yksinyksinyksin

en tiedä mikä minuun on mennyt... en kertakaikkiaan tahdo nähdä ihmisiä. minulla ei ole sitä yhtä parasta ystävää, joka olisi huolestunut... en ole nähnyt niin kutsuttuja kavereitani nyt yli kuukauteen, enkä kaipaakaan heitä. sillä eivät hekään ilmeisesti minua. en lähde minnekään, ellei joku pyydä minua.
en ymmärrä ollenkaan. olen muuttunut muutenkin ihan kummalliseksi, minulla ei ole intohimoja. en osaa kiinnostua mistään asiasta pitkäksi aikaa. haluaisin vain nukkua jatkuvasti, sillä silloin ei tarvitsisi keksiä tekemistä, eikä tarvitsisi ajatella.
en halua nähdä ketään, koska en halua heidän tajuavan kuinka tylsää seuraa olenkaan. yleensä vain istun hiljaa, vaikka ennen olin melko seurallinen.
rasittavaa tällainen.
istua ja tuijottaa seinään.
miettiä viikkoja uskaltaisiko soittaa sille tai tällä, eikä sitten soita kuitenkaan.

kamalaa olla yksin, mutta ei yksinäinen.
8805
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Sinun olisi hyvä ottaa yhteyttä kavereishisi, jos he ovat oikeita ystäviä he pitävät sinusta sellaisena kuin olet, ehkä jäät yksin jos et tee asialle jotain. Eikä sinun välttämättä tarvitse koko ajan keksiä tekemistä, ehkä olet ihmisiä jotka nauttivat pienistä kauniista asioista, oletko kokeillut mennä ulos ja haistella raikasta ilmaa? kuunnella puiden huminaa tai tuntea tuulen lämmin henkäys poskellasi? oletko pitänyt perhosta tai leppäkerttua kädessäsi ja katsellut sitä oikein tarkkaan? ei aina tarvitse vain tuijottaa seinää...

Äänestä

Kuule vaihdahan asennettasi.Ajattele esim. näin:
elämä on ihanaa!!

Äänestä
  • pitää ajatella että kyllä se siitä tai Elämä on iloinen asia! Kokeileppas!! Ja voit tehdä näin:
    lähde kävelylle tai pyörälenkille sinneppäin missä kaverisi pörräävät, hyvässä lykyssä tapaat ne ja silloin tiedät haluavatko ne olla sinun kanssa.

    Äänestä

Nuo oireet kyllä vaikuttavat masennukselta... Ehket vielä sitä tajua, mutta sua selvästikin masentaa. Poikaystävälläni on juuri nt masennusta, ja sillä on ollut ja on vieläkin samanlaiset oireet. Tosin alkaa jo parantua onneksi. Mutta mene ihmeessä terapeutille. Psykologille. usko pois, kyllä se auttaa. Ehkä se määrää jotai lääkkeitä, otat ne, nii´tä ei nykyään tule edes riippuvaiseksi. Kyllä sinä tuosta paranet. Usko pois :) Mutta mene vaan psykologille puheille.

Äänestä

mulla on samat oireet kun sulla...mä vaan istun kotona ja tuntuu siltä ku seinät kaatuis päälle mutta siltikään ei jaksais mennä minnekään...mä kävin kyllä puhumassa asiasta koulun terveydenhoitajan apulaisen kanssa,jolla oli kokemusta siitä...

Äänestä

alusta minustakin tuntui tuolta mutta kun totut siihen, huomaat kuinka uskomattoman helppoa elämästäsi on tullut. olet maailman hallitsija, voit tehdä mitä ikinä tahdot mutta sinun ei silti tarvitse tehdä mitään. sinun ei tarvitse teeskennellä muille ihmisille, kukaan ei ole komentelemassa sinua. tulet vielä nauttimaan piittaamattomuudesta ja harmaudesta, ainakin minä nautin.

Äänestä

....päättelen että olet masentunut.
Hakeudu terveysasemalle ja kerro lääkärille hän ohjaa sinut tarvittaessa eteenpäin.
Depressiosta ei tarvitse kärsiä siihen on olemassa sivuvaikutuksiltaan lieviä lääkkeitä ja joskus jo pelkkä keskustelu ammattilaisen kanssa auttaa!! Hae apua älä jää odottamaan tilasi pahentumista!!

Äänestä

SÄ KAIPAAT PIRISTYSTÄ JA KUNNOLLA.YLEENSÄ TOHON
SUN TAUTIIN KÄYTETÄÄN ALKOHOLIA,KOSKA SE SAMALLA
TEKEE SEURALLISEKSI,MUTTA PARI KUPPIA KAHVIA TAI TEETÄKIN KÄY JA SITTEN ON MENTÄVÄ MUKAAN JOHONKIN TAPAAMISEEN!!! HIMAAN EI PIDÄ JÄÄDÄ KUIHTUMAAN!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


seinä. kirjoitti:

en tiedä mikä minuun on mennyt... en kertakaikkiaan tahdo nähdä ihmisiä. minulla ei ole sitä yhtä parasta ystävää, joka olisi huolestunut... en ole nähnyt niin kutsuttuja kavereitani nyt yli kuukauteen, enkä kaipaakaan heitä. sillä eivät hekään ilmeisesti minua. en lähde minnekään, ellei joku pyydä minua.
en ymmärrä ollenkaan. olen muuttunut muutenkin ihan kummalliseksi, minulla ei ole intohimoja. en osaa kiinnostua mistään asiasta pitkäksi aikaa. haluaisin vain nukkua jatkuvasti, sillä silloin ei tarvitsisi keksiä tekemistä, eikä tarvitsisi ajatella.
en halua nähdä ketään, koska en halua heidän tajuavan kuinka tylsää seuraa olenkaan. yleensä vain istun hiljaa, vaikka ennen olin melko seurallinen.
rasittavaa tällainen.
istua ja tuijottaa seinään.
miettiä viikkoja uskaltaisiko soittaa sille tai tällä, eikä sitten soita kuitenkaan.

kamalaa olla yksin, mutta ei yksinäinen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu