Ihan järjetöntä. Yksi tyyppi vaan pyörii mun mielessä koko ajan. Me ei tunnete, pari kertaa ollaan juteltu ja siinä se. Taas viikko sitten nähtiin muutaman kuukauden tauon jälkeen ja taas sama juttu, haikailen vaan sen miehen perään. Nyt ei ees juteltu, moikattiin vaan. Olin kai liian ylpeä ja lukossa ollakseni (taas) se, joka menee juttelemaan. Ja olihan sillä suurimman osan aikaa liikaa kavereitakin ympärillä. Miettikää, se asuu Helsingissä ja mä täällä jossain eikä taas nähdä ainakaan pariin kuukauteen ja täällä mä vaan haaveilen siitä. Se varmaan myös pitää mua ihan teininä kun se on 25 v ja mä 20. Enkä ees tiedä sen sukunimeä! Ensivaikutelmaanhan tää ihastus siis perustuu mutta kun se vaikuttaa niin sopivalta! En vois kyllä olla edes varma, ettei sillä ole jo tyttöystävää mutta ainakaan en ole nähnyt. Kohta varmasti on kun kai jonkun muunkin silmissä se näyttää yhtä potentiaaliselta. Mä en kestä! Jos me nähdään parin kuukauden päästä niin onko liian outoo näin yhtäkkiä pyytää sitä kahville?? Liian läpinäkyvää? Vaikka mä taidan kyllä olla jo muutenkin ihan läpinäkyvä. En kyllä varmaan sais aikaan sitäkään, et pyytäsin kahville. Aina vaan jossittelen. Ankeeta.
ei voi unohtaa...
haikailija
31328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jestas sentään nyt toimintaa ja äkkiä... kannattaa hankkia sen puhelin numero tai maili osote ja pyytää kahville, joku vielä ryövää sen sun silmien edestä... Sitten oletkin ilman, itse olin samassa tilanteessa ja menin juttelee ja loppu tulos on nyt se että ollaan oltu kome vuotta onnellisesti yhdessä, katuisin jos en olis menny ja juttellu uudelleen nykyisen poikakaverini kanssa... Onnea kahville pyyntö yrityksessä!
Ettei sulla vaan olis tullut se "outo tunne", se että toinen vaan "vetää puoleensa niin kuin magneetti" ... ;)
Ei siitä kuule suurta haittaa ole, jos kysyy. :)
Joka päivä ja joka ikinen yö sinua ajattelen.