Rauha

Millaista on, kun saa kokea syvää rauhaa, varmuutta, että pelastuu?

Tuleeko siitä valtava ilo?
27653
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 27

Vanhimmat

antaa ilon, se on varmaa ja levon omista töistä. Kyllä kannattaa tavoitella Jumalan vanhurskautta. Se antaa rauhan ja levon sielulle.

Taivas tulee lähelle ja sielu iloitsee pelastuksesta, kun Nimesi on kirjoitettuna taivaassa, Karitsan Elämänkirjassa. Eikä kukaan voi sitä pyyhkiä sieltä pois. Aamen.

Äänestä
  • En halua pilkata, mutta puhutaanko Raamatussa jostakin karitsan elämänkirjasta? Taitaa olla jonkun suulaan saarnamiehen keksimä ilmaisus.

    Äänestä

  • raattamanlapsi kirjoitti:

    En halua pilkata, mutta puhutaanko Raamatussa jostakin karitsan elämänkirjasta? Taitaa olla jonkun suulaan saarnamiehen keksimä ilmaisus.

    http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/hae/Book_of_Christ.html

    Siinä monta kohtaa aiheesta.

    Äänestä

  • KaidanTienKulkija kirjoitti:

    http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/hae/Book_of_Christ.html

    Siinä monta kohtaa aiheesta.

    Ei yhtään karitsan elämänkirjaa, kattele itte.

    Äänestä

olen itse vasta tehnyt parannuksen ja kyllä siitä tulee valtava ilo ja rauha..en koskaan vastaavaa tunnetta ole kokenut.eläminen ei aina ole helppoa, mutta jaksaminen palkitaan kun pääsee taivaaseen.suosittelen.

Äänestä
  • mitä tarkoitat jaksamisella, joka palkitaan?

    Äänestä

  • Herra Jeesus ole kiitetty kiitetty kiitetty! Oi kuinka ihanaa! Kiitos kun kerroit ! Tämä on Herra Jumalan ilmoitus minulle tänäaamuna nyt kun ovat itelläni rankkoja aikoja ja nyt kun luen niin sieluni riemuitsee puolestasi ja liikutus on rinnassani ja haluaan hypätä ja lyödä käsiäni yhteen!!! Herra Jeesus ole kiitetty!!!

    Äänestä

  • kyselemässä kirjoitti:

    mitä tarkoitat jaksamisella, joka palkitaan?

    Omavanhurskautta

    Äänestä

Mitäs jo lyöt pääsi kattoon ja menee niskat nurin?

Äänestä
  • No mikäs siinä kun uskossa kuolee.

    Äänestä

GP saarnasi H-suolla vapaasti käännettynä, että muiden uskonnollisten joukkojen jäsenet sanovat, että he eivät ole varmoja pääsevätkö taivaaseen, mutta minä ainakin pääsen.
Kuinka hän saattoi olla niin varma ? Edessä hänellä on vielä elämää ja monenlaiset kiusaukset odottavat. Jos on tosiaan varmaa, että Hän pääsee takeella taivaaseen, ei tarvitse muuta kuin seurata Häntä, myös tässä sakramenttiasiassa ?

Äänestä
  • Sama varmuus pitäisi olla sinullakin!!!

    Miksi sinä etsit GP:stä vikaa, siinäkin jossa sitä ei ole???
    Sinun vihasi on aivan valtaisa!!!

    Sama varmuus kuin GP:lla on jokaisella, joka uskovaisena kantaa asuvaista pyhää henkeä sydämessään.

    Mitä sellainen usko hyödyttää mitään, joka ei jaksa uskoa autuuteen asti??
    Lähtö voi tulla koska vain, ja edessä ei välttämättä enään olekkaan elämää ja kiusauksia!!

    Äänestä

  • VOI pimeää sun juttujas etten paremmin voi sanoa.

    Äänestä

  • Hitsitsentään kirjoitti:

    VOI pimeää sun juttujas etten paremmin voi sanoa.

    Mielestäsi, Jeesuksen lunastustyön riittävyyttä, tulee epäillä, maailman kiusausten ja oman pahuuden tähden. Niinkö?????

    Se on totta, että jos omien tekojen ja hyvien töiden, tai hyvän elämän varaan laskemme uskomme, niin varmasti emme pääse perille taivaaseen!! Sellainen usko ei kestä koettelemuksia eikä maailman kiusauksia!! Ja silloin meidän tulee varmasti epäillä uskoamme. Jopa niin paljon, että tunnemme menevämme helvettiin, jos kuolema tulee!


    Kyllä meille on aina opetettu, että olisimme valmiit lähtemään kun kuolema tulee!!
    Ei omasta ansiosta, mutta omakohtainen elävä usko Jeesuksen lunastustyöhön kestää kuolemassa!!!

    Jos ihmisellä on vain toivo siitä että pääsenkö taivaaseen, niin se on turhaa toivoa. Kyllä siitä täytyy olla varmuus!!!!

    Mikä tässä on niin pimeää??
    Jollet sinä tätä näe, niin rukoile Jumalalta elävää uskoa kohdallesi!!

    Äänestä

  • KaidanTienKulkija kirjoitti:

    Mielestäsi, Jeesuksen lunastustyön riittävyyttä, tulee epäillä, maailman kiusausten ja oman pahuuden tähden. Niinkö?????

    Se on totta, että jos omien tekojen ja hyvien töiden, tai hyvän elämän varaan laskemme uskomme, niin varmasti emme pääse perille taivaaseen!! Sellainen usko ei kestä koettelemuksia eikä maailman kiusauksia!! Ja silloin meidän tulee varmasti epäillä uskoamme. Jopa niin paljon, että tunnemme menevämme helvettiin, jos kuolema tulee!


    Kyllä meille on aina opetettu, että olisimme valmiit lähtemään kun kuolema tulee!!
    Ei omasta ansiosta, mutta omakohtainen elävä usko Jeesuksen lunastustyöhön kestää kuolemassa!!!

    Jos ihmisellä on vain toivo siitä että pääsenkö taivaaseen, niin se on turhaa toivoa. Kyllä siitä täytyy olla varmuus!!!!

    Mikä tässä on niin pimeää??
    Jollet sinä tätä näe, niin rukoile Jumalalta elävää uskoa kohdallesi!!

    Ja silloin kun ihminen saa uudestisyntyä, sen murheen kautta, joka on jumalan mielen jälkeen ja josta paavalikin puhuu, niin se usko kestää kuolemassa.
    Siimä uudesti syntymässä ihmiselle syttyy sellainen usko ja varmuus sydämmeen, että se kestää kuolemassa!!
    Silloin kun Jeesus asuu sydämmessä, niin ihminen tuntee sen, että Jeesus on kuoleman ja helvetin voittanut, eikä silloin tarvitse epäillä!


    Onko tämä liian pimeää??

    Äänestä

  • KaidanTienKulkija kirjoitti:

    Ja silloin kun ihminen saa uudestisyntyä, sen murheen kautta, joka on jumalan mielen jälkeen ja josta paavalikin puhuu, niin se usko kestää kuolemassa.
    Siimä uudesti syntymässä ihmiselle syttyy sellainen usko ja varmuus sydämmeen, että se kestää kuolemassa!!
    Silloin kun Jeesus asuu sydämmessä, niin ihminen tuntee sen, että Jeesus on kuoleman ja helvetin voittanut, eikä silloin tarvitse epäillä!


    Onko tämä liian pimeää??

    On liian pimeää, jos väittää ettei ole mahdollisuutta langeta armosta pois elämänsä aikana. Siksi H.suolla esitetty väite on absurdi: minä ainakin pääsen taivaaseen.
    Vasta sitten voidaan sanoa kun tiedetään, millainen hänen loppunsa oli, ei ennen.

    Äänestä

  • KaidanTienKulkija kirjoitti:

    Ja silloin kun ihminen saa uudestisyntyä, sen murheen kautta, joka on jumalan mielen jälkeen ja josta paavalikin puhuu, niin se usko kestää kuolemassa.
    Siimä uudesti syntymässä ihmiselle syttyy sellainen usko ja varmuus sydämmeen, että se kestää kuolemassa!!
    Silloin kun Jeesus asuu sydämmessä, niin ihminen tuntee sen, että Jeesus on kuoleman ja helvetin voittanut, eikä silloin tarvitse epäillä!


    Onko tämä liian pimeää??

    Missä Paavali sanoo, että uudestisyntyminen tapahtuu murheen kautta?

    Äänestä

  • äänitakapenkistä kirjoitti:

    On liian pimeää, jos väittää ettei ole mahdollisuutta langeta armosta pois elämänsä aikana. Siksi H.suolla esitetty väite on absurdi: minä ainakin pääsen taivaaseen.
    Vasta sitten voidaan sanoa kun tiedetään, millainen hänen loppunsa oli, ei ennen.

    On idioottimaista edes puhua toisen puheesta, jollei sano asiaa juuri niinkuin se meni, vaan haluaa muuttaa sitä hieman omaan tarkoitusperäänsä sopivaksi!!

    Äänestä

  • 1360 kirjoitti:

    Missä Paavali sanoo, että uudestisyntyminen tapahtuu murheen kautta?

    2. kirje korinttolaisille 7.luku 8-10 jae

    8Vaikka tuotin kirjeelläni teille mielipahaa, en sitä kadu. Jos minua kaduttikin, kun näin teidän pahoittaneen siitä mielenne vähäksi aikaa, 9 olen nyt iloinen -- en siksi, että te tulitte surullisiksi, vaan koska murheenne sai teidät muuttamaan mielenne. Murheenne oli Jumalan mielen mukaista, ja niinpä emme aiheuttaneet teille mitään vahinkoa. 10 Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.

    VANHA KÄÄNNÖS

    9. Nyt minä iloitsen, en siitä että te murheissa olitte, vaan että te olitte murheissa parannukseksi; sillä te olitte murheelliset Jumalan mielen jälkeen, niin ettei teille pitäisi meistä joskus vahinkoa oleman.
    10. Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman


    Ei anna mielestäni sijaa kyseen alaistaa!!!!

    Äänestä

  • KaidanTienKulkija kirjoitti:

    On idioottimaista edes puhua toisen puheesta, jollei sano asiaa juuri niinkuin se meni, vaan haluaa muuttaa sitä hieman omaan tarkoitusperäänsä sopivaksi!!

    Aikaa saarnasta on vajaa kaksi vuotta, minulla ei ole nauhoitusta, joten muistelen asiaa , joka jo silloin jäi ihmetyttämään. Siis omin sanoin tällä kertaa, mutta asia oli näin.
    Huomaatkos myös UT:sta. Kerronta samasta asiasta poikkeaa evankeliumeissa, mutta asian ydin ei.

    Äänestä

  • KaidanTienKulkija kirjoitti:

    2. kirje korinttolaisille 7.luku 8-10 jae

    8Vaikka tuotin kirjeelläni teille mielipahaa, en sitä kadu. Jos minua kaduttikin, kun näin teidän pahoittaneen siitä mielenne vähäksi aikaa, 9 olen nyt iloinen -- en siksi, että te tulitte surullisiksi, vaan koska murheenne sai teidät muuttamaan mielenne. Murheenne oli Jumalan mielen mukaista, ja niinpä emme aiheuttaneet teille mitään vahinkoa. 10 Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.

    VANHA KÄÄNNÖS

    9. Nyt minä iloitsen, en siitä että te murheissa olitte, vaan että te olitte murheissa parannukseksi; sillä te olitte murheelliset Jumalan mielen jälkeen, niin ettei teille pitäisi meistä joskus vahinkoa oleman.
    10. Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman


    Ei anna mielestäni sijaa kyseen alaistaa!!!!

    Tässä kohdassa ei puhuta mitään uudestisyntymisestä. Taidat lukea omiasi tekstiin, sillä tuleehan uudestisyntyneenkin joka päivä kääntyä parannukseen. Toisin sanoen Jumalan mielen mukainen murhe synneistä saattaa uudestisyntyneen ihmisen jatkuvasti turvautumaan vain ja ainoastaan Kristuksen sovintotyöhön.

    Äänestä

  • 1360 kirjoitti:

    Tässä kohdassa ei puhuta mitään uudestisyntymisestä. Taidat lukea omiasi tekstiin, sillä tuleehan uudestisyntyneenkin joka päivä kääntyä parannukseen. Toisin sanoen Jumalan mielen mukainen murhe synneistä saattaa uudestisyntyneen ihmisen jatkuvasti turvautumaan vain ja ainoastaan Kristuksen sovintotyöhön.

    Lutherin mukaan usko itsessään on uusi syntymä."
    Tunnustuskirjoissa usko määritellään mm. näin: "Myös opetetaan, ettei tässä puhuta sellaisesta uskosta, joka on perkeleilläkin ja jumalattomilla, jotka uskovat Kristuksen kärsimyksen ja kuolleista nousemisen tapahtumat, vaan että tässä puhutaan todellisesta uskosta: uskotaan, että me Kristuksen kautta saamme armon ja syntien anteeksiantamuksen."


    Ja se mikä tämän tarpeen armoon ja anteeksi antamukseen ajaa, on juuri tuo Jumalan mielen mukainen murhe!


    10. Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman


    Voit väittää mitä tahdot ja opettaa harha oppejasi jos tahdot, mutta itse niistä vastaat Kerran Jumalalle!!

    Äänestä

  • KaidanTienKulkija kirjoitti:

    Mielestäsi, Jeesuksen lunastustyön riittävyyttä, tulee epäillä, maailman kiusausten ja oman pahuuden tähden. Niinkö?????

    Se on totta, että jos omien tekojen ja hyvien töiden, tai hyvän elämän varaan laskemme uskomme, niin varmasti emme pääse perille taivaaseen!! Sellainen usko ei kestä koettelemuksia eikä maailman kiusauksia!! Ja silloin meidän tulee varmasti epäillä uskoamme. Jopa niin paljon, että tunnemme menevämme helvettiin, jos kuolema tulee!


    Kyllä meille on aina opetettu, että olisimme valmiit lähtemään kun kuolema tulee!!
    Ei omasta ansiosta, mutta omakohtainen elävä usko Jeesuksen lunastustyöhön kestää kuolemassa!!!

    Jos ihmisellä on vain toivo siitä että pääsenkö taivaaseen, niin se on turhaa toivoa. Kyllä siitä täytyy olla varmuus!!!!

    Mikä tässä on niin pimeää??
    Jollet sinä tätä näe, niin rukoile Jumalalta elävää uskoa kohdallesi!!

    Toi oli takapenkkiläisten tarinalle tarkoitettu kommentti huomasitkos. Olen kaidantienkulkijan kanssa samaa mieltä ,oikein kirjoitit :)

    Äänestä

  • KaidanTienKulkija kirjoitti:

    On idioottimaista edes puhua toisen puheesta, jollei sano asiaa juuri niinkuin se meni, vaan haluaa muuttaa sitä hieman omaan tarkoitusperäänsä sopivaksi!!

    Kyllä tässä asiassa olen täysin samaa mieltä. Vaikka vastustankin sakramenttien omavaltaista omiin käsiin ottamista, minua harmittaa kovasti juuri tämän mainitun saarnaajan sanomisien vääntely. On muutama muukin asia, kuten esim. aivan asiallinen neuvominen vaatetuksen suhteen tai joku maininta kynttilöistä. Esim. tämä kynttiläjuttu. Vaikka kuinka moneen kertaan luen hänen saarnansa tästä asiasta saan sen käsityksen, että kynttilää saa rauhassa polttaa niin kauan kuin kynttilä pysyy kynttilänä, eikä siitä tehdä jotain uskonnollista epäjumalaa.

    Äänestä

  • KaidanTienKulkija kirjoitti:

    Lutherin mukaan usko itsessään on uusi syntymä."
    Tunnustuskirjoissa usko määritellään mm. näin: "Myös opetetaan, ettei tässä puhuta sellaisesta uskosta, joka on perkeleilläkin ja jumalattomilla, jotka uskovat Kristuksen kärsimyksen ja kuolleista nousemisen tapahtumat, vaan että tässä puhutaan todellisesta uskosta: uskotaan, että me Kristuksen kautta saamme armon ja syntien anteeksiantamuksen."


    Ja se mikä tämän tarpeen armoon ja anteeksi antamukseen ajaa, on juuri tuo Jumalan mielen mukainen murhe!


    10. Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman


    Voit väittää mitä tahdot ja opettaa harha oppejasi jos tahdot, mutta itse niistä vastaat Kerran Jumalalle!!

    Edelleenkään tässä kohdassa ei puhuta mitään uudestisyntymisestä (2. kor 7:8-10). Tämän todistaa jo se, että Paavali osoittaa kirjeen Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle ja kaikille pyhille koko Akhaiassa, mikä käy ilmi luvun ensimmäisestä jakeesta. (2. kor. 1:1) Kirje on siten kirjoitettu uudestisyntyneille kristityille. Korinttolaiset tulivat luonnollisesti murheellisiksi Paavalin nuhteista ja paransivat tapansa, mistä Paavali erityisesti iloitsi.

    Äänestä

  • Aivan kun yliopiston luentoa olisi kuunnellut. Kyllä täällä on tätä kaikenlaista tyrkytetty mutta aina tulee mieleen kuunnellessa helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Ei voi ihminen johdattaa toista pidemmälle, kuin itse on päässyt. Eri juttu se on kun kuuntelee suurta osaa meidän saarnaajista. Rohkenen myös epäillä, että uskoa ei saa videon välityksellä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


mitä se on? kirjoitti:

Millaista on, kun saa kokea syvää rauhaa, varmuutta, että pelastuu?

Tuleeko siitä valtava ilo?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu