minun pieni marsuni on reilu 5-viikkonen, ja itellä on ollu reilu viikon.
se on tottunu ihmniseen jo hyvinki, eikä pelkää.. mut ongelma on, ett se vaa kyyhöttää nurkassa, eikä tee, muutaku käy syömässä.. tai ehkä kärjistin, mut suurimman osan aikaa se siel nurkassa viettää, siellä on heiniä, ja se tykkää piiloutua heinien alle. heiniä ei oo niin paljo, ettei sielt näkyis mittää, mut suojaahan niistä on. oon miettiny heinäseimen hankintaa, ettei se pääsis kokoajan oleen siel heinien 'alla', sill on toinenki suoja, pahvilevy on yhessä nurkassa jonka alle se voi mennä (ei nyt paras mahollinen materiaali(pahvi), mut nopeasti keksittynä menettelee:) )
mitä virikkeitä keksis? onko normaalia, että marsu näin nuorena tosiaanki kyyhöttää nurkassa? ku otan sen syliin, on se paljo virkeämpi!! ei marsu tosiaan enää hirveesti ainakaan pelkää, ruokaaki on tohtinu kuikutella.
se on joskus aivastellu, iha normaalia?
marsu on siis naaras (jos sillä on merkitystä), ja elää yksin.
se on tottunu ihmniseen jo hyvinki, eikä pelkää.. mut ongelma on, ett se vaa kyyhöttää nurkassa, eikä tee, muutaku käy syömässä.. tai ehkä kärjistin, mut suurimman osan aikaa se siel nurkassa viettää, siellä on heiniä, ja se tykkää piiloutua heinien alle. heiniä ei oo niin paljo, ettei sielt näkyis mittää, mut suojaahan niistä on. oon miettiny heinäseimen hankintaa, ettei se pääsis kokoajan oleen siel heinien 'alla', sill on toinenki suoja, pahvilevy on yhessä nurkassa jonka alle se voi mennä (ei nyt paras mahollinen materiaali(pahvi), mut nopeasti keksittynä menettelee:) )
mitä virikkeitä keksis? onko normaalia, että marsu näin nuorena tosiaanki kyyhöttää nurkassa? ku otan sen syliin, on se paljo virkeämpi!! ei marsu tosiaan enää hirveesti ainakaan pelkää, ruokaaki on tohtinu kuikutella.
se on joskus aivastellu, iha normaalia?
marsu on siis naaras (jos sillä on merkitystä), ja elää yksin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Marsusi on yksinäinen.Ysinäiset marsut eivät juurikaan ole motivoituneita tekemään mitään erikoista,syy: yksin on tylsää,yksin ei ole hauska tehdä mitään.Hanki sille kaveri niin johan luulisi piristyvän.ei sinustakaan olisi varmastikaan hauskaa olla aina yksin ilman ihmisystäviä.Ihmisen seura ei korvaa marsulle lajitoverin seuraa kuten tuskin sinullekaan ei marsun seura korvaa ihmisystävien seuraa.Hanki siis marsulle kaveri,jos haluat onnellisen marsun.
joo, kyllähän se yksinäisyys varmaan pusertaa.. :/ näin ens alkuun en hanki toista marsua. kattoo site vähä myöhemmi, puolen vuoden päästä, mikä on tilanne.
tottakai haluun marsun parasta, ja oon lukenu hirveesti, ett on julmaa pitää marsua yksin. enmmätiä, ei se julmaakaa oo, mut ei marsulle paras teko ole.
mulla on kyllä syvästi mietintämyssyssä hankkia toinen marsu. äippä ei asiasta hirveesti oo innostunu, mut saas nähä:P
tässä väliajan (toivottavasti väliajan eikä loppuajan) yritän seurustella marsuni kans ahkeraan..!!
kertokaas rehellisesti kahden marsun hyviä ja niitä huonojaki puolia..! siis ett yhden marsun sijasta ottaiski kaks;P jos te vaikka onnistuisittepuhuun mut ympäri.. mut rehelisiä vastauksia, kiitos, jos joku vaivautuu vastaan:):):)
No tietysti kahden marsun omistamisen paras puoli on tieto siitä että marsu ei ole yksinäinen. Kahden marsun tekemisiä on myös hauska seurailla. Yhdessä ne ovat paljon rohkeampia ja juoksentelevat peräkanaa pitkin huushollia tutkien paikkoja ja hyppien iloloikkia ja juosten mitä hassuimman näkösiä spurtteja ympäriinsä (kuten sohvan ympäri :)). Eli hyvä puoli siis on se, että lajitoverin seurassa marsu muuttuu paljon aktiivisemmaksi (uteliaammaksi ja iloisemmaksi) ja näin marsuista on tietysti paljon enemmän iloa. Ja mikä olisikaan hauskempaa kuin kuunnella marsukavereiden jutustelua toisilleen ja sitä kun ne innostuvat huutamaan kilpaa ruokaa :). Omistajan kannalta katsottuna yksinäinen marsu on siis tylsää seuraa. En kyllä keksi kahden marsun omistamisesta mitään huonoja puolia...kahdesta marsusta ei ole juuri yhtään enempää vaivaa kuin yhdestäkään..
Minulla oli nuorempana uros marsu, ja se sai kulkea vapaana. Sille oli laitettu ympäri asuntoa erilaisia suojaisia paikkoja ja niiden välillä se juoksenteli. Piilotimme sille erilaisia makupaloja, joita sen oli mukava etsiskellä. Nyt kun jälkeen päin mietin, se saattoi olla kaikista virikkeistä huolimatta hieman yksinäinen, ei kuitenkaan ollut koko aikaa kukaan seuraa pitämässä. Meidä vanha veijari eli kuitenkin komeaan 7vuoden ikään ja kuoli vanhuuteensa.
Tällä hetkellä meillä asustaa kaksi pirtsakkaa 3½ kk. tyttö marsua, ja ne tuntuvat todella saavansa kaipaamaansa seuraa ja turvaa toisistaan, (silloin kun en itse pysty niiden kanssa viettämään aikaa). Tytöt asustavat 100x100 häkissä ja niillä on vapaa kulku(portaiden kautta) 10neliön huoneeseen, jossa ne usein viettävätkin aikaansa. Liikkeelle tytöt on houkuteltu asettamalla erilaisia herkkuja pitkin huonetta ja tekemällä suojaisia koloja. Mielestäni ihanteellisin tilanne marsulle on, kun sillä on kaveri pitämässä seuraa ja rakastava koti:)
Aluksi uudessa kodissa marsulla on pelottavaa..tiedän kokemuksesta..Pidä sille paljon seuraa ja laita välillä juoksemaan ulos kopista niin kyllä se kohta virkistyy..toivottavasti! Itselläni marsulla on itse rakennettu puusta tunneli, kiikkulauta ja toinen kerros että niistä on pitänyt! Myös ommeltiin riippukeinu ja siitä tosi paljon tykännyt! Esteitä opetettiin jo pienenä..Myäs pallo joka roikkuu katosta löytyy..siihen voi panna herkkuja!! Onnea!!