kunnolla kulkemaan mummullemme (joka soitteli meille usein miksemme ole käyneet aikoihin...) vasta kun sisareni osti auton! Kumma juttu, että tämäkin "säätäminen" alkoi vasta tämän uuden naisen ilmetyttyä kuvioihin... JA kumpaa luulette mummomme mielummin näkevän, isän uutta naista vai meitä lapsen lapsia...
Lisäksi, tämä nainen on ollut elämässä jo kolme kertaa naimisissa ennen isääni. Minua pelottaa se, että hän manipuloi isäämme. Tiedättehän, samalla lailla mitä perheväkivalta tapauksissa mies tekee usein naiselle... Tässä tapauksessa ei toki fyysistä väkivaltaa ole! Saa isäni elämään vain hänen kauttaa. Myrkyttää tämän mielen, "eivät lapsesi enää välitä sinusta" "et ole mitään, vain minä rakastan sinua" ts. katkoo isäni kaikki suhteet muihin ihmisiin=saa hänet kokonaan itselleen= isäni tekee kaiken miellyttääkseen häntä, jottei menetä sitä viimeistä kontaktia muihin ihmisiin, eli naiseen ja tämän peheeseen.
Olen käytännössä katkaissut välit isääni, ihan oman ítseni vuoksi. En kestä tätä tilannetta, ja yritän olla ajttelematta sitä. En ole käynyt aikoihin hänen luonaan, enkä soittanut tmv. tekstiviestin laitoin joskus. Siskoni&veljeni ovat hieman enemmän yhteyksissä häneen. En aio käydä heidän luonaan, ja sikäli tialnne on nyt parempi, että siskoni on muuttanut sellaiseen asuntoon, johon voimme kokoontua viettämään esim.isän syntymäpäivää ja isänpäivää. Jännityksellä odotamme, tuleeko hän "isäpäivä lounaalle" nyt isänpäivänä, vai taasko on niin "kiirettä"... Mutta tosiaan, eipähän tarvitse enää mennä heidän asunnolleen tuntemaan oloaan ulkopuoliseksi...
Olen huolissani isästäni, mutta en tiedä kuika puuttua asiaan. Aikuinen ihminen, tehköön mitä haluaa, mutta katson oikeudeksi olla pettynyt, ja jopa v*ttuuntunut tilanteeseen. Isäni on aina ihan erilainen kun olemme keskenämme, hän on se "vanha kunnon iskä", ei se jotenkin vaivaantunut ja "pompeteltava" ukko mitä tämän naisen läsnäollessa. Siksi toivon että hän olisi edes nuo pari päivää vuodesta meidän kanssamme. Minua todella pelotta, ettei uusi nainen pässtä häntä/tunkee itse mukaan... No, toivtaan parasta!:)
anteeksi järkyttäviä kirjoitus virheitä! ..Sen siitä saa kun kiireessä kirjoittaa...
minkä ikäinen olet?
Miksi lasten täytyy äijään väkisin pitää yhteyksiä? Eikö se ole vanhempien velvollisuus huolehtia ja pitää yhteyttä lapsiinsa olkoonkin sitten vaikka jo aikuisia? Jos ukkoo ei kiinnosta niin en väkisin tunkeutuisi hänen elämäänsä vaan unohtaisin koko tyypin. Vaikeeta se voi olla tietenkin alussa mutta loppujen lopuksi se on vaan itselleen helpompaa kun voi vaan keskittyä omaan elämäänsä ja perheeseensä jos sellainen jo on. Isälläsi on ehkä alkuhuumaa vielä suhteessa ja kyllästymisvaihetta ei ole vielä tullut. Jos tuo uus naikkonen on jo ehtinyt naimisiinkin jo kolme kertaa, se kertoo jo jotain..Ottakaa huumorilla vaan se hempsankeikka hempukka, naisen historiasta päätellen isänne ja hänen suhde ei kauaa "kukoista"!
Lopettakaa ne syntymäpäivä sun muut isänpäivä hömpätykset ja keskittykää ihan muihin asioihin. Ilmeisesti et ole enään mikään pikkulapsi jos sinulla on itselläsikin jo jälkikasvua. Ota ihan rennosti ja eläkää elämää jo aikuisten järjellä.
Ilmeisesti ei ole ihan aikuisen tasolla isäsi uusi nainenkaan kun tuollaisia ihme synttäreitä järjestelee aikuisille ihmisille niin kuin pikkukakaroille järjestetään. Hän provosoi eriarvoisuutta tahallaan saadakseen kyräilyä aikaiseksi. Olkaa te aikuisempia ja olkaa välittämättä uuden naikkosen heikon itsetuntonsa pönkittämis aikeista. Älkää menkö naisen naurettaviin kekkereihin. Antakaa hänen pitää juhlansa ilman teitä.
Isänne uus naikkonen pitää teitä kilpailijoinaan ja kun hellitätte niin hän huomaa ettei mitään uhkaa olekkaan. Alkuajat uudessa suhteessa voivat olla juuri tuollaisia. Antakaa nyt isänne rauhassa rakastaa uutta naikkostaan ja seuratkaa sivusta. Antakaa isänne tehdä omat virheensä puuttumatta siihen miten te näette sen uuden naikkosen aikeet ja motivaatiot suhteessa isäänne. Se on ihan nurinkurista jos lasten täytyy alkaa vanhempiaan holhoon tai huolehtiin, jotain on mennyt sitten kieroon rooleissa.
Tai eihän iällä ole tällaisten asioiden kanssa mitään? tekemistä...eli kun ottaa päähän, niin ottaa päähän, oli sitten 15 vee tai 55 vee.
Nyt en muista tuolta alkuperäisestä viestistäsi, että onko sinulla omaa perhettä/onko elämäntilanteesi muuttunut lähiaikoina? Jos jälkimmäinen osuu oikeaan, niin ehkä se selittää sen, että olet yllättävän kiinnostunut isäsi elämästä ja haluat olla vielä "isin tyttö".
Kolhujen jälkeen sitä kaipaa jotain pysyvää jonne palata ja josta taas lähteä kun haavat on nuoltu.
Isäsi elää nyt uutta elämäntilannetta, jossa on mukana uusia ihmisiä, uusia menoja ja uusia menoeriä. Tuskin se isäsi uusi nainen haluaa hankaloittaa tahallaan teidän (isäsi ja lasten) välejä. Mutta monilla lapsilla, siis aikuisilla lapsilla on mahdotonta ymmärtää, että vanhemmillakin on suunnitelmia, menoja, uusia ystäviä ja uusia sukulaisia niiden vanhojenkin lisäksi. Ei vanhempien tarvitse muuttaa viikonloppukuvioitaan/suunnitelmiaan vain ja ainoastaan siksi, että lapset sattuvat soittamaan, että "aattelimme tulla käymään". Näin tässä lähellä yhden äidin, joka odotti lauantai-aamusta asti lastensa tuloa, kun lapset olivat sanoneet tulevansa lauantaina käymään. Äiti ei uskaltanut lähteä käymään kaupassakaan tai jos kävi, kävi hätäisesti, että varmasti oli paikalla uunituoreiden leivonnaisten kanssa lapsia odottamassa. Lapset tulivat, olivat lehden takana senkin ajan kun olivat ja lähtivät pois tunnin sisällä.
Isäsi ja isäsi vaimo ovat vielä nuorekkaita/nuoria 60 vuotiaita, heillä on yhä edelleen muutakin elämää kuin odottaa teitä lapsia pullakahvipöytään koko viikonlopun.
Moi! Juttele tuntemuksistasi kahden kesken isäsi kanssa, ja voitte sopia tapaamisia kahdestaan/ sisarusten kera välillä vaikka ravintola tai teatteri-illan merkeissä? Tsemppiä, älä mieti liikaa asiaa.,(ja jos isäsi ei ymmärrä, tai "pääse"/halua kahdenkeskeisille tapaamisille, niin ei voi mitään.)
ps. ikävä kysymys, mutta oliko isäsi ns.tohvelisankari lapsuudessasi?