4,5 -vuotias poikamme oli vielä pari kuukautta sitten tosi puhelias eikä pahemmin ujostellut vieraita ihmisiä. Nyt on tullut varautuneeksi eikä mielellään puhu aikuisille ja lapsiakin vähän arastelee.
Onkohan normaali vaihe vai voisiko johtua esim. päiväkodissa uudesta ryhmästä ja siitä että hoitajien kommunikointi lapsille on välillä tyyliin: se on tämän kanssa aina tällaista tämä pukeminen, ja taasko se on siellä tekemässä .....
jne. Muutos käytökessä ilmeni kun aloitti tässä uudessa ryhmässä. En toki ole varma johtuuko siitä, mutta kyllä vielä kesällä jutteli reippaasti kun jotain kysyttiin tai oma-aloitteisesti.
Nyt en tarkoita etteikö hän saisi ujostella jne. vaan haluaisin vain varmistua ettei johdu jostain edellä kuvaamastani asiasta.Kuinka paljon päiväkoti vaikuttaa itsetunnon kehitykseen, jos kuitenkin kotona ollaan kannustavia ja hyväksyviä ?
Onkohan normaali vaihe vai voisiko johtua esim. päiväkodissa uudesta ryhmästä ja siitä että hoitajien kommunikointi lapsille on välillä tyyliin: se on tämän kanssa aina tällaista tämä pukeminen, ja taasko se on siellä tekemässä .....
jne. Muutos käytökessä ilmeni kun aloitti tässä uudessa ryhmässä. En toki ole varma johtuuko siitä, mutta kyllä vielä kesällä jutteli reippaasti kun jotain kysyttiin tai oma-aloitteisesti.
Nyt en tarkoita etteikö hän saisi ujostella jne. vaan haluaisin vain varmistua ettei johdu jostain edellä kuvaamastani asiasta.Kuinka paljon päiväkoti vaikuttaa itsetunnon kehitykseen, jos kuitenkin kotona ollaan kannustavia ja hyväksyviä ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viime talvena meidän 3 vuotias oli päiväkodissa, jossa muuttui aivan ihmeelliseksi,
noiden kummallisuuksien lisäksi ei syönyt päiväkodissa oikeastaan mitään, joka päivä hoitajat sanoivat lapsen syöneen ja kaiken olevan hyvin. Kun lapsi ei syönyt illalla kotona, ajateltiin hänen syöneen päiväkodissa hyvin, ihmeteltiin kyllä sen kakan määrää, muutama papana päivässä,
kunnes muutaman viikon päästä YKSITYISLÄÄKÄRI totesi lapsen olevan lähellä kuolemaa koska ei ollut syönyt pitkään aikaan mitään,
SE päiväkoti oli HIRVEÄ paikka lapselle, koko kesä meni korjatessa päiväkodissa tulleita traumoja.
Onneksi nyt ei päiväkodissa valehdeltu kysyessäni syökö lapsi, sanottiin suoraan että huonosti syö ja nyt sitten jatkuvasti kotona tarkkaillaan että varmasti syö, kerran päivässä puntarissa, jne
Nytkin "onneksi" lapsi saanut olla viikon kotona vesirokon takia ja saanut hyvin syödä,
mutta kokemuksesta meillä tiedetään että päiväkoti voi muuttaa lasta paljon. Yleensä kyllä (kuulemma) hyvään suuntaan mutta meillä meni kehitys taaksepäin.
lapsen kanssa, mikä mieltä murehduttaa..
Joskus "toistuva" moittiminen saa lapsen vetäytymään kuoreensa..
Eli,juuri kommentit, joilla syyllistetään.Taasko ja tämän kanssa nyt on aina tällaista...
Se on ikävää, jos lapsen luontainen iloisuus ja avoimuus tyrmätään..
Lapsi sulkeutuu ja kokee, että jos on raikuvan iloinen, niin se on tuhmaa ja hän on tuhma!!
Lapset on yksilöitä ja välillä riemu ja meno yltyy ja lapsi unohtaa tohinassa säännöt..Ei kiusallaan tai pahankurisuuttaan, kuten aikuiset usein kommentoivat.
Kannattaa keskustella lapsen kanssa siitä, kuinka hienoa on että hän on iloinen, riemukas ja avoin.Ja selittää sekin, että hän on ihan hyvä lapsi, vaikka joskus unohtaakin tarkat säännöt ja ei ihan heti kuule, mitä käsketään..
Ja selittää sen asian, kuinka tärkeää on opetella olemaan ryhmässä ja kuuntelemaan, mitä hoitotädit sanoo.Koska se on opettelua kouluun, jossa kaikille on samat säännöt ja ajat.
Toisilla lapsilla tähän tarkkuus, kellokorttimaailmaan tottuminen vie enemmän aikaa.
Lapsethan ovat yksilöitä.