Onko kukaan lukenut Jonssonin & Nordströmin kirjaa Sokeripommi –eroon sokeririippuvuudesta? Mitä mieltä ja mitä ajatuksia herätti? Onko joku "todennut" itsensä sokeririippuvaiseksi ja kokeillut kirjassa ehdotettua ruokavalion muutosta?
Sokeririippuvuus?
Sokeripommi
107592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sokeripommikirja oli tosi hyvä,paljon asiallista tietoa.sain siitä idean lopettaa sokerin käytön kokonaan,sekä valkoisesta jauhosta tehdyt tuotteet ja valkoisen riisin.siitä on nyt 3 viikkoa.olo on hyvä,jalkoihin se on vaikuttanut eniten,eivät ole niin "tönköt"aamuisin ja pitkän lenkin jälkeen.ja painokin on vähän pudonnut.en ole mielestäni ollut sokeririippuvainen,mutta kaikki makea on aina kelvannut.
Juu, samaa mieltä kirjasta. Enkä minäkään tunnistanut itseäni, mutta periaatteessa vois ainakin kokeilla tuota ruokavaliota. Mitäs muut mieltä?
elikkä,oletko katsonut ohjelman "supersize me"?
siinä oli myös puhetta erilaisille ruoka-aineille riippuvaiseksi tulosta.
minä en ole itse lukenut mainitsemaasi kirjaa mutta uskoisin tuon riippuvuuden olevan hyvinkin totta.
tietäähän sen,mitä enemmän makeata syö-sitä enemmän mieli tekee....
minä olen itse tietoisesti muuttanut askel kerrallaan ruokavaliota ja vajaan vuoden aikana (helmikuu 05-syyskuu 05) paino on tippunut noin 30 kg.
aika hurja muutos varsinkin kun ottaa huomioon ettei liikunnan määrä ole lisääntynyt ja peruselintarvikkeet ovat pysyneet samoina,vain määrät pienentyneet.no,pitää mainita että lihomisella oli sairauden kanssa tekemistä ja nyt kun kipulääkitys on kunnossa niin sekin varmasti vaikuttaa painon tippumiseen.
tsemppiä kaikille!!ja iloista syksyä
En ole katsonut -vielä. Tarkoitus kyllä on hankkia se jostain käsiin tai ujuttautua jonkun sellaisen telkkarin ääreen, jolla näkyy nuo maksulliset kanavat.
Ja tunnistin itseni heti sokeririippuvaiseksi,olen sokeriholisti!
Viime syksynä luovuin sokerista 3vk ja muutoksen huomasi heti,mutta sit kaverin kehotuksesta ("kaikkea pitää syödä...") otin sokerin takaisin ruokavalioon ja nyt sitä ollaan hurjassa kierteessä :S
Olin kyllä ai ka järkyttynyt kirjan luettuani. Kuinka kaikki riippuvuudet, alkoholista huumeisiin, saadaan samaan pakettiin jonkin sokeririippuvuuden kanssa? Entäs nämä syömishäiriöt sitten, anoreksia ja bulimia ovat ihan oikeita sairauksia (niinkuin alkoholismikin) joista kärsivät ihmiset tarvitsevat ihan varmasti toisenlaista hoitoa, ei pelkkä sokerista ja vehnäjauhoista luopuminen siinä auta. Pelottavaa, jos joku masennusta poteva syömishäiriöinen yrittää tuolla tavoin parantaa itseään.
Toki jos joku saa hyvän olon itselleen luopumalla kyseisitä aineista, niin mikäpäs siinä. Kehoittaisin kuitenkin suhtautumaan kriittisesti kirjaan, jonka kirjoittanut nainen on hakenut oppinsa USAsta ja on perustanut oman klinikan "sokeririippuvaisille". Hoitomaksut ovat varmaan päätähuimaavia!
Kelan sivuilta löytyi googlettamalla mielenkiintoinen teksti liittyen juuri kyseiseen kiraan. Tässä pieni pätkä siitä:
Viehtymys makeaan on houkuttelevaa pukea riippuvuussairauden kaapuun, koska silloin vastuu ruokavalinnoista siirtyy ikään kuin pois itseltä ja sen voi selittää tyyliin ”enhän minä muutoin söisi, mutta kun elimistö suorastaan vaatii”.
Riippuvuus kuin riippuvuus kyllä omaa samat mittasuhteet oli sitten kyse fyysisestä riippuvuudesta tai tavasta toimia pakonomaisesti eri tilanteissa. Kyllähän ameriikassa aina osataan rahastaa ihmisiä joilla on joku "tauti" vaikka hoito ei välttämättä auttaisikaan pääsemään eroon itse ongelmasta. Ehkä he pystyvät vain paremmin elämään oman sokeririippuvuutensa kanssa. Hyvä olisi testata onko itsellä riippuvuutta sokerista vain jättämällä kaiken hiilihydraattipitoisen ruuan pois ruokavaliosta: http://terveyspalvelut.com/sokeririippuvuus-hiilihydraattiriippuvuus/
Olen lukenut kirjan ja löytänyt sieltä itseni. Mikään muu asia ei ole koskan kolahtanut niin paljon, mitä syömiseen tulee. Yritän juuri parhaillaan elää kirjan neuvojen mukaan, mutta vaikeaa se on tai oikeastaan todella haastavaa, koska miltei "jokainen" tuote sisältää sokeria. Mutta vihdoinkin löysin itselleni ns. "diagnoosin" ja sain epäilyilleni vahvistuksen. En koskaan uskonut, että kukaan voisi ottaa minua vakavasti jos puhuisin sokeririippuvuudesta, enkä edelleenkään siitä oikeastaan kenellekään puhu. Yritän ensin vakuuttaa itseni...
minäkin koitan vasta uskoa että sokeririippuvuus voisi todella olla diagnoosi. Kirja kolahti. Nyt olen ensimmäisiä päiviä "parantamassa" itseäni. Olen ollut syvän masennuksen, viiltelyn ja yksinäisyyden kourissa 2 vuotta. terapiaa 2krt/vk jo pian vuoden ajan. Pidän terapiasta mutta vaikuttavuudesta en tiedä.päiväni täyttyy pelosta että syöminen riistäytyy käsistä kun olen yksin. Ahmiminen on ollut jo monia kuukausia päivittäistä. Toivon toivon toivon että sokerittomuus auttaa. muille en kehtaa tästä puhua koska eivät ole ymmärtäneet. ja häpeän ongelmaani. Tukea tarvitsisin kyllä muilta.
olemassa on myös vertaistuki jotka voisivat auttaa....