Saatteksi todettakoon että alla oleva runo on omistettu nuoruudenrakkaudelleni, joka asui lähellä erästä radio- tai televisiomastoa.
Maston kupeessa asuit, siellä metsän siimeksessä.
Jos mastoon kiivetä voisin, koko sieltä näkyvän maailman sulle soisin
Se masto kohti taivaita kurkoittaa, kuin omanikin myös. Aina pystyssä vain, viriilinä ja suorituskykyisenä niin menneenä kuin nykyisenä.
Mastolle nyt käyn. Mastolle mastorboimaan.
Maston kupeessa asuit, siellä metsän siimeksessä.
Jos mastoon kiivetä voisin, koko sieltä näkyvän maailman sulle soisin
Se masto kohti taivaita kurkoittaa, kuin omanikin myös. Aina pystyssä vain, viriilinä ja suorituskykyisenä niin menneenä kuin nykyisenä.
Mastolle nyt käyn. Mastolle mastorboimaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.