Antakaa vinkkejä!Meidän 13v poika on valehdellut ettei ole kokeita ja jäänyt kiinni kun opettaja on ottanut yhteyttä huonojen koenumeroiden takia.Kotona haukkuu vain ja näyttää keskaria.Hänen kanssa ei voi keskustella koska hän karkaa heti ja suuttuu.Mitään kotihommia ei enää tee vain uhittelee koko ajan.Olen aivan epätoivoinen kun en saa enää mitään yhteyttä häneen.Kun sanon että kokeisiin pitää lukea niin hän nauraa vain ettei hän mua usko ja että olen tyhmä.
Nyt en tiedä miten rankaisin häntä koska pelkään että hän voi tehdä jotain typerää.Jos otan kännykän pois niin silloin en tiedä missä hän on jos hän karkaa.Antakaa vinkkejä!
Nyt en tiedä miten rankaisin häntä koska pelkään että hän voi tehdä jotain typerää.Jos otan kännykän pois niin silloin en tiedä missä hän on jos hän karkaa.Antakaa vinkkejä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
viikkorahat!!!???
Kyllä nyt ois arestin paikka!Ja pelailu,chattailu,viikkoraha yms.asiat boikottiin arestin ajaks!Kun oikea hetki,perustele miksi kaikki kiva kielletty arestin ajaksi ja mistä arestia pamahti!!!
Joo! Ei o helppo olla vanhempi murkulle, mut ollaan ittekkin oltu joskus murkkuja!! Minä jo 46v ja lapseni 20 & 11v äiti.
Rakkaus ja rajat se kulunut mutta niin viisas ajatus.Esikoiseni murkkuus meni suht helposti, mutta tyttäreni kanssa aika on edessä ja suoraan sanoen pelottaa!!!
Uskon kuitenkin rakkauden ja aikuisen terveeseen vahvaan voimaan. En väkivaltaan vaan selkeään johdonmukaiseen "kasvatukseen".
Mikäli omat voimat ei riitä ota reilusti ajoissa yhteyttä,keskusteltuasi nuoresi kanssa, koulukuraattoriin tai perheneuvolaan. Jo ajatus että auttaa. Oma tyttäreni totesi, oletko niin huono ettet jeksa minua kasvattaa!! :) no joo tartten apua jos et tule vastaan, sanoin ja niin taas jatkoimme rauhallisemmissa merkeissä. Toki ajoittain on raskasta mutta monet asiat petustelen... koska rakastan, ja asia on vaan näin!Aikuisen tehtävä...onpa sinullakin mitä odottaa aikuisuudelta :) Vahva vanhemmuus vaatii vahvaa itsetuntoa. Olet lapsesi paras tuki ja turva pidä ovet avoinna hänelle ja ystäville. Elämä kantaa!!!
Isällinen ote voisi auttaa, nainen todella on heikompi astia näissä: antaa liian helposti periksi. Sanon tämän kokemuksesta ja itse olen äiti.
Luin hiljattain juuri tuon ikäisen pojan kurinpalautuksesta hyvän jutun. Isä oli sanonut pojalle, että jos se kerrankin jää vielä kiinni valentelusta hän lyö tätä avarilla!
Aika jutska... no poika teki taas juttunsa, ja isä vei hänet autotalliin, ja sanoi, että nyt on maksun aika... poikaa alkoi vähä hirvittää, ja se tunnusti kaikki syyt itselleen, ja sanoi ettei ikinä enää valehtele... ei auta tähän sanoi isä. ja vetäsi avarilla kunnolla poskelle. Poikaan toki sattui, ja isä sanoi, että saat mennä kaiki ok. kun poika kääntyi lähteäkseen, isä löi uudelleen. Poika oli tosi hämmästynyt ja pettynyt. Isä sanoi, miltä tuntuu kun valehdellaan?
No tässä tapauksessa lopputulos oli, että poika lopetti valehtelun ja vetelehtimisen ja kaikki alkoi sujua.....
Sulle sanoisin, että hae ulkopuolista apua. Sossu voi kylä sijoittaa hetkeksi pojan, että oppii asioiden tärkeysjärjestystä.
Ihan tosi. Asiat ei enää ala itsekseen sujua. Jos olet kaikkesi yrittänyt, älä arkaile avun hakemista konkreettisesti, puhumiset ja uhkailut sille pojalle kun ei mene kaaliin, niitten aika varmaan on siis ohi!
eipä oo jätkällä sulle asiaa tulla itkee, jos maikka sen luokalle jättää.
"Nyt en tiedä miten rankaisin häntä koska pelkään että hän voi tehdä jotain typerää.Jos otan kännykän pois niin silloin en tiedä missä hän on jos hän karkaa."
No, siinä ensimmäinen vinkki. Koet syyllisyyttä. Juuri sen vuoksi taitaa nuoresi, joka on fiksu, vedättää sua. Mutsi ei ota kännykkää pois tai rankaiset mua kun se pelkää et mä karkaan. Siis, anna karkaa.. No joo, mutta luuletko että poikasi karkaa ja minne karkaa. Ne ajatukset ja pelot ovat sinun omassa päässäsi. Ja jos karkaisikin niin VARMASTI tulisi takaisin ja pian. Kuka nyt noin hyviä olosuhteita pois vaihtaisi.
Nyt unohdat liiallisen huomioimisen ja huolenpidon. Juuri sillä kännykän tmv. poisottamisella tulee tuloksia.
Minun poikani tuli milloin tuli, teki mitä teki. Otin avaimet pois ja sanoin, että kotiintuloaika on 22. Jos ei tullut, alaovi meni kiinni ja joutui odottelemaan pihalla, kun en tullut avaamaan ovea. Mitä siitä jos pikku pakkasella seisoo pihalla ja odottaa että ovi tullaan avaamaan, se nääs kasvattaa.
Ei ilmoitellut tulo- eikä menoaikojaan, poikkasin kännykkäsopimuksen. Heh, heh, raivosi muutaman päivän, sanoin että jos raivoat en maksa laskuja edelleenkään.
Aikaa meni, hirveän raskasta aikaa. Teki todella kipeää asettaa rajat, mutta se kannatti. Voi kuinka helppoa näin jälk.päin ajatella miksi en toiminut alusta alkaen jo niin kuten toimin.
Nykyään tehdään sopimuksia, pieniä sellaisia. Ollaan suhteellisen hyvissä väleissä ja jutellaan asioista. Jos ei juttele kanssani ja tee sopimuksia samat menetykset toistuu.
Yritä ymmärtää että me vanhemmat olemme olemassa, ollaksemme ajoittain (nuoren mielestä) inhottavia, kiristäjiä, idiootteja jne. Meidän tarkoituksemme on tuottaa myös mielipahaa saadaksemme lapsillemme hyvä itsetunto jne.
Tässä muutama vinkki, kokeile edes!
Luin koko ketjun ja ällöttää jo tuo rakkautta ja rajoja sanonta. Vaikea sitä on yksipuolisesti rakastaa, jos tulee paskaa silmille koko ajan.
Minä jaksoin 4 vuotta taistella ja varmasti koitin kaikkeni ja silti en onnistunut. Nyt on sitten perhekodissa jossa on tiukat rajat saas nähdä miten meidän käy.
Aina voi hakea apua jos yksin ei jaksa ja ei minun mielestä vanhempien tarvitse nyt ihan kaikkea kestää.
Vanhemmuus vaatii hyvää itsetuntoa ja vahvuutta???
Ei ole kysymys itsetunnosta jos nuori vaan jäytää ja mikään ei mene perille vaikka rautalangasta vääntäis.
Esim jos minä otin avaimen pois niin voi mennä kaverin/isän luo kun äiti on niin ilkeä eikä päästä sisälle. Kotiaresti karataan ikkunasta tai jäädään koulusta isän/kavereiden luo ja känny kiinni. Viikkorahat, netti pois, joku lainaa/ isä antaa. prepaid-liittymän saa itse hankittua jos katkaisee liittymän.
Sitten vielä valehdellaan että äiti hakkaa/ isä hakkaa, ei uskalla mennä kotiin ja sitten saadaan sääliä. Meikataan jopa mustelmia!!! Ja mut on heitetty ulos, valehdellaan kirkkain silmin ja lintsataan jne.
Siis kekseliäisyydellä ei ole rajaa kun on päätetty pitää oma pää ja tehdä mitä halutaan.
Ja minun lapsi karkasi kauas tehtiin kovasti töitä että löydettiin ja saatiin turvaan!!
Eikä ole huono koti ei lyödä ei juopotella ihan tavallinen yh-perhe. Kaksi aikuista lasta maailmalla ja kunnon ihmisiä on tullut.
Minä en ainakaan itseäni yrittämisen puutteesta syytä, tai etten rakastaisi,ja olisi hakenut apua! mutta ihminen sitä äitikin on ja joskus on pakko tunnustaa hävinneensä taistelu ja luovuttaa EI hylätä vaan luovuttaa vaikka sydän särkyisi niin minulla tämä oli viimeinen keino pelastaa lapseni ja itseni myös!
Toivotavasti teillä jotkut vinkeistä auttaa! Ja hae apua jos tuntuu ettet pärjää murkun kanssa.
Tämä ei nyt ollut kovin kannustavaa tekstiä, mutta ei teidän tilanteen tarvitse mennä niin pahaksi kuin meillä on mennyt.
Jaksamista!!
Jos poika jatkuvasti valehtelee että kokeita ei ole, soita opettajalle joka päivä koulun jälkeen ja kun poika ilmaantuu kotiin, istutat hänet vaikka keittiön pöydän ääreen valvovan silmäsi alle ja tarkistat joka ikisen tehtävän tulleen tehdyksi. Älä päästä ennen läksyjen valmistumista muihin puuhiin tai ulos, estä se tarvittaessa vaikka piilottamalla kaikki hänen kenkänsä ja takkinsa.
Jos hän karkaa, kyllä routa aina porsaan kotiin ajaa, etenkin näin talven tehdessä tuloaan. Pojan kääntäessä selkänsä sano suoraan että takaisin voi tulla sitten vasta kun osaa käyttäytyä ja pyytää anteeksi haistattelujaan. Voi olla että naapurit ja kavereitten vanhemmat ihmettelevät, kun poika pyytelee yösijoja ja mahdollisesti väittää että hakkaat häntä jatkuvasti etkä anna ruokaa ja olet heittänyt pihalle jne.. soita kavereiden vanhemmille ja kerro tilanteesta, pyydä ettei kukaan anna yösijaa jotta pojan pitää tulla kotiinsa.
Rahahanat kiinni, ei viikkorahaa, mitään ylimääräistä. Jos tekee mieli jotain, tehkööt töitä rahan eteen. Ota puhelin pois, ei hän kuitenkaan kerro missä on ja mitä tekee kun soitat ja kysyt. Jos sattuu hätätilanne, nykyään liki jokaisella vastaantulijalla on puhelin, kyllä aina joku ambulanssin soittaa.
Ilmoita vaikka lapulla ellei suostu kuuntelemaan, että kun poika on kerran niin vastuullinen että osaa pitää itse huolen asioistaan, pesköön itse pyykkinsä ja siivotkoon sotkunsa. Kun puhtaat vaatteet loppuvat, katso mitä hän tekee.
Jos hän karkaa, soita läpi mahdolliset lähistöllä asuvat sukulaiset ja ilmoita tilanteesta, ja painota että pojalle ei saa tarjota majapaikkaa, sillä hänen pitää tulla kotiin.
Yksi vaihtoehto on tietysti myös ulkopuolinen apu. Koulukuraattori, koulupsykologi, koulukoti tai vastaava voisi olla avuksi, näkisi poika ettei hän ihan miten tahansa voi käyttäytyä.
Voimia sinulle tilanteen kanssa, varmasti on ja tulee olemaankin vaikeaa. Toivottavasti tilanne paranee.
Aika rankkoja mielipiteitä? Oletteko ikinä ajatelleet että sillä pojalla saattaa mennä helvetin huonosti elämässään, jossain mitä se äiti ei todellakaan tiedä?? :O
Itselläni oli vakava masennus tuon ikäisenä vanhempien ainaisien vaatimusten takia: ikinä ei riittänyt mikään, kun tuli 8 kokeesta, ja olisin kaivannut kehuja, tuli vain: "No, jos olisit lukenut paremmin, olisit saanut paremman numeron..Tosin...välttäähän tuo." Oli siinä sitten kiva tuoda kokeita kotiin. Sen ansioista en vienyt puoleen vuoteen kokeita kotiin, tai vein ne joista onnistuin yli 9 saamaan. Häpesin niin suunnattomasti omaa huonouttani ja sitä etten ollut tarpeeksi fiksu vaikka kaikkeni yritin.
Isä soitti koululle ja kysyi eikö muka ole kokeita ollut ollenkaan puolen vuoden aikana.. Ja sittenhän se paljastui. Ja vanhemmat suuttuivat kotona, ei puhettakaan että minua tai tunteitani olisi kuunneltu. Tuntui muuten helvetin pahalta. Lisäksi vanhemmat penkoivat huoneeni läpikotaisin koska "eivät luottaneet minuun enää". Ei puhettakaan että minua olisi kuunneltu. Olin lisäksi koulukiusattu, ja ainoa sosiaalinen kontaktini ulkomaailmaan olivat kaksi harrastusta. Vanhemmat lopettivat nämä rangaistukseksi, sekä siksi että "onpahan nyt enemmän aikaa lukea".
Miettikää mitä lapsillenne teette.
Plus. Tuo toimintapa jota ehdotettiin, että kaikki pois ja katsotaan mitä tapahtuu... Johtaa muuten aika varmasti, jos pojalla huono itsetunto tai masennusta, itsemurhaan tai ainakin sen yritykseen. Omakohtaista kokemusta on.