Itsellä on parin kuukauden kuluttua esikoiden synnytys edessä ja kaikenlaisia mietteitä usein ajatuksiini pukkaa.
Usein mietin välilihan leikkaamista ja kaipaisinkin siitä tietoa, eli:
1. Onko sen leikkaaminen kivuliasta
2. Entä sen kiinni ompeleminen
3. Miten pian/hyvin parannuit.
4. Millaista on ollut paranemisen jälkeen.
jotain muuta jos tulee mieleen :)
Usein mietin välilihan leikkaamista ja kaipaisinkin siitä tietoa, eli:
1. Onko sen leikkaaminen kivuliasta
2. Entä sen kiinni ompeleminen
3. Miten pian/hyvin parannuit.
4. Millaista on ollut paranemisen jälkeen.
jotain muuta jos tulee mieleen :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
1. En tuntenut että leikattiin, eivätkä edes siinä hötäkässä kertoneet että leikkaavat.
2. Vähän kirpaisi. Laittoivat puudutusta lisää ja antoivat vielä särkylääkettä suoneenkin. (Kivut olivat muuten kovat, imukuppisynnytys oli vähän väkivaltainen.)
3. Kahteen vkoon en päässyt kunnolla sängystä ylös ja käveleminen oli vaikeaa, tikit olivat myös auenneet niin parantuminen kesti. (Lisäksi 2 repeämää)
4. Ei ole häirinnyt sen jälkeen kun parantui.. Kyllähän siellä tuntuu erilaiselta (luultavasti ei parantunut niin siististi kun ne tikit aukesivat) mutta ei satu eikä haittaa mitenkään.
Ei sitä kannata ainakaan pelätä, aina eivät edes leikkaa ja nopeasti se loppujenlopuks parantuu. Tsemppiä synnytykseen!:)
1.Mulla annettiin puudutus,ennenkuin leikattiin,mutta silti se kirpas.
2.Tikkaaminen sattui,kun puudute ei vaikuta "syvemmällä" vain pinnassa,mutta kyllä sen kesti.
3.Paraneminen kesti mulla jotain kuukauden ajan. Ensimmäiset 2 vkoa oli tosi kipeä,mutta siitä se pikku hiljaa parani. Ahkerasti suihkuttelua ja ilmakylpyjä.
4.Paranemisen jälkeen on kaikki ollut kuin ennenkin =)
Määrittele sana "kirpas". Minulta lähti taju ja tuli oksennus papa- kokeessa 25- vuotiaana.
Miten aikuiset ihmiset voi vähätellä tällä tavalla ihmisruumiin tuntemuksia; pyhintäsi revitään auki saksin ja sinusta se "kirpasee". Minua "kirpasee" jos ripsi menee silmään..
Jessus, vähän todellisuuden tajua ihmiset.
Mikä hätänä? Jos on kunnon puudutukset, ei tunne sitä kun "pyhintä revitään auki saksin", se voi vähän kirpaista jos ei puudutukset ole ihan kohdallaan, sattua hirveästi jos ei ole mitään puudutuksia.. Kysehän tässä nyt vaan on siitä että sattuiko se vai ei.. Jos olisit saanut papakokeeseen puudutukset, et olisi varmaankaan mitään tuntenut.
Olisipa mielenkiintoista kuulla mitä ajattelet synnytyksen jälkeen:)
Koska jokainen tuntee ja kestää kivun erilailla. Se on todistettu asia. Minun kivunsieto kyky on esimerkiksi aika korkea, miehelläni vielä korkeampi.
1. Onko sen leikkaaminen kivuliasta
Itse en edes huomannut että väliliha leikattiin, kahdessa kerroksessa ja 2 kertaa. Puudutteet pelasi oikein mainiosti ;)
2. Entä sen kiinni ompeleminen
Ompelu ei sattunut. Kirpaisi vain kerran, koska puudutetta ei ollut "syvimmissä sopukoissa". Mutta pistettiin puudutetta lisää ja eipä sitten enää tuntunutkaan. :p
3. Miten pian/hyvin parannuit.
Haava ei suuremmin haitannut ja pystyin istumaan suht normaalisti heti. Mutta viikon päästä haava tulehtui hiukan (huonoa tuuria :/) ja istuminen kävikin vaikeammaksi sitten (puhumattakaan vessakäynneistä). Parantumiseen meni noin 1-1,5kk.
4. Millaista on ollut paranemisen jälkeen.
Ihan kuin ei koskaan olisi ollutkaan tuota haavaa :) Kaikki OK!
Itsekkin mietin tuota välilihan leikkausta ennen synnytystä. Jotenkin se tuntui aivan kauhealta ajatukselta! :O Mutta ei siitä kannata mitään stressiä vetää. Voihan se olla, ettei sinulta leikata ollenkaan. :)
1. Leikkaaminen ei tuntunut muilta kivuilta enää lainkaan. Tai ennenmminkin helpotti. Näin kun leikattiin ja kun veri purskahti, muttei tosiaan mitään merkitystä ollut siinä tilanteessa.
2. Kyllä kiinni ompeleminen sattui. Yrittivät kyllä puuduttaa. Tosin mulla tuli lisäksi muitakin repeämiä, joten ompelua oli aika paljon ja syvältä.
3. Paraneminen kesti. Syvimmät tikit eivät meinanneet sulaa lainkaan ja päällimmäiset poistettiin lopulta kun eivät sulaneet. Tikkien poisto helpotti tilannetta. Mutta kokonaan paraneminen (niin, ettei mitään haittaa/tunnetta ollut) kesti 5 kk.
4. Enää ei näy edes arpea. Ihmettelenkin, että miten niinkin syvä arpi voi parantua noin totaalisesti, ettei näy missä kohdassa leikkaus on ollut. Mitään haittaa tai vaivaa ei paranemisen jälkeen ole ollut.
Toisessa synnytyksessä ei leikattu, mutt arepeilin ja ne repeämät paranivat kyllä nopeammin. Annan silti mielellään leikata nyt kolmannella kerralla, jos kätilö sen tarpeelliseksi katsoo. Mieluummin leikkaushaava kuin iso, hallitsematon repeämä.
1. Onko sen leikkaaminen kivuliasta
-Mulla väliliha leikattiin niin nopeasti ja kiireesti siinä ilman puudutusta ja voin sanoa että se ei tunnu miltään, repeäminen sattuu miljoona kertaa pahemmin!
2. Entä sen kiinni ompeleminen
-Ei ollut paha, puudutusta saa.
3. Miten pian/hyvin parannuit. '
-Hyvin parantui ja suht nopeasti.Repeämä vaivas kauan ja parantui hitaasti ja arpikudosta tuli.
4. Millaista on ollut paranemisen jälkeen.
-en edes huomaa että välilihaa on leikelty :)
yleisesti ollaan sitä mieltä, että repeytymä paranee nopeammin kuin episotomia ja on kivuttomampi. repeämä tulee luonnollisemmin, joten se myös paranee luonnollisemmin.
tokihan jos repeää todella pahasti tekee se mahdottoman kipeää, mutta ei eppari tee mahdottomksi lisä repeytymistäkään.
niin, että kahden 1.asteen repeämän (molemmilla kerroilla 5 tikkiä) jälkeen edelleenkin valitsisin olla haluamatta automaattista epparia. toki jos kätilö katsoo parhaaksi sen tehdä (esim. imukuppi- tai pihtisynnytys) sallisin sen, mutta mieluummin ei.
1. Onko sen leikkaaminen kivuliasta
En tuntenut mitään vaikka sanoivat leikkaavansa välilihan.
2. Entä sen kiinni ompeleminen.
En tuntenut sitäkään. Kysyin vielä, kuinka monta tikkiä tulee, niin hoitaja vähän pyöräytti silmiä ja sanoi, että älä siitä vielä huolehdi. Kertoo kun saa valmiiksi. Ja monta tuli.
3. Miten pian/hyvin parannuit.
Ihan samalla tavalla kuin esikoisen syntymän jälkeenkin. Hänen kanssaan välilihaani ei edes leikattu ja sain kaksi tikkiä silloin. Ja hassua oli, että tämä toinen synnytys oli huomattavasti rankempi ja raskaampi.
4. Millaista on ollut paranemisen jälkeen.
Ei oikeastaan mitenkään erilaista. En ole ainakaan huomannut mitään erilaista?
Ekalla kerralla leikattiin, se ei sattunut, mutta pihtisynnytys kylläkin .
Ompelu sattui todella
Istumaan en pystynyt 6 viikkoon ja haava tulehtui.Syynä väränlainen ommellanka (tämä ainakin oli virallinen selitys ) Sitten se leikattiin uudelleen ja ommeltiin, jonka jälkeen se vasta alkoi parantumaan. Kaikkiaan en pystynyt istumaan yli kolmeen kuukauteen !
Toisella kerralla taas leikattiin, ja sattui, mutta paraneminen kesti "vain" 4 viikkoa.
Arpikudos muodostui kuitenkin kiinnikkeineen niin suureksi ja kovaksi, lisäksi emättimeen tuli sisälle paha arpeuma (haittasi yhdyntää pahasti), että suoritettiin korjausleikkaus. Tämän seurauksena leikkauksen puoleiseen isoon häpyhuulen limakalvolle kehittyi suonikohjuja, jotka leikattiin.....
Nyt olen monen vuoden jälkeen taas onnellisesti raskaana ja gyneni kysyi haluanko jo "mukavuus-syistä" keisarinleikkauksen, koska todennäköisesti taas joudutaan välilihaa leikkelemään ? EN halua ! Mutta toivon, ettei kellään muulla ole ollut samanlaista !
1. En edes homannut, että olivat leikanneet.
2. Sen kyllä tunsi.
3. Sairaalassaollessa kävin varovasti vessassa, ei muuta
itsellä 3 synnytystä takana,kahdesta ensimmäisestä olen saanut esilääkkeenä (?) pistoksen olkavarteen,en muuta lääkitystä,kolmannesta en edes sitä..ekassa synnytyksessä väliliha leikattiin kahdessa muussa repesi..repeytymät paranivat nopeammin,mut ei oikeestaan kestäny kivut kertaakaan ku pari ekaa päivää..muutenkin synnytykset nopeita ja helppoja,kipua tietenkin "jonkin verran" mutta enemmän poskiontelo tai korvatulehdus sattuu..
tiedän kyllä et ei se yleistä ole et on niin helppoja synnytyset mut näinkin voi olla..
itselläni on taaksepäin kallistunut kohtu,en tiedä vaikuttaako se asiaan vai miksi niin helppoja ovat olleet..kesto polttojen alkamisesta ollut kaikissa 4-5 tuntia,en kyllä sit tiedä olenko niin "kivuton" ihminen etten vaan huomannut polttoja ennen vaikka niitä ehkä olikin..
ajattelin tän nyt kirjoittaa,et jos vaikka jotakuta helpottais tieto et ei ne synnytykst aina kamalia ole.. = )
- leikkaaminen ei ollut kivuliasta, puudutus
- ompeleminen tuntui lähinnä epämiellyttävältä ja pitkältä, olisi jo halunnut saada vauvan kainaloon ja päästä osastolle
- minulla paraneminen vei melko pitkään, mutta olen kuullut että joillakin ei niin sanotusti tunnu missään eli pystyvät heti istumaan ja liikkumaan normaalisti
- jos saisin päättää, niin jos ei ole pakko tilanteen takia leikata, niin varmuuden vuoksi en sitä toimenpidettä uudestaan kohdalleni haluaisi