no voih. Luulisi jo 20-vuotiaana osaavan jo käsitellä tuollaisia ihastuksia, mutta kun ei. Helppoa se on sanoa toiselle että jos oot ihastunu johonkuhun nii kannattaa vaa kertoa sille suoraan. Tuon neuvon olen itsekin monesti antanut. Vaan nytpä se ei ole nii helppoa.
Olen nimittäin ihastunut työkaveriini. Tavallaan työkaveriini. Noh, en ole samassa paikassa töissä tämän henkilön kanssa, mutta tehdään toisinaan tiiviisti yhteistyötä. Ei nyt mennä sen tarkemmin sanomaan että missä olen töissä. Ongelma on, että JOKA IKINEN kerta kun olen mennyt jotain miestä iskemään, olen valinnu sen verran huonosti, että jokainen on ollut varattu. Noh, ei siinä vielä mitään... Ne eivät mulle kertoneet olevansa varattuja, vaan olen kuullu siitä sitten jonkun ajan kuluttua niitte vihaisilta tyttöystäviltä. Ymmärrän kyllä vihaisuuden, niin olisin itsekin. Niinpä pelkään että hänkin olisi varattu. Noh, siinähän ei ole mitään ongelmaa jos ei ole varattu, mutta jos on ja menisin kysymään sitä vaikka kahville ja hän kertoo olevansa varattu... Mites sitte työt sen jälkeen? (tykkään kuitenkin työstäni, vaikka harvinaista se onkin :)) Sillä sen jälkeen en todellakaan kehtaa mennä enää sinne ja kohtaamaan häntä. Lapsellista kyllä, tiedän. Mutta en voi sille mitään. Niin, ja valitettavasti ihmiset puhuu ja huhuja liikkuu, enkä haluaisi itsestäni liikkuvan huhuja että mua on torjuttu. Tämä ei kuitenkaan ole mikään iso kupunki ja olen kuitenkin näkyvällä paikalla töissä.
En minä kysy neuvoja teiltä, tiedän itsekin että ainoa neuvo tähän on mennä puhumaan suoraan tai toinen oikotie tavallaan tietty olis udella ihan ympäripyöreesti onko mies varattu... se vaan on aika hankalaa ujuttaa työjuttuun... Teki mieli vaan kertoa tästä jollekin, kun en uskalla kavereillenikaan kertoa...
Olen nimittäin ihastunut työkaveriini. Tavallaan työkaveriini. Noh, en ole samassa paikassa töissä tämän henkilön kanssa, mutta tehdään toisinaan tiiviisti yhteistyötä. Ei nyt mennä sen tarkemmin sanomaan että missä olen töissä. Ongelma on, että JOKA IKINEN kerta kun olen mennyt jotain miestä iskemään, olen valinnu sen verran huonosti, että jokainen on ollut varattu. Noh, ei siinä vielä mitään... Ne eivät mulle kertoneet olevansa varattuja, vaan olen kuullu siitä sitten jonkun ajan kuluttua niitte vihaisilta tyttöystäviltä. Ymmärrän kyllä vihaisuuden, niin olisin itsekin. Niinpä pelkään että hänkin olisi varattu. Noh, siinähän ei ole mitään ongelmaa jos ei ole varattu, mutta jos on ja menisin kysymään sitä vaikka kahville ja hän kertoo olevansa varattu... Mites sitte työt sen jälkeen? (tykkään kuitenkin työstäni, vaikka harvinaista se onkin :)) Sillä sen jälkeen en todellakaan kehtaa mennä enää sinne ja kohtaamaan häntä. Lapsellista kyllä, tiedän. Mutta en voi sille mitään. Niin, ja valitettavasti ihmiset puhuu ja huhuja liikkuu, enkä haluaisi itsestäni liikkuvan huhuja että mua on torjuttu. Tämä ei kuitenkaan ole mikään iso kupunki ja olen kuitenkin näkyvällä paikalla töissä.
En minä kysy neuvoja teiltä, tiedän itsekin että ainoa neuvo tähän on mennä puhumaan suoraan tai toinen oikotie tavallaan tietty olis udella ihan ympäripyöreesti onko mies varattu... se vaan on aika hankalaa ujuttaa työjuttuun... Teki mieli vaan kertoa tästä jollekin, kun en uskalla kavereillenikaan kertoa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei ihastumisessa ole mitään typerää - sehän on hienoimpia ja aidoimpia asioita mitä on olemassa!
Ja sillekään ei oikein voi mitään, minkälaiseen ihmiseen sitä sattuu ihastumaan - ehkä niissä varatuissa miehissä sitten on jotain mikä sinua vetää puoleensa - siis niiden olemuksessa? Mutta puhunkin itse varattuna miehenä, joka on samankaltaisessa tilanteessa - kaipa se täytyy myöntää, että olen ihastunut tavallaan työkaveriini vaikka hän ei oikeastaan ole työkaverini mutta kuitenkin olemme tehneet vähän töitä yhdessäkin... onneksi..mutta toisaalta, olen varattu... no se on sitten eri asia että kuinka onnellisesti mutta kuitenkin... ja se ihastukseni tuntuu niin hienolta ja herkältä ihmiseltä ja sellaiselta jota arvostan ihmisenä todella paljon, enkä mitenkään haluaisi häntä loukata - enkä luvata mitään mitä en voisi luvata... mutta mitä sitä voi tunteilleen...olen huomannut, että ei mitään! Ne eivät todellakaan heikkene odottamalla.
Pelkään vain että hän kyllä tietää että olen "tavallaan varattu" ja pelkään että jos ei tiedäkään niin saadessaan tietää pelästyy ja karkaa jonnekin, varsinkin jos hänelle on käynyt kuten sinulle. Itse en tiedä edes sitä mitä haluaisin - haluaisin vain sanoa, että tuossa ihmisessä on sitä jotain ja paljon! - ja että jos sekunninkaan saan olla hänen seurassaan, vaikka ystävänä, olen jo aika paljon onnellisempi kuin kokonaan ilman. Mutta en tiedä minäkään, kiinnostaako häntä pelkkä ystävyys tai pysyisikö se ystävyytenä? En tiedä... ehkä tilanteesi on samanlainen kuin minulla...kuulostaa kovinkin tutulta, mutta siltä toiselta puolelta katsottuna...
Olisin minäkin valmis kertomaan hänelle rehellisesti vaikka kaiken kaikesta tai kuulemaan sen häneltä mutta eipä taida uskaltaa kertoa, jos vaikka pelotan hänet pois... mutta jos sinulla on samanlainen tilanne...niin luulen, että se toinen osapuoli odottaa ja toivoo voisitte puhua tunteistanne! - ja puhua niin luottamuksellisesti ettei kukaan muu tietäisi siitä mitään eikä koskaan saisi tietääkään.
Jos sinusta tuntuu, että voit luottaa siihen työkaveriisi todella hyvin, niin pyydä häntä kahville ja juttele hänen kanssaan - jos se tuntuu luontevalta, voit kokeilla kepillä jäätä ja vihjata jostain tunteisiin liittyvästä. Jos hän ymmärtää mistä on kyse, hän ymmärtää myös luottamuksen mikä siihen keskusteluun liittyy.
Mutta jos saan kysyä sinulta, niin mitä teet jos saat tietää, että hän on varattu? Juoksetko heti karkuun? Ehkä hän ei juuri siksi uskalla sitä sanoa kun ei missään nimessä haluaisi pelästyttää sinua, koska hänellä on tunteita sinua kohtaan?
Mutta mitä teetkin - älä ajattele, että ihastuminen on typerää. Mitäpä olisi elämä ilman ihastumista...
Tsemppiä sulle ihastunut nainen!
Niin... no se oli vähän huonosti sanottu tuo että on typerää olla ihastunut. Ihastus on kuitenkin, niin kuin sanoitkin, ihana tunne. Tarkotin lähinnä sitä että kun ei tiiä toisesta paljon mitään mutta on kuitenki ihastunu. Niin, olen niinki typerässä tilanteessa etten edes tiedä miehen sukunimeä. Etunimen olen kuullut kerran, tosin en ole aivan 100%-varma että se oli sen nimi. Että voikin olla NÄIN typerä tilanne :) Työmme on sellaista kuitenkin, ettei olla koskaan kahdestaan missään vaiheessa, paitsi ehkä jossain takahuoneessa sattumalta, mutta silloinkin molemmilla on kauhee kiire... Että se siitä yksityisyydestä.
Niin, kysyit että mitä tekisin jos tämä mies sitten sattuukin olemaan varattu... enpä tiedä. Ehkä uskoisin vihdoinkin ettei mulla ole mitään toivoa ja antaisin mahdollisuuden niille jotka mua ihan oikeesti yrittävät iskeä. Sekin sinänsä hassua, että jotkut niistä jotka mua yriävät iskeä ovat sellaisia tyyppejä, joista olisin hyvinkin kiinnostunut, jos en olisi ihastunut tähän mieheen. En kuitenkaan yrittäisi väkisin saada itelleni tätä miestä johon olen ihastunut, sillä kunnioitan toisten suhdetta. Oli se sitten hyvä vai huono, se ei mulle kuulu. Enkä missään tapauksessa antaisi sen pettää tyttöystäväänsä mun kanssa. Niin, ehkä yrittäisin järjestää töitäni niin, että olisin mahdollisimman vähän tekemisissä juuri sen paikan henkilökunnan kanssa.. Nykyään ihan vaistomaisesti järjestän työni niin että olen mahdollisimman paljon tekemisissä sen paikan kanssa. Alkaakin tässä mietityttämään, että joku alkaa kohta epäilemään jotain.
Eikö olisi reilua kertoa jollain tapaa olevansa varattu, ettei tuota toiselle turhia odotuksia? Itse ainakin haluaisin sen tietää, mikäli asiasta ei olla vielä ehditty keskustella...
Itse kyllä varmaan katoaisin maisemista, mikäli kuulisin ihastukseni olevan varattu, koska kolmanneksi pyöräksi minusta ei kenenkään parisuhteeseen taida olla.
entä tällainen idea: jos vaan jossain välissä tokaiset ihan muuten vain että oispa jo kahvitauko ja katsot sitten jos se huomais sun katseesi ja sitten varmaan kyllä hänkin ymmärtää, kenen kanssa haluisit kahvitauolle...
siellä ois sitten helpompi jutella asioita ja selvittää onko hän varattu vaiko ei ja voisitte ehkä vähän tutustua toisiinne ilman sitä kahlitsevaa työympäristöä.
tai jos ei tuo onnistu, niin kirjotat oman sähköpostiosoitteen (vaikka joku nettimeiliosoite jonka voit sulkea jos tulee sellanen olo) pienelle lapulle ja annat sen sille ohi mennen - tää on kyllä jo aika suoraa mutta jotainhan kuitenkin kai haluaisit tehdä että et jää jossittelemaan?
onnea sulle yritykseen!
Eipä tuo ehdotuksesi taida onnistua, sillä tämä työpaikkani tai miehen työpaikka ei ole ihan tavallinen konttori jossa pidetään säännöllisesti kahvitaukoja ja missä kuulee hyvin. Edellisessä viestissä taisit ehdottaa ystävystymistä miehen kanssa. Mutta miksi ystävystyisin jos sillä on jo tyttöystävä? Siis jos sillä joku jo on, haluaisin vain unohtaa miehen, eikä se onnistu jos se on mun kaveri. Noh, täytyypi kattoa mahtaako tämä asia mihinkään edetä.