Ajattelin kysellä kuulumisia:) Miltä tuntuu tässä vaiheessa odotusta, mitä vaivoja,
miten menee miehen kans yms?
Itellä menossa nyt rv32 ja tuntuu että kaikki on sekasin.
Ihan niinku ei ehtis tehä enää mitään ja mikään ei onnistu. Mitään ei jaksa ja mieskin on mörkö:D
Kummallisia vaivoja tullu nyt lähipäivinä:(
ei meinaa enää pysyä itekkään perässä!
Onneks vauvalla on kaikki hyvin ja liikkuu kovasti:)
Mutta vastailkaahan:)
miten menee miehen kans yms?
Itellä menossa nyt rv32 ja tuntuu että kaikki on sekasin.
Ihan niinku ei ehtis tehä enää mitään ja mikään ei onnistu. Mitään ei jaksa ja mieskin on mörkö:D
Kummallisia vaivoja tullu nyt lähipäivinä:(
ei meinaa enää pysyä itekkään perässä!
Onneks vauvalla on kaikki hyvin ja liikkuu kovasti:)
Mutta vastailkaahan:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sf-mitta oli pompannut hurjat 6 cm reilussa 3 vkossa ja olo on melko norsu. Nenän jatkuva tukkoisuus on edelleen pahin vaiva, sekä yhä paheneva närästys. Vauva painaa vatsalaukkua joka puolelta ja mitään ei tunnu pystyvän syömään ilman närästystä. Ruoka-annokset on siis pienentyneet huomattavasti ja ainoa helpotus on purukumi. Renniekin kun vain pahentaa oloa. Muuten tuntuu harvinaisenkin hyvältä kun vertaa oloa tonne viikon 20 paikkeille, jolloin alkoi liikkuminen tuntumaan vaikealta mahan aloittaessa kasvunsa. Nyt tuntuu että liikkuminen on paljon helpompaa, vaikka maha alkaa muuten ahdistamaan henkisesti. Toivoisi jo joskus pääsevänsä eroon tästä vatsakummusta ja omat vanhat vaatteet päälle. Äitiyslomaa ja synnytystä kaivataan...
entisellään. Meillä ei raskaus ole juuri kuvioita muuttanut eikä mies paljoa puhu vauvelista. Tuntuu vielä niin epätodennäköiseltä koko ajatus molemmista. Joskus se kysyy, että montako viikkoa olikaan vielä ja sit ihan järkyttyneenä pikkuiselle, että älä tule vielä... pelottaa se vastuu miestäkin. Itsellä suurin huoli, että katkaisen niskat pienokaiselta, kun ei ole kokemusta niin pienistä vielä... Mies vielä kun tulee ulkomailta jättisuvusta ja miehen siskonpoika on tulossa joulukylään, olen aivan paineissa, että kuinkas se anopille nauraa mun lastenhoitotaidoista; heillä päin kun pikkulapsetkin osaa käsitellä vauvoja paremmin kuin minä...
Sitä äitiyslomaa kyllä todella kaivataan!!! Lääkäri tosin sano että kirjottais loppuajalle sairaslomaa jos haluisin mutta en oikein tiedä. En osaa päättää, olisinko töissä vai jäisinkö jo kotiin. Kotona ois niin paljon kaikkea tekemistä. Töissä menee vaan hermot. Silti ajattelee että on ihan huono tai jotain, jos ei ole töissä loppuun asti.
itellä sama homma. Varoitti neuvolassa, että jos supistukset jatkuu, sairaslomalle, koska etenkin töissä niitä tulee, kun mä joudun kantelemaan työssäni, vaikkei sinällään tehtäviini kuuluisi. Olen tästä töissä maininnutkin, mutta vaikka hoitoalalla olen, kummasti kaikki katoaa siinä vaiheessa, kun pitäisi jotakin fyysistä tehdä... Kaikki jää siis yksin mun harteille ja toisinaan tuntuu työpäivän jälkeen, ettei kotia pääse, kun supistelee niin kipeästi. Kuitenkin kun on vasta vaihdettu paikkakuntaa ja uusi työpaikka, ajattelee jatkoa. Työsopimus loppuu samana päivänä kuin äitiysloma alkaa ja en haluaisi aikaisemmin pois jäädä. Kunta kun kuitenkin niin iso työnantaja, että haluaisi pitää ovet auki jatkossakin, vaikka samaan paikkaan en enää haluakaan tulla.
Raskausviikkoja tosiaan 30 5 (esikoinen tulossa) ja mukavasti menee. Nukkumisasentoa joutuu jo ehkä hieman hakemaan ettei mahaa kovin kiristäisi ja lievästä ummetuksesta kärsin, mutta muuten kaikki ok.
Vauva riehuu mahassa aivan tajuttomasti melkein koko ajan, mutta hyvä niin. Voi ainakin sen puoleen olla rauhallisin mielin...
Synnytystä en osaa oikein vielä ajatella, vaikka siihenkään ei ole kauhean pitkä aika enää. Ehkä sitä jossain vaiheessa sitten alkaa miettiä enemmän.
Avokki on ollut oikein ihana koko raskausajan ja aivan innoissaan. Minullakaan ei ole onneksi mielialat vaihdelleet eikä muutenkaan olo ollut "hankala" joten olemme voineet nauttia toistemme seurasta oikein kunnolla...
Ja muuten, mulle ei ole ainakaan vielä tullut sellaista norsu-oloa ollenkaan:) Maha ei ole tajuttoman kokoinen, vaikkakin ihan normaalisti kasvanut.
Oikein hyvää odotusta kaikille teille:)
Mulla viikot 30 3 ja ensimmäistä odottelen. Oon kahden vaiheilla jäädäkkö saikulle vai yrittäiskö vielä jaksaa töissä. Oon hoitoalalla ja rankkoina päivinä supistelee vähän väliä. Pelkään et jos nyt jään saikulle, tulee aika tosi pitkäks. Tosin nytkin kun pääsen töistä nukun monta tuntia, sit oon hereillä pari tuntia ja sit jo yöunille. Närästys on vähän helpottanu , samoin öiset suonenvedot (magnesium auttoi). Masu on jo aikas iso. Kusella saa ravata lähes tunnin välein, yöunia se vähän verottaa kun saa kokoajan ravata vessassa. Muuten on hyvä fiilis raskauden suhteen, mies ihan ok, tuntuu ymmärtävän aikas hyvin mun mielialaheittoja.
Itse teen pääasiallisesti istumatyötä, joka ei sinänsä ole rankkaa, mutta jos ei ehdi/jaksa lähteä kävelylle tai muuten liikkua, tulee ihan täysjumi päälle. Sitä sitten maataan muutama päivä sängyssä!
Mikähän siinäkin on että kokoajan vois nukkua:S
Yöllä sitten tulee sellasia hetkiä että on ihan pirteä:/
Mites kaikkea ootte muuten hankkinu jo vauvaa varten?
Ois kiva vaihtaa enemmänkin kuulumisia muiden suht.samoilla viikoilla olevien kans..
En vain ole oikein löytänyt netistä sellasta paikkaa missä mammat kokoontuis, laittakaa osotteita jos tulee jotain mieleen!!
Alkuraskaudesta ihan hirveästi, sitten vähän helpotti, ja taas enenevässä määrin nukuttaa. Nyt oli kyllä hemoglobiiniarvotkin tipahtaneet liian alas, että ei ihme jos nukuttaa. Rautakuuria en vielä saanut, yrittävät vielä ruokavaliolla saada arvoja ylös.
Hankinnoista: ihan alkuraskaudesta jo hankittiin sänky, hoitopöytä, lipasto ja vaatekaappi, kun saatiin koko setti niin halvalla.. Muuten ei ole tullut hankintoja vielä tehtyä, parit potkuhousut ja yhet samettilappuhaalarit on hankittu, siinä kaikki. Vaunuja on katsastettu, mutta mitään päätöksiä ei ole vielä niiden suhteen tehty. Tuntuu vain, että on vielä niin paljon aikaa... Kait sitä pitäis pikku hiljaa hankkia kaikkea valmiiksi, jos lapsi sattuiskin tulemaan etuajassa tai jos ei viimeisillään jaksa.
Ikkunoiden pesu on lähinnä mielessä, mutta haluaisi vielä odotella syyssateita, ettei ole heti uudelleen likaiset. Toivottavasti ei vain pakkaset ehdi ensin...
No juu, oikeastaan kaikki on mennyt tähän saakka vallan mainiosti, mutta pari viikkoa sitten Hb oli tipahtanut alle sadan, että ei ihme jos väsyttää. Kaiken kukkuraksi opiskelut on vielä kesken, huomenna on tentti toiseen kouluun ja 24.pvä pitäisi jättää opinnäyte toiseen. Tuntuu vain et ei yhtään kiinnostais. Mielessä pyörii vaa vauvajutut ja keskittymiskyky on 0. Närästyksestä en oo onneksi kärsinyt, mutta nenän tukkoisuus vaivaa muakin. Välillä jopa kuvittelen, et nyt se flunssa sitten iski. Tuntuu myös, et vaikka mitä pitäis vielä hankkia. Ainakin kaikki imetysjutut, hoitotaso ja vauvalle vaatteita.
Mies on koko ajan ollut ihan intona vauvasta, katsotaan nyt miten se todellisuus sitten muuttaa asioita, kun vauva oikeasti tulee meidän perheeseen. Synnytys on myös alkanut jänskättämään. Joo ja oon äärimmäisen hajamielinen ja flekmaattinen.