Voi, voi, voi teitä raukkoja. Kyllästyttää kun sellaiset tytöt, joilla ei todellakaan ole minkäännäköistä ylipainoa valittavat olevansa "läskejä". Ja tämä anoreksia mistä se oikein johtuu? Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, kuten muita ikäisiäni, nämä laihdutus-jutut. En ole ylipainoinen ja mitä sitten vaikka olisinkin onko se niin vakava asia? Mutta en laihakaan (ja ketä se kiinnostaa?) Mikä se on kun nykyaikana pitäisi olla kaunis ja laiha ja toisaalta pitäisi olla kaksi litraa silikoonia ryntäissä. Usein huvittaa, kun miehet sanovat haluavansa LUONNOLLISEN ja NORMAALIpainoisen(osa sanoo pitävänsä jopa vähän TUHDIMMISTA naisista Jestas sentään!) naisen, mutta kuitenkin jumaloivat näitä kukkakeppejä. Eikö sitä voi jumalauta katsoa mieluummin peilistä näyttääkö hyvältä kuin siitä hiton vaa'asta ja kaikenmaailman painoindekseistä! Onko ulkonäkö ja läskit todellakin maailman vakavin asia? Näitä ruikutuksia kun lukee niin ei voi muuta kun ihmetellä että eikö näillä ole yhtään pahempia ongelmia elämässään. No kaipa tästäkin kirjoituksesta jotain kritiikkiä tulee ja otan innolla vastaan 170cm/40kg laihdutusperusteet!
EI RUIKUTUSTA
mihin tämä maailma on menossa?
91009
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"En ole ylipainoinen ja mitä sitten vaikka olisinkin onko se niin vakava asia?"
Ei sinulle, toiselle voi ollakin.
Se on sairaus, jota tuskin kukaan väkisin itselleen hommaa. Eihän sitä voi mitään sillekään, jos sairastaa autismia ym.
siihen "laihdutus-juttuun" ei oo mitään ykselitteist vastausta, ala-asteella haukuttu lihavaksi, tai ollut muuten vaan ei-pidetty lapsi koulussa, tai muuten vaan täydellisyyden hakuinen. Kiinnitäpä huomiota joku päivä esimerkiksi H&M:n alusvaate mainoksiin. Siinä yksi mikä jaksaa pitää meidät tässä; media.
olet kyllä oikeassakin. en ole kovin aiheeseen perehtynyt. anoreksiasta puhutaan paljon ja kuinka media on osasyynä. miksei tälle asialle tehdä mitään? miksi mallit ovat anorektisia? miksi naiskuva on sellainen kun sen on? no ymmärrän että osalla se onkin vakava sairaus, mutta en voi kerrassaan sietää teinipissiksiä, jotka valittelevat läskiyttään, vaan saadakseen huomiota. se siitä anoreksiassa eniten ehkä ärsyttääkin.
se seikka että kaikkihan ei laihduta ihanteen tai miesten huomion tähden. Itselläni laihdutukseni yms. on tapa hallita itseään. Alunperinkään en laihduttamut ollakseni kauniimpi vaan siksi että syytän vartaloani kaikesta mikä menee pieleen ja olen aina tuntenut itseni suureksi ja kömpelöksi. On helpompi olla nyt kun ei jatkuvasti ole niin kamalan tietoinen pinta-alastaan.. Olen tyytyväinen tähän mitä nyt olen, muiden mielestä se on sairautta, minulle se on hyvä. Kaikilla ei ole niin hyvä tuuri että hyväksyy itsensä jossain vaiheessa eikä niin riivatusti laihduta. Itse en varsinaisesti laihduta, mutta painonhallinta on todella vaikeaa ja minulla on epäterveellinen tapa tehdä se niin että kenellekään en suosittele..
sinua ärsyttää anoreksiassa se, että teinipissikset valittavat läskeyttään... niinkö? menikö minulla jotain ohi kun en ymmärrä miten jotkut saatanan huomionkipeät horoperseet liittyvät ihmisiin, jotka sairastavat (eivät siis HARRASTA, niinkuin kirjoituksestasi voisi päätellä sinun kuvittelevan) anoreksiaa..?
ja miten niin "osalle anoreksia on vakava sairaus"? ihan niinkuin anoreksia olisi vain oman tulkinnan varainen asia. niinkuin joillekin se olisi sairaus, toisille ei.
hevonpaskaa.
Anorektikot ihan tosissaan eivät näe itesään laihoina. Se johtuu siitä, että anoreksia on psykologinen sairaus. Anoreksia ei ole todellakaan niin yksiselitteistä kuin voisi kuvitella sillä usein anoreksian takana on muita asioita kuten masennusta, koulukiusausta tms.
Muistan itse luvanneeni ala-asteella, etten ikinä ajattele itseäni paksuna, mutta tässähän sitä ollaan, anoreksiaan sairastuneena. Jokaisella meillä on omia ongelmia ja meillä toillain nämä ongelmat saattavat liittyä oman kehon näkemiseen lihavana.
Mitä on anoreksia?
Anoreksia eli anorexia nervosa tai laihtumishäiriö on ehkä yleisesti tunnetuin syömishäiriö. Se on lääketieteellisin termein ilmaistuna psyykkisistä syistä johtuva, itse aiheutettu nälkiintymis- ja aliravitsemustila, joka saattaa johtaa hyvinkin vaikeisiin ja vaarallisiin muutoksiin sekä henkisesti että fyysisesti. Anoreksiaan sairastuu elämänsä aikana arviolta yksi prosentti Suomen väestöstä.
Vaikka anoreksian tärkeimpänä tunnusmerkkinä pidetäänkin yleensä huomattavaa painonmenetystä ja siitä johtuvaa luisevaa ulkonäköä, suurin osa sen oireista on todellisuudessa psyykkisiä. On erittäin tärkeää huomata, että kaikki anorektikot eivät suinkaan näytä luurangoilta, ja että fyysiset oireet ovat pinnallisia. Anoreksia itsessäänkin on pelkkä oire, sillä pohjimmiltaan se on mielenterveyden häiriö ja seurausta henkisistä ongelmista ja pahasta olosta.
Anoreksiaa sairastavien ihmisten sisäinen maailma on usein täynnä pelkoa ja ahdistusta. Useimmat heistä pelkäävät lihovansa tai muuten menettävänsä oman elämänsä ja ruumiinsa hallinnan. Suhtautuminen omaan itseen on vääristynyt: huolimatta siitä, kuinka laiha hän todellisuudessa on, anorektikko pitää itseään aina liian lihavana ja "huonona". Hänen ajatuksensa pyörivät jatkuvasti ruuan, juoman, syömisen, juomisen, nälän, oman kehon ja painon ympärillä.
Anorektikko on usein luonteeltaan ahkera täydellisyyden tavoittelija, jolle on tyypillistä vaatia itseltään paljon ja koettaa täyttää kaikki häneen kohdistuvat odotukset. Useimmiten anoreksiaan sairastuvatkin niin sanotut "kiltit tytöt", joihin kohdistuu paine olla kaunis, laiha ja menestyvä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että anoreksia on pelkästään nuorten tyttöjen sairaus. Kuka tahansa, nuori tai vanha, mies tai nainen, voi sairastua anoreksiaan.
Kaikki anorektikot eivät käytä samanlaisia menetelmiä laihtuakseen. Osa keskittyy kontrolloimaan ruokailuaan, eli syömään mahdollisimman vähän. Tätä kutsutaan rajoittavaksi alaryhmäksi. Toiset taas syövät toisinaan enemmän kuin haluavat ja turvautuvat sen vuoksi oksenteluun ja/tai ulostus- ja nesteenpoistolääkkeisiin. Tämä on niin sanottu buliminen alaryhmä. Ei ole harvinaista, että anorektikko harrastaa myös sairaalloisen paljon liikuntaa pudottaakseen painoaan.
Anoreksia on vakava sairaus, johon kuolee arviolta viisi prosenttia sairastuneista. Noin puolessa tapauksista kysymyksessä on itsemurha. Muita kuolinsyitä ovat muun muassa sydänpysähdys ja suolatasapainon häiriöt. Anoreksia vaatii suurimmassa osassa tapauksista sekä somaattista eli ruumiillista että psyykkistä hoitoa. Ensimmäinen askel kohti parantumista on se, että pystyy myöntämään olevansa sairas ja tarvitsevansa tukea.
siinä!sivistykää.
En tiedä muista mutta minun kohdallani oli asia näin:
En voinut syödä koska en ollut tehnyt mitään ansaitakseni ruokaa...
Olin täysin epäonnistunut yksilö mitä semmoinen mitään ravintoa tarvitsee..
Ja oli niin sanotusti"puhdas olo" kun ei ollut mitään sisuksissa.
Peiliin katsoin silloin tällöin kun ukko kantoi eteen ja huusiKATSO!
No mitä se auttoi enhän nähnyt mitään kummallista!
Ei anoreksia ole välttämättä sitä että ei siedä läskiä...
Eihän sillä ole mitään läskin kanssa tekemistä...
Minua pienestä pitäen rangaistiin niin että jos en ollut vanhemmilleni mieliksi en saanut ruokaa...
Eli totuin jo pikku-lapsesta siihen että täytyy olla täydellinen ennenkuin voi niin sanotusti palkita itsensä syömällä.
Ja jos et ole niin rankaiset itseäs ettet syö.
Eihän sillä ole mitään tekemistä kilojen kanssa.
Nyt on joku tai joitakin kirjoittamassa keillä ei ole mitään tajua taudin laadusta.
Ymmärrän sitä ei kukaan ymmärrä joka ei ole itse sairastanut.
Nyt sitten tosi moni on sitä mieltä joo, taas syytetään lapsuutta!
Mutta totuushan on tämä:
Se minkä opit pienenä sehän jää nuppiin, niinkuin aakkoset konsanaan.
Niin non mullahan kävi tuuri että menin lopulta siihen kuntoon painoin 42kg.
pituutta 178 ja aloin vuotaan verta suolesta, pakko oli mennä sairaalaan ensi-apuun.
No heti osastolle siellä makasin letkuissa 3kk.
Ensimmäinen kk. meni hyvin pelkällä tipalla ja veri pusseilla.
No meitä oli 4 samassa huoneessa.
Minä tosin ainut anoreetikko, muilla muita vaivoja..
No heille tuotiin aamupalaa, kutsuttiin syömään, ja mä kun en saanut mitää, siis sitäkään vähää mihin olin tottunut.
Pyysin lopulta jotain syötävää nälkä oli mieletön, oli sen verra Fiksu lääkäri totes mulle että ei tiedetä viellä missä se haava on suolessa vai vatsassa, niin kauan kuin vuodat mitään et syö.
No minähän pamahdin poruun..
No lääkäri ei alkanut säälimään vaan totes että tämähän on sun tahtos ollaan nyt sitten syömättä kun ollaan aloitettu!
Että silloin vasta mä tajusinkin sääliä itseäni, no siin vaiheessa tuli se olo että eihän tuo mulkero mulle sano syön tai en.
Eli sanoin että menen tupakalle ja kuitenkin hiippailin kahvioon...
Siis tämä 6;den vuoden syömättömyyden jälkeen.
Ostin sämpylää pullaa ja kahvia joka multa oli kerta-kaikkiaan kielletty.
Rupes vaan niin pänniin tilanne että taasko joku ottaa multa ruuan pois eli uhmasta söin.Piruuttani.
No, sen kuulin myöhemmin että siellähän oli hoitaja hiiviskellyt perässä ja vakoillut mitä teen.
Ja sillä tohtori yhä kielsi multa ruuan.
Muutenhan se olis ollut hoito-virhe.
Mutta oli tyyppi ennenkin hoitanut munlaisia tapauksia elii tiesi sontiainen koko ajan mitä teki, mutta mähän en tajunnut.
Tästä on nyt kulunut 20v. olis kiva nähdä toi tyyppi joskus kyllä ne tohtorit tietää mitä tekee.
Nykyään painan 78kg 4 lasta mutta dieetille en ryhdy en yksinkertaisesti uskalla...
Olisin viellä lisännyt että nämä mallit ja missit.
Eihän niillä ole mitään tekemistä aidon anoreksian kanssa.
Se on niiden työ tienaavat m,ahtavat markat olemalla laihoja.
Jos eivät söis mitään niin eihan naamataulut ja ihot olis siinä kunnossa mitä on!
Eivätkä kokemuksesta voin taata seisois kameroiden edessä tunti tolkulla!
Jos muistatte tämän Ruotsin Victorian?
Sillä oli niin älyttömät paineet vuosia sitten että lopetti syömisen, eikä varmaankaan ajatellut mallin uraa?