Heissan!
Luulin, että tällaisista tilanteista olisi jo päässyt eroon, mutta ei, sama homma vastassa vielä yliopistomaailmassakin.
Satuin samalle luentosarjalle erään söpön naisenalun kanssa. Välillä on vaihdettu suht. pitkiäkin katseita, mutten voi olla varma, onko kiinnostus molemminpuolista. Voisinpa edes joskus lukea toisten ajatuksia!
Pari mutkaa on matkan varrella. En tunne tyttöä lainkaan - onko hän edes sinkku? Luennot loppuvat kohta, enkä tiedä, milloin näen hänet seuraavan kerran, jos koskaan. Kaiken lisäksi istun samoilla luennoilla aina toisen tytön vieressä, joka on pelkkä kaveri, ja sitähän ihastukseni ei voi tietää.
Monesti olen miettinyt, pitäisikö kysyä suoraan, kiinnostaako lähteä kahville, jos siihen kerrankin tulisi tilaisuus - yleensä tyttö on kuitenkin kaveriporukkansa seurassa. Toisaalta saisin ongittua hänen sähköpostiosoitteensa helposti ja kysyttyä asiaa suoraan, mutta kohteliaasti maililla.
Mitä olisitte tytöt mieltä, jos saisitte sähköpostia ko. tapauksessa? Raukkamaista or not?
Ehkä odotan luennot loppuun, jos toiselta puolelta näytettäisiinkin vihreää valoa selvemmin tai sattuisin kuin ihmeen kaupalla bongaamaan typsyn jossain muualla.
Miksi olen niin saamaton?
Luulin, että tällaisista tilanteista olisi jo päässyt eroon, mutta ei, sama homma vastassa vielä yliopistomaailmassakin.
Satuin samalle luentosarjalle erään söpön naisenalun kanssa. Välillä on vaihdettu suht. pitkiäkin katseita, mutten voi olla varma, onko kiinnostus molemminpuolista. Voisinpa edes joskus lukea toisten ajatuksia!
Pari mutkaa on matkan varrella. En tunne tyttöä lainkaan - onko hän edes sinkku? Luennot loppuvat kohta, enkä tiedä, milloin näen hänet seuraavan kerran, jos koskaan. Kaiken lisäksi istun samoilla luennoilla aina toisen tytön vieressä, joka on pelkkä kaveri, ja sitähän ihastukseni ei voi tietää.
Monesti olen miettinyt, pitäisikö kysyä suoraan, kiinnostaako lähteä kahville, jos siihen kerrankin tulisi tilaisuus - yleensä tyttö on kuitenkin kaveriporukkansa seurassa. Toisaalta saisin ongittua hänen sähköpostiosoitteensa helposti ja kysyttyä asiaa suoraan, mutta kohteliaasti maililla.
Mitä olisitte tytöt mieltä, jos saisitte sähköpostia ko. tapauksessa? Raukkamaista or not?
Ehkä odotan luennot loppuun, jos toiselta puolelta näytettäisiinkin vihreää valoa selvemmin tai sattuisin kuin ihmeen kaupalla bongaamaan typsyn jossain muualla.
Miksi olen niin saamaton?
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaan kysy mielummin suoraan:) se on niin paljon söpömpää. Tietysti mailin suhteen tää nainen saisi aikaa miettiä mutta kai sinäkin haluat tietää hänen rehellisen suhtautumisensa suhun? Tsemiä!! :)
Minua lähestyttiin kerran niin, että poika tuli istumaan viereeni ruokalassa. En pidä tietynlaisista vihanneksista ja sanoin sen ääneen. No, hän alkoi popsimaan niitä lautaseltani. Aika omalaatuinen ja ennakkoluuloton lähestymistapa.. :)
En ollut alunperinkään hänestä kiinnostunut, mutta kyllä hän mieleeni jäi.
Ei mailia..eikä tekstiviestejä. Sit jos se ei vastaa niin saat jännittää taas pari viikko etkä pysty kattoon häntä edes silmiin, kun et tiedä miksei hän vastannut.
että olet häntä lähellä luentosalissa (ei välttämättä kyljessä) mutta puhe-etäisyydellä. Väännä juttua vaikka rautalangasta, hymyile. Luennon lopulla kysy lähtisikö kahville kanssasi. Karista ystävätyttö jollain keinoin kannoiltasi tai sano tuolle ystävätytölle että menet tekemään tuttavuutta ihastuksesi kanssa.
Älä jää notkumaan ja odottamaan. Sillä keinoin ei saa kuin kitkeriä hetkiä vanhuudessa, kun miettii miksen silloinkaan uskaltanut...
mulla on kans hiukan sama tilanne, tai siis olen katsonut erästä poikaa luennoilla, ja hänkin istuu aika usein jonkun tytön vieressä. En ajattele että hän hänen kanssa seurustelisi, mutta kuiteski on sellainen olo että tuskinpa se minusta on kiinnostunut..
Mee vaikka luennon jälkeen juttelee sille tytölle. Voithan sähköpostiakin laittaa, mutta siinä on tosiaan se riski ettei tyttö välttämättä vastaa jos on taukki.. Mutta mä olisin tosi iloinen jos se poika tulisi pyytämään mua kahville tai jotain. Oih... :)