Suomalainen liikennesakotusjärjestelmä menee vuosivuodelta hullumpaan suuntaan. Sakkorangaistukset nousevat helposti yli järjellisen kynnyksen, poliiseilta on viety pois kaikki harkintavalta tilanteeseen vaikuttamiseen, jälkiseuraamukset useammasta saadusta sakosta ovat usein kohtuuttomia ja epäoikeudenmukaisia.
Valtiovalta käyttää usein sakkokeskustelussa puolustuspuheenaan liikenneturvallisuuden paranemista ja kuinka kalliiksi liikennekuolemat valtiolle tulevat. Tämä kaikki on varmasti totta, muuten paitsi siltä osin että valtiota tämä liikenneturvallisuus ei kiinosta sen enempä kuin mitä sakkotulot ovat. Mikäli kiinostus olisi todellista liikenneturvallisuutta kohtaan, ei Suomen tieverkko olisi tällaisessa kunnossa mitä se nyt on, harvaan asutuilla alueilla useimmat kestopäällystetyt tietkin ovat niin ala-arvoisessa kunnossa että niillä liiikkuminen on todellinen turvallisuusriski (verroinkin ajettaessa kaksipyöräisellä kulkuneuvolla). Kun paikalliset ovat saaneet lukuisilla valituksilla päättäjät huomaamaan jonkun tienpätkän huonon kunnon, on toimenpiteet yleensä olleet sellaisia että rajoitus pudotetaan parikymmentä kilometriätunnissa alemmaksi ja nopeusvalvontaa lisätään tieosuudella (ja mihin joutuu kerätyt sakkovarat, eivät ainakaan tien korjaukseen...).
Jatkuvasti säästetään myös vaarallisten risteysten korjauksista sekä eritasoliittymien rakentamisesta, verukkeella ettei rahaa ole. Jos kiinostus turvallisuuteen olisi aitoa, se raha järjestettäisiin jostakin, mutta nyt rahaa sijoitetaan automaattisiin nopeusvalvontakameroihin yms.
Sitten varsinaiseen ongelmaan. Poliisin harkintavalta liikennerikkomuspaikalla on viety täysin, eli nyt luetaan suoraan kirjasta miten vakava rikkomus oli kyseessä, vaikka paikanpäällä tilanne voi olla hyvinkin erilainen mitä lain laatija on osanut ajatella. Myös sakkojen määräytyminen muutaman vuoden vanhojen tulojen mukaan on kummallista, nyt sakon maksaja joutuu itse todistelemaan ja muuttamaan sakon määrää, mikäli tulotaso on muuttunut. Luulisi että rangaistuksen antajan pitäisi itse selvittää todellinen sakon määrän, niin ettei se jää asianosaisen tehtäväksi (onkohan tämä lisärangaistus?).
Sitten on keksitty tämä epäoikeudenmukaisuuden huipentuma, eli kun saat kolme sakkoa vuoden aikana tai neljä kahden vuoden aikana, lähtee kortti automaattisesti hyllylle, ja nykyisin vähimmillään kuukaudeksi (yleensä olen kuullut ajan olleen kolme kuukautta). Voiko tällainen vanhoista rikkeistä uudelleen rankaiseminen olla oikeusvaltiossa perusteltua. No, tätähän perustellaan että saadaan karsittua nämä taparikolliset pois tienpäältä. Niinkin siinä voi jossain tapauksissa käydä, mutta tämä teoria osuu vain liian usein harhaan. Järjestelmähän ei huomioi millään lailla sitä kuinka paljon kukin ajaa. Toinen autoilee vain kesäisin, ehkä noin 500 kilometriä ja saa vuoden aikana silti kahdet sakot, eli käytännössä ei siis piittaa säännöistä lainkaan, tai parhaassa tapauksessa ei edes ymmärrä / tiedä niitä. Kun taas toinen ajaa ammatikseen, lähes päivittäin 500 - 800 kilometriä ja saa vuodessa saman määrän sakkoja. Lain silmissä nämä ovat samalla viivalla, vaikka ammattiautoilija on noudattanut sääntöjä säntillisesti valtaosan ajamastaan ajasta ja lipsunut vain murto-osalla ajamastaan ajasta. Lain mukaan molemmilta lähtee kortti seuraavasta rikkeestä..... tämäkö on oikeudenmukaista?
Tästä pääseekin jatkamaan seuraavaan epäkohtaan. Nyt edellisen esimerkin autoilijoille tulee se kolmas sakko, ja kortti hyllytetään. Molemmat ovat siis maksaneet tulojensa mukaan kolmet sakot, mutta tämä ammatikseen autoileva menettää lisäksi työpalkkansa vähintään kuukauden ajaksi, ja mahdollisesti myös työpaikkansa lopullisesti, sillä se ettei enää pysty työtään hoitamaan on irtisanomisperuste työnantajalle. Lain silmissä ammattiautoilijasta tulikin tässä kohtaa suurempi rikollinen, ainakin jos rangaistuksen seurauksia verrataan, vaikkakin maalaisjärjellä ajatellen hänen rikkeensä on huomattavasti vähäisempi kun ajatellaan hänen ajamaansa nuhteetonta ajomatkaa.
Myöskin ihmisten asuinpaikka saattaa meidät epäoikeuden mukaiseen asemaan, ajo-oikeuden menettämistilanteissa. Helsingin keskustan liepeillä asuvalle ei tuottane suuriakaan vaikeuksia kulkea työmatkojaan, kauppa-asioitaan sekä esim. terveyskeskuskäyntejään bussilla. Mutta kun sama tilanne kohtaa syrjäseutujen asukasta, jolla saattaa olla matkaa lähimpään asutuskeskukseen kymmeniä kilometrejä ja linja-autoliikenne on aleelta lakkautettu jo vuosia sitten, loppuu henkiloltä työssäkäyntimahdollisuudet ajokiellon alettua. Samalla häneltä menee mahdollisuudet saada tasapuolisesti valtion tarjoamia muita palveluita. Matkaa terveyskeskuksen päivystykseen voi olla jopa sata kilometriä ja bussiliikenteen puuttuessa tämä matka tulisi kulkea nyt taksilla. Taksimatkat tuskin tulevat onnistumaan koska taloudellinen tilanne ei varmaankaan tue tätä vaihtoehtoa työtulon katkeamisen aikana. Samalla syrjäseudun asukas jää terveydenhuoltopalveluiden lisäksi ulkopuolelle myös esim. kirjastopalveluista ja muista kunnallisista palveluista, jotka sijaitsevat käytännössä niin kaukana ettei niihin autottomalla ole mahdollisuutta osallistua. Myöskin useilla pienillä paikkakunnilla säästötoimet ovat vieneet oikeusaputoimistot, verotoimistot ja työvoimatoimistot jopa sadan kilometrin päähän syrjäseudun asukkaasta, kun ko. palvelut on keskitetty säästösyistä isompiin asutuskeskuksiin.
Nämä edelliset perusteet lueteltuani, on enää hyvin vaikea uskoa että kukaan voisi pitää suomalaista liikennerangaistusjärjestelmää onnistuneena. Rohkenisinkin itse väittää, että tehdyt uudistukset ovat ehkä huonoimmat koskaan tehdyt. Näillä on onnistuttu saattamaan kansalaiset monin eri tavoin erittäin epäoikeudenmukaiseen asemaan ja lisäksi rangaistuksista on onnistuttu karsimaan kaikki inhimillisyys pois, koska joustovaraa ei enää ole.
Tämänkin asian tiimoilta on tehty vaikka minkälaista galluppia ja kyselyä kansan keskuudessa, että mitä mieltä ne ovat liikennesakotus- ja rangaistusjärjestelmästä nykyisellään. No tuloksethan on tuotu usein julkisuuteen uutisissa ja muissa ohjelmissa. Mutta kyselyihin vastanneilla ei useinkaan ole ollut käytössään todellista tietoa siitä mitä laki käytännössä merkitsee. Ja jos se ei satu kohtelemaan juuri itseä epäoikeudenmukaisesti, niin silloinhan kaikki on hyvin.
Toivottavasti joku on taas niin aktiivinen että lähtisi viemään tätäkin asiaa EU tuomioistuimeen, niin että saataisiin Suomeenkin taas vähän oikeudenmukaisempi järjestelmä liikennekurin ylläpitämiseksi. Lakimuutoksiahan päättäjiltä on turha odottaa ennen kuin saadaan ulkopuolelta jokin pakote, tämähän nähtiin mm. autoveroasiassa.
Toivottavasti saadaan nopeasti tilanteeseen korjausta, sillä näinhän tämä ei voi jatkua.
Valtiovalta käyttää usein sakkokeskustelussa puolustuspuheenaan liikenneturvallisuuden paranemista ja kuinka kalliiksi liikennekuolemat valtiolle tulevat. Tämä kaikki on varmasti totta, muuten paitsi siltä osin että valtiota tämä liikenneturvallisuus ei kiinosta sen enempä kuin mitä sakkotulot ovat. Mikäli kiinostus olisi todellista liikenneturvallisuutta kohtaan, ei Suomen tieverkko olisi tällaisessa kunnossa mitä se nyt on, harvaan asutuilla alueilla useimmat kestopäällystetyt tietkin ovat niin ala-arvoisessa kunnossa että niillä liiikkuminen on todellinen turvallisuusriski (verroinkin ajettaessa kaksipyöräisellä kulkuneuvolla). Kun paikalliset ovat saaneet lukuisilla valituksilla päättäjät huomaamaan jonkun tienpätkän huonon kunnon, on toimenpiteet yleensä olleet sellaisia että rajoitus pudotetaan parikymmentä kilometriätunnissa alemmaksi ja nopeusvalvontaa lisätään tieosuudella (ja mihin joutuu kerätyt sakkovarat, eivät ainakaan tien korjaukseen...).
Jatkuvasti säästetään myös vaarallisten risteysten korjauksista sekä eritasoliittymien rakentamisesta, verukkeella ettei rahaa ole. Jos kiinostus turvallisuuteen olisi aitoa, se raha järjestettäisiin jostakin, mutta nyt rahaa sijoitetaan automaattisiin nopeusvalvontakameroihin yms.
Sitten varsinaiseen ongelmaan. Poliisin harkintavalta liikennerikkomuspaikalla on viety täysin, eli nyt luetaan suoraan kirjasta miten vakava rikkomus oli kyseessä, vaikka paikanpäällä tilanne voi olla hyvinkin erilainen mitä lain laatija on osanut ajatella. Myös sakkojen määräytyminen muutaman vuoden vanhojen tulojen mukaan on kummallista, nyt sakon maksaja joutuu itse todistelemaan ja muuttamaan sakon määrää, mikäli tulotaso on muuttunut. Luulisi että rangaistuksen antajan pitäisi itse selvittää todellinen sakon määrän, niin ettei se jää asianosaisen tehtäväksi (onkohan tämä lisärangaistus?).
Sitten on keksitty tämä epäoikeudenmukaisuuden huipentuma, eli kun saat kolme sakkoa vuoden aikana tai neljä kahden vuoden aikana, lähtee kortti automaattisesti hyllylle, ja nykyisin vähimmillään kuukaudeksi (yleensä olen kuullut ajan olleen kolme kuukautta). Voiko tällainen vanhoista rikkeistä uudelleen rankaiseminen olla oikeusvaltiossa perusteltua. No, tätähän perustellaan että saadaan karsittua nämä taparikolliset pois tienpäältä. Niinkin siinä voi jossain tapauksissa käydä, mutta tämä teoria osuu vain liian usein harhaan. Järjestelmähän ei huomioi millään lailla sitä kuinka paljon kukin ajaa. Toinen autoilee vain kesäisin, ehkä noin 500 kilometriä ja saa vuoden aikana silti kahdet sakot, eli käytännössä ei siis piittaa säännöistä lainkaan, tai parhaassa tapauksessa ei edes ymmärrä / tiedä niitä. Kun taas toinen ajaa ammatikseen, lähes päivittäin 500 - 800 kilometriä ja saa vuodessa saman määrän sakkoja. Lain silmissä nämä ovat samalla viivalla, vaikka ammattiautoilija on noudattanut sääntöjä säntillisesti valtaosan ajamastaan ajasta ja lipsunut vain murto-osalla ajamastaan ajasta. Lain mukaan molemmilta lähtee kortti seuraavasta rikkeestä..... tämäkö on oikeudenmukaista?
Tästä pääseekin jatkamaan seuraavaan epäkohtaan. Nyt edellisen esimerkin autoilijoille tulee se kolmas sakko, ja kortti hyllytetään. Molemmat ovat siis maksaneet tulojensa mukaan kolmet sakot, mutta tämä ammatikseen autoileva menettää lisäksi työpalkkansa vähintään kuukauden ajaksi, ja mahdollisesti myös työpaikkansa lopullisesti, sillä se ettei enää pysty työtään hoitamaan on irtisanomisperuste työnantajalle. Lain silmissä ammattiautoilijasta tulikin tässä kohtaa suurempi rikollinen, ainakin jos rangaistuksen seurauksia verrataan, vaikkakin maalaisjärjellä ajatellen hänen rikkeensä on huomattavasti vähäisempi kun ajatellaan hänen ajamaansa nuhteetonta ajomatkaa.
Myöskin ihmisten asuinpaikka saattaa meidät epäoikeuden mukaiseen asemaan, ajo-oikeuden menettämistilanteissa. Helsingin keskustan liepeillä asuvalle ei tuottane suuriakaan vaikeuksia kulkea työmatkojaan, kauppa-asioitaan sekä esim. terveyskeskuskäyntejään bussilla. Mutta kun sama tilanne kohtaa syrjäseutujen asukasta, jolla saattaa olla matkaa lähimpään asutuskeskukseen kymmeniä kilometrejä ja linja-autoliikenne on aleelta lakkautettu jo vuosia sitten, loppuu henkiloltä työssäkäyntimahdollisuudet ajokiellon alettua. Samalla häneltä menee mahdollisuudet saada tasapuolisesti valtion tarjoamia muita palveluita. Matkaa terveyskeskuksen päivystykseen voi olla jopa sata kilometriä ja bussiliikenteen puuttuessa tämä matka tulisi kulkea nyt taksilla. Taksimatkat tuskin tulevat onnistumaan koska taloudellinen tilanne ei varmaankaan tue tätä vaihtoehtoa työtulon katkeamisen aikana. Samalla syrjäseudun asukas jää terveydenhuoltopalveluiden lisäksi ulkopuolelle myös esim. kirjastopalveluista ja muista kunnallisista palveluista, jotka sijaitsevat käytännössä niin kaukana ettei niihin autottomalla ole mahdollisuutta osallistua. Myöskin useilla pienillä paikkakunnilla säästötoimet ovat vieneet oikeusaputoimistot, verotoimistot ja työvoimatoimistot jopa sadan kilometrin päähän syrjäseudun asukkaasta, kun ko. palvelut on keskitetty säästösyistä isompiin asutuskeskuksiin.
Nämä edelliset perusteet lueteltuani, on enää hyvin vaikea uskoa että kukaan voisi pitää suomalaista liikennerangaistusjärjestelmää onnistuneena. Rohkenisinkin itse väittää, että tehdyt uudistukset ovat ehkä huonoimmat koskaan tehdyt. Näillä on onnistuttu saattamaan kansalaiset monin eri tavoin erittäin epäoikeudenmukaiseen asemaan ja lisäksi rangaistuksista on onnistuttu karsimaan kaikki inhimillisyys pois, koska joustovaraa ei enää ole.
Tämänkin asian tiimoilta on tehty vaikka minkälaista galluppia ja kyselyä kansan keskuudessa, että mitä mieltä ne ovat liikennesakotus- ja rangaistusjärjestelmästä nykyisellään. No tuloksethan on tuotu usein julkisuuteen uutisissa ja muissa ohjelmissa. Mutta kyselyihin vastanneilla ei useinkaan ole ollut käytössään todellista tietoa siitä mitä laki käytännössä merkitsee. Ja jos se ei satu kohtelemaan juuri itseä epäoikeudenmukaisesti, niin silloinhan kaikki on hyvin.
Toivottavasti joku on taas niin aktiivinen että lähtisi viemään tätäkin asiaa EU tuomioistuimeen, niin että saataisiin Suomeenkin taas vähän oikeudenmukaisempi järjestelmä liikennekurin ylläpitämiseksi. Lakimuutoksiahan päättäjiltä on turha odottaa ennen kuin saadaan ulkopuolelta jokin pakote, tämähän nähtiin mm. autoveroasiassa.
Toivottavasti saadaan nopeasti tilanteeseen korjausta, sillä näinhän tämä ei voi jatkua.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tässä olikin hyvä kirjoitus. Eli miettikää nyt hyvät ylinopeutta ajavat mitä seurauksia sillä on, että haluatte johonki paikkaan enintään kymmeniä minuutteja nepeampaa. Onko se sen arvosta, että kärsitte edellä mainittuja seuraamuksia. Jokainenhan itse päättää, että ajaako ylinopeutta vai ei. Sitten voi miettiä, että lähtiskö reissun päälle vaikkapa tuntia aikaisemmin niin ei tarvitsisi ajaa ylinopeutta.
Jos ottaa tietoisen riskin niin olisi hyvä myös oppia kantamaan seuraamukset siitä. Älkää tulko tänne itkemään kortin menetystä, kun olette itse sen typeryydellänne aiheuttaneet.
Tottahan se on että riski on tietoinen...mutta kysymyshän ei olekaan tästä, vaan siitä että riski on kaikille eri ammatista ja asuinpaikasta riippuen. Jos sovitaan niin että esim. Helsingin keskustassa työskentelevä kaupan kassa menettäessään korttinsa menettäisi samalla työpaikkansa esim. kolmen kuukauden ajaksi ja häneltä otettaisiin mahdollisuus kulkea bussilla työmatkat ja muu asiointiliikenne. Ja lisäksi hänet määrättäisiin kulkemaan terveyskeskuskäyntinsä 100km:n päähän taksilla, niin mikä ettei.... nythän tasapuolisuus toteutuisi, mutta epäilisin ettei rangaistus enää olisi Helsinkiläistenkään mielestä sopusuhteessa rikkeeseen.
Siis kirjoituksen tarkoitus ei ollut sanoa että ylinopeudet ja liikennerikkomukset olisivat hyväksyttäviä, vaan niin että niistä tulevat rangaistukset olisivat oikeustajuun käyvässä sopusuhteessa rikkeen vakavuuteen ja ennenkaikkea niin että seuraukset olisivat tasapuolisempia (=inhimillisempiä, niin että huomioitaisiin kortin tarve).
Vaihtoehdoksi voisi ottaa muitakin rangaistusmenettelyjä kuin kortin pois ottaminen.
päättänyt mihin laitetaan terveyskeskukset sun muut paikat. Jos ei kelpaa oman paikkakunnan palvelut niin sitten muuttaa muualle tai ottaa päättäjiin yhteyttä, jotta palvelut pelaa.
Sitten, jos menettää ammattikuski noin paljon kuin esim. työpaikan niin olis syytä noudattaa niitä liikennesääntöjä. Jos ei kelpaa säännöt niin sitten vaikkapa muuttaa johonki toiseen maahan.
... varmuudella etkö todella ymmärrä kirjoitukseni sanomaa vai oletko mielestäsi vitsikäs....
Sen verran toki haluaisin rajata kirjoitukseni ulkopuolelle näitä törkeitä tapauksia, jossa on ajeltu yli 200 km/h muun liikenteen seassa.
Kirjoitusksen tarkoittamat epäkohdat koen vääryydeksi niissä ylinopeustapauksissa joita valtaosa ylinopeus sakoita on, eli lieviä ylityksiä, joita VARMASTI jokaiselle joskus sattuu jopa vahingossakin. Rangaistusten ankaruudesta keskustellessa monelle tulee mieleen lehtien lööpit näistä jättiylinopeuksista joihin halutaan kovempia rangaistuksia, mutta moni ei rangaistuskysymyksen kohdalla tule ajatelleeksi että valtaosa ylityksistä on ehkä 10 - 15% ylitystä.
Mietippä nyt, jos ajat yöllä sellaista tietä jossa on katuvalaistus, erilleen rakennetut jalkakäytävät ja saavut 100km/h alueelta hiljaiselle risteysalueelle jossa on muutaman sadan metrin matkalla 80km/h. Muita autoja ei ole näkyvissä missään suunnassa ja pudotat nopeuden vain 90 km/h ja samalla ilmestyykin suoran päähän poliisin tutka-auto. Nyt olet tienannut ensimmäisen sakon.... kaksi tällaista lisää ja olet jalankulkija. (Sakon määrään voi vähän vaikuttaa se kun oli hiljainen liikenne, yö yms. Mutta siihen ne eivät vaikuta kun kolmesta tällaisesta otetaan kortti pois).
On myös huomattava että ylinopeus ei aina ole tahallinen, eli on voinut jäädä jokin merkki huomaamatta (sehä ei ole riittävä selitys, joten sakko silloinkin on ihan paikallaan.... mutta kun se voi olla osaltaan viemässä sitä korttia). Juuri kun ohitit 60km/h alueella korkeata rekka-autoa nelikaistaisella tiellä, jäi 50km/h rajoitusmerkki piiloon ohitettavan auton taakse... mutkan takana on tutka, ja toinen sakko tienattu (vahinko mikä vahinko, mutta sakko siitä on aivan oikein.... mutta taas tällainen on viemässä korttia pois).
Kummassakaan esimerkkitapauksessa ei varmasti ole kysymys kaahailusta eikä piittaamattomuudesta liikenteessä vaan meidän autoilijoiden inhimillisistä piirteistä, eli jokaiselta jää varmasti joskus jokin merkki huomaamatta tai ollaan hieman huolimattomia. Moni ei todellakaan ole tullut ajatelleeksi että näin arkipäiväiset lipsahdukset vievät siis kortin jo kolmannella kerralla jos virkavalta sattuu kohdalle.
Empä oikein jaksa uskoa että tämä Jugikaan ajaa säntillisesti joka ikisessä paikassa täsmälleen rajoituksen mukaan vaan luottaa siihen ettei ne pikkuylitykset merkitse mitään... mutta näin ei enää ole. Päättäjät ovat saaneet kansalta selvän viestin kyselyissä "rangaistuksia on kovennettava".
Mutta ymmärsikö kansa että kysymys koski myös näitä pieniä ylinopeuksia, joita meistä lähes kaikki ajavat (ei ehkä tämä Jugi, jolla ei kirjoituksesta päätellen korttia ole ollutkaan...)
hidastaa siihen kahdeksaankymppiin, jos on sellanen rajotus. Kuinka paljon aikaa luulet säästäväsi, kun ajat ne parinsadan metrin matkat 90km/h, etkä 80km/h? Vai oletko muuten vaan piittaamaton liikenneturvallisuutta kohtaan?
Toinenkin perustelusi oli aika utopiaa. Kuinka todennäköistä on, että kolmesti sattuu ohittaan rekkaa juuri sen nopeusrajoitusmerkin kohdalla. Syytä olisi sitten seurata sitä tien vasenta laitaa ja katsoa onko siellä puolella nopeusrajoitusmerkkiä vastaikkaisen suunnan liikenteelle.
Jos autoilet lähes päivittäin noin 30 - 500 kilometriä tämä todennäköisyys törmätä tutkaan, mitä erilaisimmissa liikennetilanteissa, kasvaa melko suureksi, verroinkin jos joutuu liikkumaan vilkkaasti liikennöidyillä väylillä.
Ja kuten olen useaan otteeseen toistanut, ettei ylinopeuden ajaminen ole läheskään aina tahallista, siis sillä ei yritetäkkään säästää aikaa vaan se on vahinko.
Muuten ihan vaan tarkennuksesksi ettei ole muuten oma lehmä ojassa (pitäisi jo nimimerkistäkin ymmärtää) eli ei ole kortti hyllyllä, eikä vielä edes menossa, enkä ole ammattiautoilija, enkä välttämättä tarvitse työmatkoille autoa, sillä työmatkani on alle kilometri jne. jne. satun vain olemaan sellainen poikkeus että minua on askarruttanut tämä epäkohta vaikka se ei juuri nyt minua kosketakkaan. Olen vain pohtinut asiaa, koska ymmärsin yhtä-äkkiä tuttavan kohtalon kuultuani että tämä voi sattua meistä kenelle tahansa, "ei kaaharillekin".
Jostain kumman syystä (ehkä jatkuvan kaahailu uutisoinnin vuoksi) kun puhutaan ylinopeus tai liikennesakoista ja rangaistuksista, syntyy ihmisille mielikuva yli kahtasataa ruuhkassa kaahaavasta autosta ja siksi kannanotot ovat suuntautuneet rangaistusten kiristämisen suuntaan.
Mutta TIEDÄN että varmasti ainakin 90% tämänkin lukijoista syyllistyy toistuvasti sen suuruisiin liikennerikkomuksiin jotka nykyisen lainsäädännön mukaan vievät ajo-oikeuden.... Ja kyllähän sitä nyt puistellaan päätä, mutta muistele tätä siinä liikenneratsian pysäytysjonossa (onhan se kumma kun kukaan ei myönnä ikinä ajavansa edes vahingossa ylinopeutta, mutta päivittäin poliisit sakottavat satoja autoilijoita näistä rikkeistä... KETÄHÄN NE MAHTAVAT OLLA!).
Katsokaapas sitä nopeusmittaria seuraavalla kerralla kun ajelet töihin ja vertaa sitä rajoitukseen.... katso ympärillesi ja huomaat että koko liikennevirta menee samaa vauhtia (110 - 120 km/h), ja jos tästä hidastat alkaa valtaisa ohitusryöppy tai torvet soimaan.... Jos ei tässä liikennevirrassa lähde kortti niin hyvä on tuuri, tai sitten poliisin liikennevalvontakin on suuntautunut melko epätasaisesti eri tieosuuksille.
PIENEMMÄT rangaistukset niin sitten ei niin harmita jos töpeksii. Näillä rangaistuksilla joutuu jo miettimään että noudattaako lakia vai ei, ja toisilla on vielä varaa olla noudattamatta, minullapa ei. Perkeleen epäoikeudenmukaista.
Voisi tosiaankin olla jotain vaihtoehtoja kortinhyllytysautomaatille. Annettaisiin vaihtoehto; joko kortti pois määrätyksi ajaksi tai esim. kolminkertainen sakko (kukin voi valita sitten näistä vaihtoehdoista).
Ehkä osasyynä näihin lisääntyneisiin karkuunlähtötilanteisiin on syynä tämä automaattinen kortin menettäminen kolmesta sakosta. Jos henkilöllä on jo kaksi sakkoa takana, hän ehkä kokee ettei enää ole mitään menetettävääkään vaikka yrittäisi karkuun poliisin pysäytysyritystä. (Olisipa mielenkiintoista nähdä tilastotietoja, kuinka moni karkulainen on ollut näitä kahden aiemman sakon miehiä tai naisia. Tästä voisi vetää joitain johtopäätöksiä liikenneturvallisuus seuraamuksista kun rangaistusasteikkoa kiristetään).
Jep, joskus tuppaa lipsahtamaan pienen ylityksen puolelle vaikka on vakionopeussäädin. Kun säätimen on säätänyt sallitulle nopeudelle, käy joskus ettei huomaa kun rajoitus vaihtuu, ja tulee ajettua vahingossa ylinopeutta (vaikka ei kiire olisikaan).
Olis hieno keksintö, ainakin talviaikaan, laittaa alhaisemmasta nopeudesta selvempi merkintä tieosuudelle. Eihän voi olla tarkoitus että rajoitusmerkin huomaaminen on itsetarkoitus, vaan tärkeämmältä tuntuisi että itse rajoitusalue noteerataan (ja nopeutta lasketaan).
Vapaasti käytettävänä ideana talvirajoitusalueille voisi aurausviitoissa olevat heijastinnauhat laittaa eri-värillä kun mitä 100km/h alueella on. Näin rajoitusalueen huomaisi vaikka, sen vaihtumisesta kertova merkki olisikin jäänyt jostain syystä huomaamatta (esim. vastaantulevan auton häikäisystä johtuen voi joku merkki jäädä huomaamatta, verroinkin huonolla kelillä).
Ideaa pidemmälle kehitettäessä voisi kaikille eri nopeuksille laittaa eriväriset heijastinnauhat, niillä tieosuuksilla missä aurausviittoja käytetään. Kesäkelillä tien reunaviivamaalaukseen voisi tehdä jonkin merkkaussysteemin (tosin on hankalaa jos rajoitusta tarvitsee muuttaa jollain tieosuudella).
No jos sattuu huomaan että oho ajoin tutkaan 200kmh niin ei sitä kannata siihen jäädä itkeen vaan lisätä pökköö pesään. Mutta ei sitten kannata jäädä kiinni.
Olipa uikutus.
Omana mielipiteenäni esitän, että Suomessa on maailman paras sakotusjärjestelmä. Päiväsakkojärjestelmä takaa sen, että rangaistus tuntuu tuloista riippumatta samalla tavoin jokaiselle.
Ongelma on lähinnä nämä rikesakot, jotka sotkevat hienoa järjestelmää ja ovat ylipäänsä liian pieniä. Joku 115 euroa ylinopeudesta ei tunnu ainakaan minulla sitten yhtikäs missään, joten ajankin säännöllisesti sen 15 km/h "ylinopeutta", ja mittarivirhe tietenkin vielä sen päälle.
Todella tehokas ja hyvä on myös kortin poistoautomaatti, koska se myös poistaa "jäähylle" kuumakallet liikenteestä. Itse tosin ajan oli korttia tai ei. "Eihän sitä kortilla ajeta!"
Liikenneasiat eivät kuulu EU-tuomioistuinten toimivaltaan, nämä ovat paikallisia asioita.
Kannatan liikenteessä annettavien rikesakkojen korottamista, jollei niitä poisteta ja siirrytä kokonaan päiväsakkojen määräämiseen. Sopivat sakot olisivat: ylinopeus taajamassa enintään 5 km/h - sakko 500 e, ylinopeus taajamassa 5 - 15 km/h - sakko 1 000 e, ylinopeus taajaman ulkopuolella enintään 15 km/h - sakko 750 e.
Kaikista muista autoilijan rikkeistä sakko 300 e (esim. turvavyön käytön laiminlyönti, kännykkään puhuminen ajon aikana).
Niin ja rattijuopoilta auto valtiolle tai jos auto ei ole oma niin auton arvo (eli siis keskimäärin 20.000 euroa).
Useista rikkeistä voisi myös peruuttaa koko ajo-oikeuden pysyvästi. Ammattiautoilijat määrättäisiin luonnollisesti tuomioistuimen päätöksellä menettämään useista rikkeistä työpaikkansa ja sekin koko eliniäksi.
Taidat olla joku rahvas kun sulla on tuollainen halpa autonrämä, ei 20 000 eurolla autoa saa hölmö... Tuon hintaiset autot pitäisi automaattisesti panna ajokieltoon, etteivät ole tientukkona parempien edessä!
Säästä sinäkin vielä vähän rahaa, niin riittää muuhunkin kuin sakkojen maksuun, saisit edes oikean auton.
oma autoni maksoi 95.000 euroa!
Olisit ostanut edes uuden auton....
Mutta toisaalta, kieliihän tuo että automerkki alkaa olla kohdallaan kun on muutaman vuoden käytetty on maksanut tuon verran...
En aja automerkillä.
Minulle auto on vain kulkupeli ei p******n jatke.
Eripuolille suomea pitäisi rakentaa vapaan nopeuden tieosuuksia joissa pääsee kokeilemaan mahdollisimman turvallisesti härvelinsä kulkua. Näiden teiden rinnalla voisi kulkea normmalinopeuksisia teitä joilla raskas liikenne ja muut autoilijat jotka ajavat hiljempää kulkisi. Nopeilla tienpätkillä voisi olla jonkinlainen tietulli jolla niitä ylläpidettäisiin ja uskoisin niille olevan käyttöä, toinen asia olisi muuttuvat nopeusrajoitukset ajo-olosuhteiden mukaan. Jostain syystä päättäjät katsovat kuitenkin tarpeellisemmaksi rakentaa teille kameravalvontaa ja pyrkivätpä vielä muuttamaan oikeusvaltion perusperiaatteita niin, että kansalainen on syyllinen kunnes pystyy toisin todistamaan!
Riippuen liikennetiheydestä, poliisi ei yleisesti sakota 10km/h ylityksistä, muuta kuin taajama-alueilla. Taajamissa pienemmistä nopeusista sakotetaan siksi, että siellä riski joutua yllättävään tilanteeseen on suurempi kuin 80 tai 100km/h teillä.
Tiedän sen että jos ajan tasan rajoituksen mukaan, olen ikäänkuin muiden edessä ja porukat ohittelee, mutta mielummin niin kuin se että itse ajan jonkun ihmisen pääälle ja huonolla tuurilla vien siltä hengen ajaessani ylinopeutta.
Jos joku haluaa ohitella se on hänen ongelmansa.
Siitä olen erään kirjoittajan kanssa samaa mieltä , että jos täytyy ajaa ylinopeutta ehtiäkseen paikkaan x, voi toki lähteä hieman aiemmin, ettei tarvii kaahata tai hienommin ylittää asetettuja rajoituksia.
Käsityksen mukaan rajoitukset on asetettu noudatettaviksi? Eikö vain? Samoinhan se on minkä tahansa muun lain kohdalla.
Ruotsissa kortti lähtee suoraan jopa herkemmin kuin suomessa, suomessa yleisesti kortti otetaan pois jos ylitystä on 40 tai yli, ja taajamissa vähän vähempi. ruotsissa kun ylitys on 30 tai yli kortti on heti hyllyllä.
Ja siitä että Suomessa on laitettu pienemmistä ylityksistä rajaksi 3krt/v, 4krt/2v, osoittaa sen että jos niin monta sakkoa saa vuoden tai kehden aikana, on kysymys selvästä piittaamatomuudesta.
Ei pitäisi itkeä, onhan meillä asiat kuitenkin suht koht hyvin. Eikö vain?
En väitä että käytäntö on oikeudenmukainen, mutta tämä on yksi malli. Ja sen on päättäneet ne meidän valitsemat ihmiset arkadianmäellä.
meidän valitsemia....
Eikös Helsingin keskustan liikennejärjestelyistä vastannut henkilö jolla ei ole koskaan ollut ajokorttia....
Ei se että on valittu johonkin virkaan, tee kenestäkään asiantuntijaa....