Hei,
meillä on avovaimon kanssa terrieri. Se on nyt hieman alle kaksi vuotias ja sen käytös on mennyt huolestuttavaksi. Mitään ongelmia ei ole jos olen kahdestaan koiran kanssa mutta kun kaikki ovat kotona se murisee jo pelkästään minun tullessa samaan huoneeseen ja näyttää puolustavan emäntää raivokkaasti.
Se luimuaa kulkiessaan lähelläni ja on selvästi vihoissaan tms. minun ollessani esim.sohvalla emännän kanssa.
Eipä tässä tosi uhkaa ole kun ei esim.pieniä lapsia mutta muuten tilanne aiheuttaa ymmärrettävästi harmia ja mielipahaa.
En edes ehdi olla koiran kanssa juurikaan koska painan töitä pitkää päivää.
Mitä tehdä?
meillä on avovaimon kanssa terrieri. Se on nyt hieman alle kaksi vuotias ja sen käytös on mennyt huolestuttavaksi. Mitään ongelmia ei ole jos olen kahdestaan koiran kanssa mutta kun kaikki ovat kotona se murisee jo pelkästään minun tullessa samaan huoneeseen ja näyttää puolustavan emäntää raivokkaasti.
Se luimuaa kulkiessaan lähelläni ja on selvästi vihoissaan tms. minun ollessani esim.sohvalla emännän kanssa.
Eipä tässä tosi uhkaa ole kun ei esim.pieniä lapsia mutta muuten tilanne aiheuttaa ymmärrettävästi harmia ja mielipahaa.
En edes ehdi olla koiran kanssa juurikaan koska painan töitä pitkää päivää.
Mitä tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suosittelen vierailua KOIRANEUVOLA-palstalla. Pertti Vilander on aika etevä antamaan vastauksia ongelmatilanteissa. Häneen voi ottaa suoraankin yhteyttä ja sopia vaikka tapaamisen.
Googleta Koiraneuvola !
Koiralta pitää ottaa johtajuus pois huomioimattomuuskuurilla, jota sekä sinun että vaimon pitää molempien noudattaa. Kuurin kesto voi vaatia parikin viikkoa. Koira saa ruuan ja ulkoilut mutta muuten siihen ei kiinnitetä mitään huomiota.
Tuo huomiotta jättäminen on jo henkistä väkivaltaa!Murinatilanteessa se voisi toimia,siis niin että ihmisten toiminta jatkuu samana huolimatta koiran vastalauseista eikä koiraan kiinnitetä silloin mitään huomiota.
Muuten huomiotta jättäminen on tosi julmaa ja syö koiran itsetuntoa...ja voi aiheuttaa vaan lisää ongelmia.
Ekaksi teidän pitää päättää, kuka on perheessä pomo.
Siis sinä vai avovaimo.
Sitten pomo näyttää joka välissä lempeästi mutta määrätietoisesti
KUKA määrää huushollissa.
Hassulta voi näyttää, kun ukko
(meillä pomo on mieheni) tulee kotiin ja ekaksi
halaa ja pyörittää minua.
Sitten on lasten vuoro ja vasta sitten tervehditään koiraa.
Ja ovesta lenkille mentäessä kulkee ekana pomo, sitten järjestyksessä eukko ja lapset
ja vasta sitten koira.
Autoon mennään samassa järjestyksessä.
Rapuissa kuljetaan niin,
että pomo istuttaa koiraa rappujen juuressa, sitten kaikki muut ylös
ja koira vasta luvan saatuaan pomon kanssa.
Pomo jakaa ruoan ja taputukset,
antaa luvan eri asioihin.
Leikkii kun haluaa, ei silloin kun koira pyytää.
Hankalaa aluksi, kun koira yrittää epätoivoisesti
saada takaisin siltä pois otetun aseman.
Joskus pitää olla tosi tiukkana,
vaikka kuinka haluttaisi antaa periksi ja lässyttää koiralle.
Mutta parin viikon kuluttua helpottaa,
sitten ei enää tarvitse kovistella koiraa.
Kun se yrittää jotakin kiellettyä niin yleensä
riittää vain, kun katsoo kiukkuisesti ja murahtaa.
Mutta (ettei nyt kukaan luule kummia!!!)
koiralle ei saa olla ilkeä,
eikä sitä saa satuttaa.
Koiran kunnioitus on ansaittava toimimalla
järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti,
rakastaen.
Terveisin pomon muija.
(koira on sk.ketteriuros)
Aika kummat metodit teillä johtajuuden osoittamisessa. Itse olen oppinut, että koira kulkee lauman alimpana aina ensimmäisenä ja perässä tulevat ylemmät laumanjäsenet eli ihmiset. Ensimmäisenä kulkeva koira haistelee ympäristöä ja luottaa siihen, että perässä tuleva ihminen tarkkailee sitä katseellaan. Tällä tavalla koira saa turvaa siitä, että tarvittaessa ihminen puolustaa sitä vastoinkäymisissä.
Itse suosittelisin tuota huomioimattomuutta johtajuuden osoittamiseen. Sillä, kuka kulkee ovesta ensimmäisenä, ei ole mitään merkitystä.
suuri kiitos kaikille avusta!
Ei enää murinaongelmia mutta nyt koira pelkää. Se alkaa väristä ja häntä menee koipien väliin kun yritän viedä sitä lenkille, siis kun käteni lähestyy sitä.
tätä on ollut ennenkin koska olen pentuna ottanut sitä niskasta kiinni ja alistanut (typeränä luulin että fyysinen kuri tekisi jotain).
ainoastaan silloin kun koira on innoissaan, se ei muista pelätä ja rutiinit onnistuu kanssani.
mitä tehdä? voiko luottamus koskaan palata?
vieläkin kummallisempaa on se, ettei tätä pelkoa (?) vai onko se sitä, esiinny kuin silloin kun koko porukka on paikalla. itse saan käsitellä koiraa hyvin.
oon kyllä ihan pihalla. auttakee.
Ehkä olisi hyvä mennä paljon ammatikseen koiraongelmia hoitavan luo..voisi auttaa kokonaisvaltaisemmin kun näkee koiran ja haastattelee teitä tarkemmin...tulee silloin selkeämmät neuvot miten kannattaisi teidän molempien toimia...kannattaa kokeilla..mutta valitkaa hyvä asiantuntija. :)
asia on korjaantunut kun koiralle ei ole enää annettu niin paljon huomiota emännän taholta ja olen touhunnt sen kanssa enemmän.
kiitos kaikille!