Elettiin 1500-luvun alkua Savonlinnassa, kun Olavinlinnaa hallitsi mahtava linnanherra Savonmies. Muulla nimellä häntä ei tunnettu, eikä ollut tarpeen tunteakaan, sillä tuolla nimellä hän oli jo silloin niin tunnettu, että nimi säilyi sellaisenaan näihin päiviin saakka.
Savonmiehellä oli melkoinen joukko alaisia, kuten esimerkiksi oluenpanija Olavi ja linnan yövartija Yöeläjä, heistä muutaman mainitakseni. Lisäksi lukematon joukko muita käskytettäviä, jotka tekivät kyllä töitä, mutta olivat äärettömän kateellisia Savonmiehelle ja hänen vierailleen, mikä oli kylläkin aivan yleistä ja ymmärrettävää kaikkien alaisten keskuudessa. Silloin pääteltiin, että kateus on ehkä periytyvää ja nykyään voidaan havaita, että pahoin ei silloin erehdytty.
Eräs näistä arvovieraista oli Runttaaja, mahtavaa viikinkien sotapäällikkösukua ja armoton kauppamies. Hän solmi kauppasuhteita vain kaikkein rikkaimpien kanssa ja toimitti Savonmiehelle laivanlästeittäin arvotavaraa. Savonmies oli niin suuri asiakas Runttaajalle, että hän jäi usein viikoksikin vierailulle. Savonmies kestitsi Runttaajaa yltäkylläisesti ja tarjoili tälle Olavin panemaa parhainta ja vahvinta oluttaan. Miesten kerrotaan kestäneen olutta kannuittain vielä senkin jälkeen kun muu väki oli jo tuupertunut vahvan oluen päihdyttämänä.
Runttaajan vierailujen aikaan linnan kellotornista kerrottiin kuuluneen laulua kellonsoittojen säestyksellä. Tuo tapa on sittemmin periytynyt oopperajuhliksi.
Ateriat Savonmies tarjoili kuninkaansaliksi nimetyssä linnanosassa. Kuninkaansali oli saanut leikkisän nimensa eräästä linnan surkuhupaisasta pelkurista, joka ei koskaan uskaltanut kohdata Runttaajaa silmästä silmään, vaan piileksi pöytien alla eväitään syöden. Nimi tulee siis siitä, että Runttaaja oli pelottava persoona ruokapöydässäkin, todellinen kuningas ja siksi pöydän alle piiloutuvaa pelkuria ryhdyttiin halveksivasti nimittämään Kuninkaaksi.
Runttaaja opetti myös Olaville oluenpanon jalot taidot. Osasihan Olavi sen homman jotenkuten muutoinkin, mutta ei kunnolla. Oluesta kun tahtoi tulla aina liian vahvaa ja Olavin äitikin oli ollut huhupuheiden mukaan aina kovassa kännissä, jopa synnyttäessään. Runttaaja neuvoi kuitenkin Olaville keinon tehdä miedompaa olutta naisten ja lasten tarpeisiin. Savonmiehen, Runttaajan ja sotilaiden juotua oluttynnyreiden sisällöstä 2/3-osaa ne täytettiin vedellä ja näin saatiin miedompaa olutta köyhälistönkin juotavaksi.
Olavi, Kuningas, Yöeläjä ja muut köyhät paikkailivat niukkaa elantoaan linnan puhdetöillä mm. siltaa, laituria, katiskoja ja verkkoja korjailemalla. Tapa on sittemmin periytynyt samojen sukupolvien jälkeläisillekin, värittyneitä kertomuksia on ajoittain nähtävissä täälläkin katiskassa asumisesta lähtien.
Lähteet: http://www.makupalat.fi/historis.htm
Savonmiehellä oli melkoinen joukko alaisia, kuten esimerkiksi oluenpanija Olavi ja linnan yövartija Yöeläjä, heistä muutaman mainitakseni. Lisäksi lukematon joukko muita käskytettäviä, jotka tekivät kyllä töitä, mutta olivat äärettömän kateellisia Savonmiehelle ja hänen vierailleen, mikä oli kylläkin aivan yleistä ja ymmärrettävää kaikkien alaisten keskuudessa. Silloin pääteltiin, että kateus on ehkä periytyvää ja nykyään voidaan havaita, että pahoin ei silloin erehdytty.
Eräs näistä arvovieraista oli Runttaaja, mahtavaa viikinkien sotapäällikkösukua ja armoton kauppamies. Hän solmi kauppasuhteita vain kaikkein rikkaimpien kanssa ja toimitti Savonmiehelle laivanlästeittäin arvotavaraa. Savonmies oli niin suuri asiakas Runttaajalle, että hän jäi usein viikoksikin vierailulle. Savonmies kestitsi Runttaajaa yltäkylläisesti ja tarjoili tälle Olavin panemaa parhainta ja vahvinta oluttaan. Miesten kerrotaan kestäneen olutta kannuittain vielä senkin jälkeen kun muu väki oli jo tuupertunut vahvan oluen päihdyttämänä.
Runttaajan vierailujen aikaan linnan kellotornista kerrottiin kuuluneen laulua kellonsoittojen säestyksellä. Tuo tapa on sittemmin periytynyt oopperajuhliksi.
Ateriat Savonmies tarjoili kuninkaansaliksi nimetyssä linnanosassa. Kuninkaansali oli saanut leikkisän nimensa eräästä linnan surkuhupaisasta pelkurista, joka ei koskaan uskaltanut kohdata Runttaajaa silmästä silmään, vaan piileksi pöytien alla eväitään syöden. Nimi tulee siis siitä, että Runttaaja oli pelottava persoona ruokapöydässäkin, todellinen kuningas ja siksi pöydän alle piiloutuvaa pelkuria ryhdyttiin halveksivasti nimittämään Kuninkaaksi.
Runttaaja opetti myös Olaville oluenpanon jalot taidot. Osasihan Olavi sen homman jotenkuten muutoinkin, mutta ei kunnolla. Oluesta kun tahtoi tulla aina liian vahvaa ja Olavin äitikin oli ollut huhupuheiden mukaan aina kovassa kännissä, jopa synnyttäessään. Runttaaja neuvoi kuitenkin Olaville keinon tehdä miedompaa olutta naisten ja lasten tarpeisiin. Savonmiehen, Runttaajan ja sotilaiden juotua oluttynnyreiden sisällöstä 2/3-osaa ne täytettiin vedellä ja näin saatiin miedompaa olutta köyhälistönkin juotavaksi.
Olavi, Kuningas, Yöeläjä ja muut köyhät paikkailivat niukkaa elantoaan linnan puhdetöillä mm. siltaa, laituria, katiskoja ja verkkoja korjailemalla. Tapa on sittemmin periytynyt samojen sukupolvien jälkeläisillekin, värittyneitä kertomuksia on ajoittain nähtävissä täälläkin katiskassa asumisesta lähtien.
Lähteet: http://www.makupalat.fi/historis.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin ei oo tuo tyhmä nolla tuolla!