4kk ikäinen pentu ja tulee syliin kun siltä tuntuu. mutta kun otan herran syliin ilman hänen suostumustaan alkaa pirunmoinen rimpuilu.
toinen kissamme taas ei o moksiskaan (saman ikäinen), otti sen syliin tahtoi taikka ei.
tarkoittaakos tämä sitä että täysikasvuisena sama meno jatkuu, vai voiko tässä tapahtua jokin mystinen käänne sitte ko hänet leikataan??
voiko tässä tehdä jonkinlaista siedätyshoitoa?
entäs herrojen unirytmin muutos? ei taida olla mahdollista yöeläviä kun ovat?
kuitennii, nukkuvat 20h/vrk ja harvat hereilläoloajat osuvat aamuyön tunneille.
mitään tehtävissä?
toinen kissamme taas ei o moksiskaan (saman ikäinen), otti sen syliin tahtoi taikka ei.
tarkoittaakos tämä sitä että täysikasvuisena sama meno jatkuu, vai voiko tässä tapahtua jokin mystinen käänne sitte ko hänet leikataan??
voiko tässä tehdä jonkinlaista siedätyshoitoa?
entäs herrojen unirytmin muutos? ei taida olla mahdollista yöeläviä kun ovat?
kuitennii, nukkuvat 20h/vrk ja harvat hereilläoloajat osuvat aamuyön tunneille.
mitään tehtävissä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on siis vasta pentu!ÄLÄ ota sitä väkisin syliin!Anna aluksi (tai kunnes tottuu) sen AINA tulla itse siun luokse/viereen/syliin jne.Kunhan se tottuu ihmisen läheisyyteen (on siis eri asia kuin silittäminen jos kissa on lattialla) niin sitten sopii ottaa syliin! Voi mennä aikaa mutta uskon toimivan!Kokemusta kahdesta sam. tapauksesta!JA MUISTA kissa on kissa EI koira!-se on oma valtiaansa joskus jopa ihmisen!Ne kesyyntyy, mutta ei todellisuudessa ns. seuraeläimiä muuten kuin sopivan etäisyyden päästä!
Kaikki kissat eivät ole sylikissoja. Meidän 4-vuotias tyttökissamme on pennusta asti ollut sellainen itsenäinen otus, eikä se mielellään ole sylissä. Jos sen ottaa syliin "ilman lupaa" niin se rimpuilee ja saattaa raapaista. Joskus se kuitenkin tulee syliin ihan oma-aloitteisesti. Ja muutenkin se on usein tosi hellyydenkipeä (tulee puskemaan ym). Sikäli arka se ei ole, että antaa silittää ja koskettaa ja nostaa paikasta toiseen, mutta sylissä se ei viihdy kauaa.
Ei tosiaankaan kannata väkisin pitää sylissä, jos kissa ei siitä tykkää. Toiset kissat vain ovat "etäisempiä" kuin toiset.
Tuosta unirytmistä olen kuullut sellaisia ohjeita, että jos kissaa leikittää oikein kunnolla ennen nukkumaanmenoa ja antaa sitten ruokaa, niin kissan pitäisi siitä väsähtää sen verran, että nukkuu rauhassa. Itse en ole sitä kokeillut, mutta meillä onkin kissa joka nukkuu yöllä (tai jos valvoo, ei riehu niin paljoa). :)
Meidänkin kissoista 4-vuotias tyttö on ollut pennusta asti "oman tiensä kulkija". Kaikki mitä kirjoitit kissastasi pätee myös tähän neitiin! Se on juuri kuvailemasi kaltainen, kova puskemaan ja pyörimään jaloissa, mutta sylissä viihtyy vain kun itse tulee. Sen lisäksi se välttää puskemista ja seurustelua, jos arvelee että hänet nostetaan syliin. Niinpä en käytännössä sitä ikinä nostele, ellei ole jotain erityistä syytä. Alussa kun nostelin sitä, se singahti aina kauas päästyään pois sylistä, nykyään jos nostan ja lasken alas, se jää jalkoihin pyörimään.
Eihän monikaan kissa ole hirveän innokas sylikissa. Meidän kateista yksi on sellainen, että se tunkee sohvalla syliin ja sängyssä kainaloon. Nämä kaksi jäljelle jäävää sitten ovat kyllä tosi seurallisia, mutta tuo varsinainen sylissä olo on harvinaisempaa, ainakaan sen enempää että tulevat syliin vähäksi aikaa puskemaan ja kehräilemään, mutta eivät kovin paljon pitemmäksi aikaa.
pikku kiti on semmonen että ku sen ottaa syliin niin se menee selällee ja haluaa leikkiä. mun mummolassa taas on sellane kissa, että jos sitä yrittää ees silittää nii se tarttuu kynsin hampain kiinni. ei tuntunu pienenä mukavalta mennä mummolaan :D aina oli verilla käet, jalat ja naama :D