olisko kenelläkään antaa hyviä neuvoja kuinka saan mieheni kertomaan tunteistaan? Olemme olleet 20 vuotta naimisissa, välillä on mennyt paremmin ja toisinaan huonommin. mieheni on 10 vuotta minua vanhempi ja liekö iästä johtuvaa mutta parin viimevuoden aikana hän on pikkuhiljaa liukunut kauemma. viihtyy aina vain kauemmin yksin,ja kun kysyn missämennää, vastaus on että kaikki on ok. mies joka ennen oli erittäin halukas sängyssä, ei ole enää yhtään kiinnostunut seksistä. Puutteessa ei ole koskaan joutunut olemaan.elämä on aika tuskallista kun toinen ei halua ja toinen haluaa. ei edes halata enää saa. mies karkaa toiseen huoneeseen jos ei muuta voi.
surullinen
mira
10562
0Äänestä
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rehellinen keskustelu auttaa?? Yritäs ainakin jos vaikka saisit miehesi avautumaan.
yritystä on ollut, mutta ainoa vastaus on että kaikki on hyvin vaikka näkyy kauas että joku painaa. jospa löytyis ne taikasanat jostain.kiitos sinulle
Johan on kinkkinen tilanne... Niin voihan se olla juuri mainittua keski-iän kriisiä. Hmmm... Eipäs minulla henk, kohtaisesti vastaavaa tilannetta ole ollut... Kokeile että annat hänelle hetkisen verran omaa aikaa ja anna tavata kavereitaan.
Jos sinulla on paikka mennä esim: Viikonlopuksi
Kokeilla kannattaa. Viimeinen keino on pehmittää hänet tivaamalla ja itkemällä säälittävästi,
pitäisi tehota, ainakin minuun tehoaa...
Miksi et yritä kunnioittaa miehesi tarvetta olla rauhassa.?
Onhan se häneltä väärin,jos ei sanallakaan selitä mutta toiset eivät osaa/halua/pysty puhumaan tunteistaan.Eivät etenkään silloin kun tietävät,että siitä seuraa iso hampaitten kiristely ja parku.
Oma tarinani......
Mieheni ei halunnut puhua tunteistaan ja hoki kokoajan että anna olla rauhassa... mutta ei minä "näin" että kaikki ei ollut kunnossa ja jatkoin painostusta ...että kerro nyt mikä painaa jne..
Kävipä sitten niin että kotiin tullessani huomasin että mies oli häipynyt ja ilmoitti että muuttaa takaisin siinä vaiheessa kun huomaa että olen oppinut kunnioittamaan hänen yksityisyyttään, sillä eihän avioliitto tarkoita sitä että koko oma elämä täytyy unohtaa.
Nyt elelemme tässä kahden asunnon systeemissä ja opettelen pikkuhiljaa antamaan hänelle omaa tilaa niin että en "tukehduta" häntä.
Tuo edellinen vastaaja, valitettavasti en muista nimimerkkiä, sanoi että sun pitäs antaa sen olla vähän aikaa rauhassa vaan. Ja tietysti se on väärin ettei kerro, mutta en määkä pysty kertomaan rakkaalle ainakaan heti sitä mikä häntä loukkaa.. pidän sitä sisälläni niin kauan kuin pystyn, ja koitan kehittää asiaa sellaiseksi ettei se olisi loukkaava. Tai ehkä miehelläsi on vain alkanut se keski-iän kriisi tai mikähän se nyt olikaan naisten vaihdevuosien vastaava... Kyllähän sekin nyt varmasti jotenkin vaikuttaa, myös seksihaluihin. Tai ehkä miehesi on vain saanut tietää sinusta jotain sellaista, ettei hän halua läheisyyttäsi, kyseessä tietysti voi olla myös väärinkäsitys.
Periaatteessa kaikki on mahdollista.. Yritä vain ymmärtää miestäsi, ja koita antaa hänelle paljon tukea. kyllähän hän varmasti kertoo ennen pitkää että mikä on..
Alkakaa vaikka harrastaa jotakin samaa.
Postimerkkejä esim.
Minulle on tapahtunut aivan samoin noin 10v sitten ja minunkin mies on minua kymmenen vuotta vanhempi. Hänelle oli tullut yhtäkkiä sellainen tunne ettei pysty enään ja siksi vältteli minua. Hän pitkitti nukkumaan menoa iltaisin tai meni tavallista aikaisemmin, muka oli jo ehtinyt nukkua kunnes minä tulin. Minä nostin sitten kerran hirveän metakan. Nostatin hänet sängystä ylös vetämällä patiasta niin että lakana repesi. Annoin matkalaukun hänelle ja sanoin että pakkaa tavaransa ja häipyy. Olin nimittäin yrittänyt puhua monesti että mikä häntä vaivaa? En kuitenkaan saanut hänen suutaan auki. Sitten vain kerran minulla ratkesi. Tulin nimittäin siihen tulokseen että hänellä oli toinen nainen ajatuksissaan. Päätin itse neljänkymmenen vanhana hankkia itselleni uuden miehen. Olin jo katsellut ympärilleni ja huomannut että löytyisi kyllä. Mutta minä olen yhden miehen nainen ja päätin että ensin ero ja sitten vasta uusi. Mieheni säikähti rajua riuhtaisua ja hyppäsi ylös.!!? Hän änkytti mi-mi-tä-tä-nyt? Sanoin että lähtee sen toisen luo ja sassiin, minä haluan myös uuden.
Silloin mieheni purskahti rajuun itkuun,,,,Minä seisoin kuin halvaantuneena yhtä hälmistyneenä kuin hänkin hetki sitten? Silloin hän kertoi että hän ei enään pysty. Me rupesimme käymään ensin pitkillä kävely reissuilla. Sitten me ruvettiin harrastaan kaikenlaisia retkiä muiden kanssa. Miehenikin sai huomata että pystyi yhtä hyviin suorituksiin kuin ennenkin ja melkein parempiin kun nyt ei enään tarvinnut pelätä pystyykö?
jotain positiivista löysin jutustasi...en olekkaan yksin..meillä vallitsee saman moinen olotila.En ole keksinyt mitään lääkettä millä tilanteen saisi entisenlaiseksi. olen antanut aikaa olla omissa maailmoissaan,yrittänyt vetää joka paikkaan mukaan, jopa harrastamaan,touhuaa kyllä lasten kanssa paljon.Itse olen jäänyt "roikkumaan"jonnekkin,en tiedä milloin olen pudonnut kärryiltä ja miksi.Puhumaan miestä ei saa ja se on rasittavaa,kun itse haluaisin selvittää mikä mättää, ja miten toisen saa puhumaan asiasta? En tiedä..tuntuu vaan elämä valuvan hukkaan koska eihän täällä eletä kuin tämä yksi ainut elämä...miksi siitä ei voi nauttia ja elää sen arvoisesti?
perhettäkään en haluaisi hajoittaa..mutta onko tämäkään oikeaa elämää? Paljon joutuu miettimään mihin arvoon elämänsä järjestelee!
on vain opittava hyväksymään toinen sellaisenaan. ei se aina onnistu mutta tuntui hyvältä huomata ettei tosiaankaan ole ainut asian kanssa taisteleva. mies puhuu kun siltä tuntuu tai sitte ei. huumorilla selviää monesta itkun paikasta. jos rakkautta riittää niin eiköhän se aurinko taas pilkistele jostakin. jokainen joutuu tekemään omat ratkaisunsa.toisille ero on ainut vaihtoehto, mulle se on mahdoton ajatus !!!! kun joskus oppisi edes vähän ymmärtämään miehen ajatuksen kulkua ettei tarttis luulojen ja arvailujen kanssa elää. etsitään ne syyt miksi kannattaa jatkaa.