Minä mietin lasten hankkimista noin 10 vuotta ennenkuin uskaltauduin puuhaan. En potenut vauvakuumetta, mutta biologinen kello alkoi tikittää ja piti päättää, että nyt jos koskaan.
Kun lasta sitten pitikin odotella puoli vuotta, oli tuo lyhytkin aika tuskaa: "mitä jos emme saakaan lasta". Tuo aika teki minulle hyvää, opin arvostamaan uutta elämää yhä enemmän.
Nyt olen 2 kk:n pojan onnellinen äiti. Mutta olen silti sitä mieltä että ilman lapsiakin voi elää täysipainoista elämää, teimme järjettömän ihania asioita vuosi kaudet mieheni kanssa, mm. matkustelimme. Lapsettoman elämäkin voi olla aivan ihanaa, ja adoptiolapsi tuo varmasti samanlaiset vilunväristykset kuin biologinenkin. Nimittäin pelkkä omien kasvon piirteiden etsiminen jälkeläisestä ei ole se suurin juttu, vaan lapsen kehityksen seuraaminen. Meidän lapsi on juuri oppinut hymyilemään, ja se vie järjen mennessään, ja veisi ihan samalla tavalla vaikka olisi adoptiolapsikin. En juuri lainkaan mieti, että tuo lapsi on minun lihaa ja vertani, vaan sitä, että tuo pikkulapsi on niin sanoinkuvaamattoman ihana. On huumaava tunne, kun tietää että tuo pikku olento on täysin minusta riippuvainen, ja saan kasvattaa hänet omien elämänarvojeni näköiseksi. Toivotan kaikille menestystä jälkeläisten suhteen, olivatpa ne sitten bioja tai lahjaluomuksia.
Kun lasta sitten pitikin odotella puoli vuotta, oli tuo lyhytkin aika tuskaa: "mitä jos emme saakaan lasta". Tuo aika teki minulle hyvää, opin arvostamaan uutta elämää yhä enemmän.
Nyt olen 2 kk:n pojan onnellinen äiti. Mutta olen silti sitä mieltä että ilman lapsiakin voi elää täysipainoista elämää, teimme järjettömän ihania asioita vuosi kaudet mieheni kanssa, mm. matkustelimme. Lapsettoman elämäkin voi olla aivan ihanaa, ja adoptiolapsi tuo varmasti samanlaiset vilunväristykset kuin biologinenkin. Nimittäin pelkkä omien kasvon piirteiden etsiminen jälkeläisestä ei ole se suurin juttu, vaan lapsen kehityksen seuraaminen. Meidän lapsi on juuri oppinut hymyilemään, ja se vie järjen mennessään, ja veisi ihan samalla tavalla vaikka olisi adoptiolapsikin. En juuri lainkaan mieti, että tuo lapsi on minun lihaa ja vertani, vaan sitä, että tuo pikkulapsi on niin sanoinkuvaamattoman ihana. On huumaava tunne, kun tietää että tuo pikku olento on täysin minusta riippuvainen, ja saan kasvattaa hänet omien elämänarvojeni näköiseksi. Toivotan kaikille menestystä jälkeläisten suhteen, olivatpa ne sitten bioja tai lahjaluomuksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin ja mikä vielä ihanampaa...saada tuo lapsi ja erittäin sairaana ja vielä kammottavaa että lapsen papereissa lukee JÄTETÄÄN KUOLEMAAN...näin luki poikamme papereissa kun hänet Thaimaasta haimme. Kurjaa luettavaa ja poika oli todella sairas. Asuimme lähes 4 kk sairaalassa ja arvatkaa mitä. Nyt 3 vuotta myöhemmin meillä on terve ja aivan suloinen poika! Hänet olisi jätetty kuolemaan vain sen vuoksi, että heillä ei ole taitoa hoitaa keuhokuumetta kunnolla hurjaa vai mitä. Mutta sama se on onko hän biologinen vai ei todella rakas hän on. Nauraen katsomme välillä toisiamme ja arvuuttelemme mitä samaa meissä on ja mitä ei ja ei häntä ainakaan vielä häiritse yhtään se, että olemme erilaisia, elämä on ihanaa.
Onneksi poikanne selvisi. Oli teille varmaan rankkaa aikaa.
Kiitos "osaanotosta" =)
Poikamme selvisi ja se aika oli todella rankkaa. Ajatellen että tulet juuri äidiksi ja isäksi, vielä aivan vieraassa maassa ja huomaat samalla että saat käsiisi pienen lapsen joka on todella huonossa kunnossa. Pidä hänet hengissä kaksi viikkoa vieraissa oloissa ja saa hänet Suomeen kunnon hoitoon. Rankempaa kuin osaisi kuvitella. Ja mikä ihanaa nyt meillä on myös tytär, Kiinasta ja hän onneksi on aivan terve.