Toivon että jollain olis aikaa lukea tämä ja vähän auttaa ratkomaan tätä ongelmaa, vaikka tämä ei varmasti ketään kiinnostakaan. No toivon silti!
Kuinka kummassa pääsikään käymään niin kurjasti että ihastuin kaveriini (me kummatkin 16v poikia). Tämä tekee mut hulluks, kun joka päivä mietin sitä ja yritän saada selville onko mitään mahdollisuutta että se olis kiinnostunu musta, vaikka sillä onkin likkakaveri ja on kiinnostunut tytöistä eli en tiedä onko bi vai hetero (tuskin ainakaan homo). Ja sen sanomisilla on todella suuri vaikutus muhun. Jos vaikka sanoo jotain jonka tulkitsen negatiiviseksi tai ei huomio mua tarpeeks, monesti masennun ja vajoan hyvinkin alas. Ja se näkyy aggressiivisuutena, törkeänä käytöksenä ja väliinpitämättömyytenä. On varmasti ihan turhaa kuvitella että se vois olla kiinnostunu meikästä, vai onko olemassa mitään mahdollisuutta että tuntis edes jonkinlaista vetoa muhun? Välillä olen vain saanut/kuvitellut sellaisia merkkejä jotka viittaisi kiinnostukseen, kuten katseita (pitkiäkin?) ja onhan se jopa muutaman kerran sanonut komeaksikin. Ja huomiota hakee minulta kumman paljon. Arvostelee paljon valintojani ja ulkonäköäni sekä on joskus vuosia sitten jopa kiusannut mua. Se tuntuu käyttäytyvän muutenkin niin ailahtelevasti mua kohtaan. Välillä tulee juttelemaan paljon ja on oikein mukava kaveri, mutta joskus esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja tuntuu että olisi unohtanut minut kokonaan. Oli ainakin kaksi kuukautta jolloin hän otti minuun yhteyttä päivittäin, mutta nyt on parin viikon ajan ollut ihmeen hiljainen seurassani eikä aina edes moikkaa tai vastaa kun kysyn jotain. Ja muutenkin vähän kuin välttelisi minua tai tilanteita joissa joutuisi juttelemaan kanssani toisin kuin ennen jolloin tuli aina juttelemaan kun minut näki. Jonkinlaista katseiden välttelyäkin olen huomannut silloin tällöin. Tai ehkä hän vain odottaa että minä tulisin puhumaan, sillä se on lähes ainan ennen ollut hän, meistä sosiaalisempi. Saatan myös itse liioitella asioita mielessäni kun mietin tuota liikaa.. en tiedä. Sillon kun joskus turhaudun tähän käytökseen, välttelen tahallani häntä ja esitän että ei kiinnostaisi. Silloin tuntuu että hän on jopa alkanut hakea huomiota lapsellisilla tavoilla, kuten kantapäille astumisella ja tönimisellä.
On mielestäni ihan mahdollista että hän on jo arvannut kiinnostukseni häneen, sillä siihen viittaa mielestäni niin monet merkit. Voikohan se olla kenties loukkaantunut siitä kun en suostunut kertomaan keneen olen ihastunut (sattuneista syistä!), vaikka hän sitä niin paljon halusi tietää..? Olen nimittäin valittanut siitä että kun en ole löytänyt ketään, ja ihastun vain vääriin ihmisiin. Silti hän ei ole uskaltanut kysyä olenko kiinnostunut hänestä, vaan arvuutellut monia muita ja vihjaillut että olisin kiinnostunut eräästä toisesta kaveristani. Hän oikeastaan arvuuttelikin että olenko kenties homo tai bi mutta en antanut mitään selvää vastausta siihen. On vähän vihjaillut siihen suuntaan että tietäisi suuntautumiseni mutta ei ole sanonut suoraan sitä.
Olemme kuitenkin hyvin erilaisia, ite olen hyvinkin yksinäinen ja epäsosiaalinen, toisin kuin hän jolla on paaljon kavereita, joukkueurheilija ja muutenkin sosiaalisempi.
No, toivottavasti saitte jotain edes jotain selkoa epäselvästä kirjotuksestani.
Olisi kiva saada jonkinlaista kommenttia ja mielipidettä miltä asia teidän silmissä näyttää. Kiitos jos vaivauduitte!
Kuinka kummassa pääsikään käymään niin kurjasti että ihastuin kaveriini (me kummatkin 16v poikia). Tämä tekee mut hulluks, kun joka päivä mietin sitä ja yritän saada selville onko mitään mahdollisuutta että se olis kiinnostunu musta, vaikka sillä onkin likkakaveri ja on kiinnostunut tytöistä eli en tiedä onko bi vai hetero (tuskin ainakaan homo). Ja sen sanomisilla on todella suuri vaikutus muhun. Jos vaikka sanoo jotain jonka tulkitsen negatiiviseksi tai ei huomio mua tarpeeks, monesti masennun ja vajoan hyvinkin alas. Ja se näkyy aggressiivisuutena, törkeänä käytöksenä ja väliinpitämättömyytenä. On varmasti ihan turhaa kuvitella että se vois olla kiinnostunu meikästä, vai onko olemassa mitään mahdollisuutta että tuntis edes jonkinlaista vetoa muhun? Välillä olen vain saanut/kuvitellut sellaisia merkkejä jotka viittaisi kiinnostukseen, kuten katseita (pitkiäkin?) ja onhan se jopa muutaman kerran sanonut komeaksikin. Ja huomiota hakee minulta kumman paljon. Arvostelee paljon valintojani ja ulkonäköäni sekä on joskus vuosia sitten jopa kiusannut mua. Se tuntuu käyttäytyvän muutenkin niin ailahtelevasti mua kohtaan. Välillä tulee juttelemaan paljon ja on oikein mukava kaveri, mutta joskus esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja tuntuu että olisi unohtanut minut kokonaan. Oli ainakin kaksi kuukautta jolloin hän otti minuun yhteyttä päivittäin, mutta nyt on parin viikon ajan ollut ihmeen hiljainen seurassani eikä aina edes moikkaa tai vastaa kun kysyn jotain. Ja muutenkin vähän kuin välttelisi minua tai tilanteita joissa joutuisi juttelemaan kanssani toisin kuin ennen jolloin tuli aina juttelemaan kun minut näki. Jonkinlaista katseiden välttelyäkin olen huomannut silloin tällöin. Tai ehkä hän vain odottaa että minä tulisin puhumaan, sillä se on lähes ainan ennen ollut hän, meistä sosiaalisempi. Saatan myös itse liioitella asioita mielessäni kun mietin tuota liikaa.. en tiedä. Sillon kun joskus turhaudun tähän käytökseen, välttelen tahallani häntä ja esitän että ei kiinnostaisi. Silloin tuntuu että hän on jopa alkanut hakea huomiota lapsellisilla tavoilla, kuten kantapäille astumisella ja tönimisellä.
On mielestäni ihan mahdollista että hän on jo arvannut kiinnostukseni häneen, sillä siihen viittaa mielestäni niin monet merkit. Voikohan se olla kenties loukkaantunut siitä kun en suostunut kertomaan keneen olen ihastunut (sattuneista syistä!), vaikka hän sitä niin paljon halusi tietää..? Olen nimittäin valittanut siitä että kun en ole löytänyt ketään, ja ihastun vain vääriin ihmisiin. Silti hän ei ole uskaltanut kysyä olenko kiinnostunut hänestä, vaan arvuutellut monia muita ja vihjaillut että olisin kiinnostunut eräästä toisesta kaveristani. Hän oikeastaan arvuuttelikin että olenko kenties homo tai bi mutta en antanut mitään selvää vastausta siihen. On vähän vihjaillut siihen suuntaan että tietäisi suuntautumiseni mutta ei ole sanonut suoraan sitä.
Olemme kuitenkin hyvin erilaisia, ite olen hyvinkin yksinäinen ja epäsosiaalinen, toisin kuin hän jolla on paaljon kavereita, joukkueurheilija ja muutenkin sosiaalisempi.
No, toivottavasti saitte jotain edes jotain selkoa epäselvästä kirjotuksestani.
Olisi kiva saada jonkinlaista kommenttia ja mielipidettä miltä asia teidän silmissä näyttää. Kiitos jos vaivauduitte!
Vastaukset 1
Vanhimmat
itsekin olen ollut ihastunut samaa sukupuolta olevaan ystävääni, eikä se helppoa ollut. Tästä on jo vuosia aikaa, mutta se tuntuu eiliseltä. Jossain vaiheessa kerroin että olen luultavasti bi. Hän suhtautui hyvin. Kerran sitten uskaltauduin kertomaan olevani ihastunut häneen. no emme ole enää ystäviä. Siinä tapahtui niin paljon kaikenlaista,jouduin psykiatriselle osastolle. Pidin häntä täydellisenä,kun ystävyytemme päättyi vihasin häntä ja pidin monta vuotta kusipäänä. Nyt tajuan että hän on ihan tavallinen ihminen. Ei hän mitenkään huonosti minuun tai tunnustukseeni suhtautunut,mutta kohteli muuten erittäin huonosti ja anteeksiantamattomasti, olen silti antanut anteeksi. Tsemppiä sulle, sunn juttus kuulostaa erilaiselta, teillä vois hyvin ollakin jotain, kannattaa vain jaksaa niin kauan kun kaverisi kohtelee sua hyvin.hyvää jatkoa sulle.