Pikkuprinsessamme vietti juuri 1-vuotispäivää ja eihän tuon ikäinen vielä lahjoista mitään ymmärrä, mutta kuitenkin...
Miehen yksi sisko on miehensä kanssa lapsen kummi ja tietenkin muistivat lasta lahjalla (ja vieläpä omatekoisella, jota arvostan suuresti ja lapsikin varmasti myöhemmin tajuaa sen arvon), mutta lapsen kaksi muuta tätiä miehen puolelta suhtautuivat mielestäni aika vaisusti asiaan; toiselta tuli onnittelukortti postissa (jossa lapsen nimi ja osoite kirjoitettu väärin), ja tulivat vielä parin viikon päästä käymäänkin, mutta ei mitään mukana lapselle. Toinenkin täti kävi synttäreillä, mutta tyhjin käsin. En missään nimessä halua olla kitisijä, eikä lapsi varmaan asiasta mitenkään kärsi, mutta ihmettelen vaan. Itselläni on tapana muistaa omien sisarusten lapsia lahjoilla ainakin jouluna ja synttärinä, ja joskus vien muuten vain kyläillessä jotain pientä tuliaista. Ja omat sisarukseni muistavat myös runsain mitoin lapsiamme merkkipäivinä ja muulloinkin. Sama juttu oli muuten lapsen ensimmäisenä joulunakin, jolloin kummitäti muisti lahjalla, mutta muilta tädeiltä ei tullut mitään. Lapsen syntyessä tuli lahjaksi collegepuku kaikilta kolmelta isovanhemmilta (ja vielä ensimmäinen lapsenlapsi)...tätäkin kimppalahjaa voisi lähteä halkomaan, mutta olkoon.
Mietin, johtuuko tapa/asenne tätien nuoresta iästä (22v ja 25v) ja siitä, ettei omia lapsia vielä ole? Nämä tädit ovat muutoin todella mukavia ja sympaattisia ihmisinä, mutta tuo piirre hieman ihmetyttää. Turhaan tietenkin asiaa murehdin, enkä edelleenkään ole vaatimassa mitään, mutta kummastunut olen. Mietinkin, että kun toinen tädeistä on nyt raskaana ja kun vauva keväällä syntyy, niin tietenkin naperolle tulee alusta saakka laitettua lahjaa silloin tällöin, niin huomaakohan tuore äiti asian meidän kannaltamme?
Olen jotenkin kiusaantunut tilanteesta välillä, kun omat sisarukseni ja osa tuttavista hämmästelee tätä tapaa. Joillakin vaan ilmeisesti ei ole tapana muistaa toisia juhlapäivänä? Itse olen innokas "lahjoittelija" ja kaappi pursuaa jo valmiiksi hyviä lahjaideoita tuleville merkkipäiville.
Miehen yksi sisko on miehensä kanssa lapsen kummi ja tietenkin muistivat lasta lahjalla (ja vieläpä omatekoisella, jota arvostan suuresti ja lapsikin varmasti myöhemmin tajuaa sen arvon), mutta lapsen kaksi muuta tätiä miehen puolelta suhtautuivat mielestäni aika vaisusti asiaan; toiselta tuli onnittelukortti postissa (jossa lapsen nimi ja osoite kirjoitettu väärin), ja tulivat vielä parin viikon päästä käymäänkin, mutta ei mitään mukana lapselle. Toinenkin täti kävi synttäreillä, mutta tyhjin käsin. En missään nimessä halua olla kitisijä, eikä lapsi varmaan asiasta mitenkään kärsi, mutta ihmettelen vaan. Itselläni on tapana muistaa omien sisarusten lapsia lahjoilla ainakin jouluna ja synttärinä, ja joskus vien muuten vain kyläillessä jotain pientä tuliaista. Ja omat sisarukseni muistavat myös runsain mitoin lapsiamme merkkipäivinä ja muulloinkin. Sama juttu oli muuten lapsen ensimmäisenä joulunakin, jolloin kummitäti muisti lahjalla, mutta muilta tädeiltä ei tullut mitään. Lapsen syntyessä tuli lahjaksi collegepuku kaikilta kolmelta isovanhemmilta (ja vielä ensimmäinen lapsenlapsi)...tätäkin kimppalahjaa voisi lähteä halkomaan, mutta olkoon.
Mietin, johtuuko tapa/asenne tätien nuoresta iästä (22v ja 25v) ja siitä, ettei omia lapsia vielä ole? Nämä tädit ovat muutoin todella mukavia ja sympaattisia ihmisinä, mutta tuo piirre hieman ihmetyttää. Turhaan tietenkin asiaa murehdin, enkä edelleenkään ole vaatimassa mitään, mutta kummastunut olen. Mietinkin, että kun toinen tädeistä on nyt raskaana ja kun vauva keväällä syntyy, niin tietenkin naperolle tulee alusta saakka laitettua lahjaa silloin tällöin, niin huomaakohan tuore äiti asian meidän kannaltamme?
Olen jotenkin kiusaantunut tilanteesta välillä, kun omat sisarukseni ja osa tuttavista hämmästelee tätä tapaa. Joillakin vaan ilmeisesti ei ole tapana muistaa toisia juhlapäivänä? Itse olen innokas "lahjoittelija" ja kaappi pursuaa jo valmiiksi hyviä lahjaideoita tuleville merkkipäiville.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onpa tuo minustakin vähän outoa... Itsekin olen kova ostelemaan lahjoja, mutta en aina odota, että myös itse niitä saisin.
Onhan se vähän hassua mennä synttäreille ilman lahjaa, kun kuitenkin on tapana lahja ostaa. Ja eihän sen mitään kallista tarvitse olla, jos rahasta on kiinni.
Luulenpa, että osaksi saattaa johtua asia siitäkin, ettei heillä itsellään ole vielä lapsia. Jos vaikka ajattelivat, että lapsi on sen verran pieni, ettei vielä ymmärrä.
iästä ja "kokemattomuudesta" tässä asiassa.
Itseäni hieman häiritsee meillä,kun pyysimme erästä sukulaistätiä kummiksi ja sanoimme kyllä pyytäessämme että ei tarvitse säikähtää että emme velvoita mihinkään,mutta saamme suvusta haluamamme kummin lapselle.
Hän suostui ja ei tosiaan ota mitään yhteyttä lapseen milloinkaan.
Tarkoitin tosiaan että se kummeus ei itsessään velvoita mihinkään,mutta itse laittaisin kyllä tässäkin tapauksessa vaikkapa synttärikortin lapselle.
Joulukorttikin tulee meidän vanhempien nimellä.
No,tämäkin "harmitus" johtunee siitä että itse olen kova ostelemaan pieniä lahjoja,vaikka mihin kissanristiäisiin...ja vaikka kenelle,ilman mitään pakollisia velvollisuuksia...
Minä laittaisin tuon iän piikkiin. Ja toisaalta ehkä heidän vanhempansa eivät ole harrastaneet lahjoja, sillä kotoahan tällaiset asiat opitaan.
Minuakin ihmetyttää jos vieras ei tule kukkapuskan kanssa, eikä sen vuoksi, että haluaisin jotenkin hyötyä vaan lähinnä siksi, että olen lapsesta saakka tulkinnut hyvän käytöksen aakkosiksi sen, että etenkin juhliin viedään aina jotain.
Olen viime aikoina miettinyt hyvin samanlaisia asioita. Sinun kertomuksessasi varmasti vaikuttaa sisarustesi nuoruus ja lapsettomuus! Ja myös kotoa opittu ja sisäistetty malli. Olen sitä mieltä, että kaikkeen käyttäytymiseen vaikuttaa se miten lapsuuden kodissa on toimittu. Mikä ei sitten tietenkään tarkoita sitä, että ihminen ei voisi toimia muutoin kuin kotoa saaman mallin mukaan.. Aina ei vain tule ajatelleeksi, että voisiko asian tehdä jotenkin toistekin ja miksi toimin juuri näin..
Näin joulunkin kohta lähestyessä olen taas pohtinut, että ketää lahjotaan ja miten. Myös minulla on paljon sisaruksia, mutta meillä on ollut tapana aina muistaa kaikkia jollakin tapaa. Yleensä pääajatus tuntuu olevan "kunhan nyt JOTAIN ostaa". Tämä on suoraan äitini ajatusmaailmasta. Itse tykkään taas panostaa lahjan tekoon tai ostoon. Paketoin nätisti ja mietin kauan mitä teen tai ostan. Korttiin pitää löytyä osuva runo tai keksin sen itse. Kortti askarrellaan usein lasten kanssa. Typerintä mitä tiedän on ostaa turhaa. Tähänkin on tullut sorruttua kun en ole ehtinyt miettiä ja kyse on ollut silloin yhden siskoni lapsista.. Heillä kun on KAIKKEA, silloin mieluiten antaisin aikaa tms., mutta lapset ovat vielä niin pieniä etteivät ole halunneet lähteä kanssani uimaan tms.
En voisi kuitenkaan kuvitellakaan meneväni syntymäpäiväjuhliin ilman pakettia!
Meillä ei siis ihan tuon sorttista ongelmaa ole, mutta halusin vain ilmaista tämänkin pointin. Välttämättä ei ole kivaa saada puolihuolimattomasti paketoitua turhuuttakaan lahjaksi.. Mutta lapselle ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto kuin ei mitään?
Saahan tosiaan nähdä mitä vauvan saava siskosi alkaa ajatella näistä asioista kun on itse äiti. Voihan olla, että kaikki eivät vain yksinkertaisesti pidä asiaa niin tärkeänä, että edes ajattelisivat sitä..? Ovathan he muuten mukavia ja hyvätapaisia ihmisiä.
Itse olin 21v kun kummiksi pääsin ja kaks ekaa vuotta vein bonaa ja vaippoja lahjaksi niin jouluna kuin synttäreilläkin tai sit kysyin vanhemmilta mistä olis tarvis.. Nykysin ostelen millo mitäkin varallisuuden mukaan...
Omien lasten kohalla odotan kauhulla joulukuuta kun kummatkin syntyny silloin ja lahjoja satelee liikaakin...
Mutta olen törmännyt tapaukseen joka ei osaa ostaa muille mitään nimittäin nykyinen ukkoni se nurisee kun lähen jollekin lahjaa ostamaan ja ostan ihan likaa..Paitsi poikkeuksiakin löytyy johon jopa itsekin osallistunut...Mukava nähä sen ilmeitä kun ostan sillekin jotain on kuin pikkupoika kun saa paketin:)
Hmm kaiketi se on just siitä kiinni mihin on opetettu ja miten käyttäydytään..Toiset osaa ottaan muutkin huomioon kuin itsensä:) toiset ei:(
meillä on ollut tapana muistaa lasta syntymäpäivinä lahjalla, jos suinkin ollaan päästy juhliin.
Mutta joululahjoja ei omien lasten lisäksi ostella kuin kummilapsille 2kpl.
Enkä sen vuoksi halua että sisarukseni tai mieheni sisarukset ostavat meidän lapsillemme.
Lähinnä stressaa ajatus, että muiden kiireiden lisäksi pitäisi miettiä lahjaa kaikille sisarusten lapsille yht.15. Olisi jo rahanmenonakin kohtuutonta.
Ota huomioon se että kaikki ei vaan oo sellaisia ihmisiä että lahjoisivat jokaikisen sukulaisen. Ei ne varmasti sitä ilkeyttään tee.
Mikä vika oli collegepuku -lahjassa? Oliko hinta liian halpa?
Vaikka muuta väität niin ainakin mun mielestä kuulostat aika ahneelle. Kannattaako sitä pikkuprinsessaa opettaa kauheesti lahjojen perään. Kyllä nykylapsilla sitä roinaa piisaa vaikka kuinka vaikkei jokainen tuttava ois sitä merkkipäivinä tuomassa.
Minun eikä mieheni suvuissa ei ole tapana ostella lahjoja sisarusten lapsille. Tietysti jos on kummilapsia niin silloin.
Ymmärrän kuitenkin sen että jos itse pidät lahjojen antamisesta niin varmaan sitä muiltakin odotat. Eikö lahjan antamisessa ole tärkeintä se tunne kuitenkin? Kaikki eivät halua siihen pakkolahjarumbaan edes lähteä. Esim. itse sain joululahjan työkaveriltani (oltiin tunnettu puolisen vuotta) ja mua suoraan sanottuna ahdisti kun en tosiaan pitänyt häntä niin läheisenä että olisin itse edes ajatellutkaan ostaa jotain.
Ja ei varmaan kaikilla varaa lahjoihin edes ole vaikka haluaisikin jotain hankkia. Ovatko miehesi sisaret opiskelijoita joilla on rahat tiukemmassa?
Oman tyttäreni kummeille olen sanonut että ei tarvi ottaa mitään ressiä lahjoista. Lahjoja saa tuoda jos haluaa mutta ei katsota kieroon vaikka tulisi tyhjin käsinkin käymään.
Ja vaikka pikkuprinsessasi on sinulle tietysti maailman ihanin ja rakkain lapsi niin ei se välttämättä ole kaikille muille. Ei varmaankaan kaikki revi niin älytöntä ressiä sisarustensa lasten syntymäpäivistä kuin voisi luulla. Minusta korttikin on ihan kiva ja lähettäjä on ainakin YRITTÄNYT muistaa.
Mutta jokainen tyylillään.
vain, että eivät ole opiskelijoita; isoissa liki 200 neliön taloissa asuvat molemmat puolisoineen, vakituiset hyvät työpaikat, taloudessa kaksi autoa ja ulkomailla lomaillaan yms. En ahnehdi mitään, mutta kuten muutama aikaisempikin kommentoija arveli, etteivät osaa nuoren ikänsä puolesta ajatella asiaa siltä kantilta, että näkisivät aiheellisena muistaa lahjalla...ehkäpä se kuuluisa oma hyvinvointi ja materia on vain mielessä päällimmäisenä, toistaiseksi. Kirjoituksestasi paistaa, että olet itse lapseton, joten näkökantamme ovat totaalisesti toisistaan poikkeavat, emmekä näin ollen voi ymmärtää toisen ajatusmaailmaa.
paistaa läpi se ettei lukutaito ole hallinnassa...
Minähän kirjoitin omasta tyttärestä mut et tainnut sitä huomata kun niin verenpaineesi nousi kun luit sinulle ei-mieluista kirjoitusta. Siis en ole lapseton. On meitä sellaisiakin vanhempia joille ei merkitse se lahjatulva mitään. Minusta ainakin on parempi ettei lapset opi heti pienestä pitäen siihen että joka kissanristiäisissä pitää olla lahjoja.
Taidat olla vaan kateellinen jos toisilla on isot talot jne. Jokainenhan saa tehdä omilla rahoillaan ihan mitä itse haluaa. Antaa toisille tai olla antamatta. Mikään ei velvoita lahjojen ostamiseen sukulaisille vaikka omaisuutta olisikin keskivertoa enemmän.
Eli jos sinä tykkäät antaa lahjoja niin tee sitä ihan rauhassa vaan. Mutta herää kysymys että annatko lahjoja antamisen ilosta vai pelkästään sen takia että saisit itse myös? Ja jos ei sitten lahjoja tulekaan niin pitää itkeä asiaa keskustelupalstoilla. Mutta odottaisit edes siihen asti että lapsesi tulee siihen ikään että voi itse ilmaista mielipahansa ko. asiasta. Yksvuotias ei varmasti ole huomannut jos on yksi tai kaksi lahjaa jäänyt uupumaan. Ei varmaan sinullakaan ole niin älykäs lapsi että edes ymmärtäisi vielä yksivuotiaana miksi synttäreitä vietetään.
Se on kyllä tosi että näkökantamme poikkeavat totaalisesti. Mutta kyllä mä osaan ajatella asioita lastenkin kannalta ja muistankin kummilapsiani synttäreillä ja jouluna mutta kun itsellä ja miehellä on molemmilla aika isot suvut niin ei ole resursseja muistaa jokaista lasta kaikkina merkkipäivinä.
ziisus teidän kanssa; olette molemmat mielipiteidenne kanssa yhtä joutavia. Maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia joita voi puida, HALOO! Toinen tykkää antaa lahjoja, toinen ei, toisella on ehkä siihen varaa ja toisella ei, toinen myös odottaa saavansa lahjoja ja toinen taas ei. Suuri kysymys kuulu; so what?
ja sinä vielä olet keskustelupalstalla joutavia puimassa etkä maailman suuria ongelmia ratkomassa. :)
taisi olla se että se oli ostettu monen hengen kimpassa...minustakin kimppalahja on kyllä yleensä sellainen arvokkaampi,vaikka sitten se collaripuku ja joku muu siihen.
Kolmen lapsen äitinä kyllä nykyisin toivoo niitä collegepukuja niin monta kuin ikinä mahdollista:)
Noita pehmolelujakin kun on jo monta kassillista varastossa ja kaapeissa,mutta jaksan ilostua myös niistä lapsen puolesta,uusi on kuitenkin aina uusi ja vaihtelua...
Aikuisille keskenään voi tosiaan tulla tuo vastalahjan osto tunne,muttei sillä mielestäni ole mitään tekemistä kummilasten ja vanhempien välillä....
Meillä on myös yhdellä lapsella sellainen kummi joka on tietoisesti vain nimi paperilla,eikä häneltä odoteta mitään,mutta itse en osaisi olla muistamatta edes kortilla....
must ainakin on hyvä lapsetkin opettaa siihen,et aina ei tarvii lahjaa saada ku joku kylään tulee..siis et ei aina synttäreilläkään meillä kaikki tuo lahjoja,ostetaan sit ennemmin jotain isompaa kimpassa kun jotain tarvitsee..
onhan se tietysti kiva saada lahjoja,mut lapset sit helposti kutsuu mahdollisimman paljon vieraita ku saavat paljon lahjoja,mikä ei mielestäni ole ihan tarpeellista..
Muistathan, että kaikki eivät halua puhua taloudellisesta tilanteestaan muille. Mistä tiedät riittääkö kyseisillä tädeillä rahat edes itselleen? Jos syntymäpäiviä joilla käydään on yhdet kuukaudessa rahaa uppoaisi lahjoihin melkoisesti.