Lääkitys????

cipralex on cipramilin rinnakkais valmiste, eli sisältävät samaa vaikuttavaa ainetta, mutta tapletin koostumuksessa saattaa olla pieniä eroja, jotka saattavat vaikuttaa lääkkeen imeytymiseen ihmisillä eri tavalla. yhdelle käy yksi ja toiselle toinen...
Itselleni sain ensinnä pahimpaan ahdistukseen rauhottavaa oxepam, jonka vaihdoin rinnakkais valmisteeseen oxamin, joka on edullisempi ja sitten psykologin kartotuksen jälkeen sain cipramilin, jonka vaihdoin vastaavaan rinnakkaisvalmisteeseen joka myös on huomattavasti edullisempi eli citalopramiin. cipramil on kallis ja siitä ei saa edes kelan korvausta, koska halvempia rinnakkais valmisteita on niin älyttömästi jo markkinoilla että kela pitää tätä kuulemma liian kalliina eikä siksi korvaa. Itselläni on ollut lääkitys nyt noin kuukauden verran ja tulos on ollut jo nyt tosi merkittävä. viimeiseen puoleen vuoteen en ole pystynyt tekemään juuri mitään enkä käymään missään ahdistuksen ja paniikkikohtausten takia ellen ole lievittänyt pelkoa ja ahdistusta alkoholilla, mutta nyt olen jo pystynyt käymään ihmisten ilmoilla. aluksi se alkoi lähi kioskista ja pikku hiljaa laajeni pikku kauppoihin ja tänään kävin jo kaupungilla kiertelee kaikissa kaupoissa tekemässä ostoksia ja 4 tuntia siinä vierähti aikaa=) kuukaus sitten olin niin paskana etten ois uskonut ikinä et ainakaan näin pian on mahdollisuus saada takas ote elämästään, vaikkakin tätä olen kaiken kaikkiaan sairastanut jo 8 vuotta. Ei pidä pelätä lääkkeen aloittamista, sillä sen avulla voi alkaa kokonaan uusi parempi elämä, eikä se tarkoita sitä että syöt lopun elämääsi lääkkeitä, vaikkakin joillain voi näinkin käydä, mutta ei pidä pelätä etukäteen sillä lopputulosta ei voi tietää jos ei kokeile. itse olin aluksi tosi epäileväinen , mutta nyt olen todella onnellinen etten antanut ennakkoluulojeni pilata tätä mahdollisuutta että elämä alkaa taas hymyilemään=) itse otan tuota rauhottavaa vain tarvittaessa, jos olo jostain syystä on tosi paha, mutta en ole koskaan 1 taplettia enempää päivässä tarvinnut ja välillä on päiviäkin etten tarvitse sitä ollenkaan.citalopramia itsellä on se 20 mg/päivä. Tietenkään pelkkä lääkehoito ei mielestäni ole riittävä eikä niin ole edes tarkoitettu olevan, sillä onhan se syy saatava sieltä selville, mikä nämä pelkotilat on aiheuttanut jotta siitä on mahdollista parantuaja että voi alkaa oppia ymmärtämään näitä mielen oikkuja. Itse käyn tällä hetkellä kerran viikossa juttelee psykologin kanssa ja mahdollisesti haen myös vähän myöhemmin psykoterapiaan, jos tämä ei aukaise näitä tunteiden solmuja ja tuo riittävää helpotusta...ois niin paljon kaikkea sanottavaa, mut tos varmaan kysymykseesi se olennaisin ja vähän muutakin=) ei muuta kuin rohkeutta ottaa apua vastaan ja jaksamista ja toivoa et vielä myrskyn jälkeen koittaa tyyni kuulas aamu!

Niin itse myös pelkäsin eniten lääkkeiden muuttavan persoonallisuutta ja että muut huomaa että on tullu nappeja otettua, mutta en ole huomannut itsessäni mitään muuta kuin että olen paljon rauhallisempi, enkä menetä hermojani ihan pienestä enkä ota itseeni kaikesta, olen paljon energisempi ja iloisempi sekä itse varmempi sekä stressin sieto kyky on kasvanut aika lailla=) kysyin mieheltänikin että onko huomannut mussa mitään eroa aikaisempaan ja se sanoi että olet nykyään paljon rennompi tyyppi! Vielä kuukaus sitte hermot oli kireellä kuin viulun kieli, mutta nyt kaikki on päivä päivältä menossa kohti parempaa...