Mä aloitin ammatillisen tutkinnon 2001 keväällä catering-alalla. Mä tutustuin yhteen muijaan, joka oli kotoisin Oulun alapuolelta. Meistä tuli kertaheitolla hyvät ystävät. Me kuljettiin yhdessä joka paikkaan, me käytiin kaupungilla shoppailemassa, katseltiin miehiä kaupungin laidalla, sekoiltiin, ja pidettiin hauskaa. Mä uskoin sille juttuja joita kukaan muu ei tiennyt. Mä uskalsin avautua sille, olla sen seurassa oma itseni. Me oltiin kaksi sekopäätä vailla rajoja. =)
Mutta olihan se pitänyt tietää, että se hauskuus loppuu joskus. Huomasin koulun loppuvaiheessa ystäväni käytöksen muuttuneen. Hänen arvosanansa tipahtivat, hän alkoi olla poissa koulusta useasti. (200tuntia poissaoloja). Hän oli kiukkuinen ja vittuili kaikille. Hänen ystävällinen käyttäytyminen muuttui agressiiviseksi ja negatiiviseksi, juonittelevaksi ja valehtelevaksi.
Kerran ystäväni kysyi lainaan minulta rahaa 20e. Annoin hänelle lainaan, vaikka raha tilanteeni olikin melkoisen tiukilla. Sovimme, että raha täytyi maksaa takaisin seuraavan kuun puoles välissä. No, tuli aika, ja rahaa ei näkynyt. Mä soitin sille ja kysyin tulisko se meille ja maksaisiko se samalla sen velan takas. Ystävä lupas ja oli ns. tulossa viideksi meille. Kello löi viisi, eikä sitä näkynyt, mä soitin taas ja se sanoi olevansa tulossa. Mä venasin sitä kahdeksaan, eikä sitä näkynyt. Kun mä koitin taas soittaa sille, oli sen puhelin kiinni. Mua alkoi ihmetyttään miks se valehteli mulle tulemisensa. Mä hyppäsin linkkuun ja lähin meneen sen kämpille. Sattumoisin ystävän kamu tuli samaan linja-autoon ja me lähdettiin sen kanssa sitten ystävän kämpille. Ystävän ovella peitin kädellä silmäreijän ovesta ja piilouduin oven taaksen. Ystävä ei aluksi avannut ovea vaan ystävän kaveri joutui huutamaan nimensä oven läpi, jotta ovi aukenisi. Kun ovi sitten aukeni,tartuin ovesta kiinni ja kurkistin sisään. Ystävä näytti niin hämmästyneeltä, että oli tipahtaa perseelleen. Mä kysyin miksi puhelin oli kii ja miksi sen piti valehdella, niin se ei keksinyt mitään järkevää selitystä hommallensa. Mä loukkaannuin.
Mä annoin sille kaikkea mitä vaan pystyin antamaan, mä annoin sille rahaa kun se tarvi, ystävyyttä, tavaroita, ihan mitä se tarvi, mutta koskaan en saanut mitään takaisin, EN KOSKAAN.
Kaikista eniten mua kuitenkin ärsytti se, että miten se kusetti mua. Kun me sovittiin joku paikka missä me nähtäisiin, siihen ja siihen aikaan, niin muija ei ilmestynyt paikalle. Mä saatoin venata kaupungissa sitä pari tuntia kaatosateessa ennen kun se ilmesty paikalle. Mutta joskus se ei edes ilmestynyt ollenkaan paikanpäälle. Mä olin niin kiukkua täynnä sen tempauksien jälkeen.
Monesti se lupasi tulla munkin luona käymään, mutta sitten kun sen ilmestymisaika meni ohi ja koitin soittaa sen perään, puhelin oli joko kiinni tai sitten se ei vastannut tai painoi c-nappia.
Ystävän mainekkin alkoi kärsiä koulussa ja koko kaupungissa, kun se alkoi tapailemaan useampaa miestä kuin laki sallii. Miehet vaihtuivat kuin sukat. Vieraillessani sen luona siellä oli aina joku uusi mies käymässä. Lakkasin käymästä siellä sitten vähäksi aikaa.
Kun ystävä rupesi seurustelemaan taas vakituisesti erään inttimiehen kanssa, tilanne meni yhä pahemmaksi. Ystävän poikaystävä alkoi soittamaan minulle ja kyselemään huolestuneena ja murtueena, mitä hänen pitäisi tehdä, koska "ystävä" suuttuu useasti hänelle, tiuski, paiski ovia, ajo häntä ulos ja ehkä tapaili muita.Mä tiesin, että ystävä ei ollut uskollinen hänelle. Kiertelin asiaa, koska en halunnut loukata inttimiestä. Kerroin millainen tilanne oli, mutta en todistanut muiden miesten olemassa oloa ystävälläni. Minuun sattui, koska tiesin kuinka paha olla sillä miehellä oli.
Ystävä ei tulllut enää kenenkään kanssa toimeen luokassakaan, hän vaan aukoi päätänsä kaikille ja välit katkesivat kaikkiin ilmansuuntiin.
Kaiken lisäksi sain jatkuvasti kuulla kuink amuut haukkuivat ystävää minulle. Varsinkin ystävän hajusta. Pakko myöntää, että hän haisi pahalle. Tuskin kävi koskaan suihkussa. Piti aina paskasi vaatteita päällä ja pesi alushousutkin vaan veden alla. Haju oli kauhea.
Ystäväni alkoi myös juomaan jatkuvasti. Opintotuki meni kaljaan ja viinaan. Tupakkaa oltiin jatkuvasti ostamassa lähikaupasta. Ystävän vanhemmat alkoivat soittelemaan minulle ja kysymään tietäisinkö mihin heidän lapsensa käytti rahaa niin paljon? Mun sydän vuoti verta jokaisen puhelun aikana. Mä valehtelin sen puolesta tuuttorille ja sen vanhemmille, että asiat oli kunnossa. Mä valehtelin, koska en kuitenkaan halunnut menettää ystävääni, kunnes lopulta mä en enää kestänyt kun mä jouduin ystävän takia tuuttorin kanssa hieman porisemaan, nkoska ystävä syytti mua sen omista poissaoloista, mitä sille oli kertynyt 200 tuntia. Ne oli muka mun aiheuttamia. Tuuttori ihmetteli mun kanssa, että miks se syyttää sua näistä? Kun koitimme saada ystävää juttelemaan asiasta kanssamme, ystävä alkoi vaan huutamaan, riehumaan ja märisemään kaikkien nähden. Se heitteli tavaroita ja kiroili. Munsta alkoi tuntumaan ettei sillä ole kaikki kotona. Mä en jaksanut enää puolustaa sitä, mä kerroin sen vanhemmille ja tuuttorille sen alkoholin käytöstä, valehteluista jne. Mun sisällä tuntui kuin kivi olisi tipahtanut alas kurkusta. Samalla syyllisyyden tunne valtasi munt. Mä annoin ilmi kuitenkin mun ystävän, ystävän joka kuitenkin vaan koitti hyötyä munsta. Kaikki mitä mä sen eteen olin tehnyt...kaikki turhaan, se ei ikinä antanut mun tekemisille mitään arvoa. Nytkään se ei ole soitellut mulle. Ehkä hyvä niin. Mä nimittäin olen vaan sille paskaa.
Ps. Ystäväni pakotettiin psykiaatterille ennen kesäloman alkua. Kesällä en ole enää kuullut hänestä.
Mutta olihan se pitänyt tietää, että se hauskuus loppuu joskus. Huomasin koulun loppuvaiheessa ystäväni käytöksen muuttuneen. Hänen arvosanansa tipahtivat, hän alkoi olla poissa koulusta useasti. (200tuntia poissaoloja). Hän oli kiukkuinen ja vittuili kaikille. Hänen ystävällinen käyttäytyminen muuttui agressiiviseksi ja negatiiviseksi, juonittelevaksi ja valehtelevaksi.
Kerran ystäväni kysyi lainaan minulta rahaa 20e. Annoin hänelle lainaan, vaikka raha tilanteeni olikin melkoisen tiukilla. Sovimme, että raha täytyi maksaa takaisin seuraavan kuun puoles välissä. No, tuli aika, ja rahaa ei näkynyt. Mä soitin sille ja kysyin tulisko se meille ja maksaisiko se samalla sen velan takas. Ystävä lupas ja oli ns. tulossa viideksi meille. Kello löi viisi, eikä sitä näkynyt, mä soitin taas ja se sanoi olevansa tulossa. Mä venasin sitä kahdeksaan, eikä sitä näkynyt. Kun mä koitin taas soittaa sille, oli sen puhelin kiinni. Mua alkoi ihmetyttään miks se valehteli mulle tulemisensa. Mä hyppäsin linkkuun ja lähin meneen sen kämpille. Sattumoisin ystävän kamu tuli samaan linja-autoon ja me lähdettiin sen kanssa sitten ystävän kämpille. Ystävän ovella peitin kädellä silmäreijän ovesta ja piilouduin oven taaksen. Ystävä ei aluksi avannut ovea vaan ystävän kaveri joutui huutamaan nimensä oven läpi, jotta ovi aukenisi. Kun ovi sitten aukeni,tartuin ovesta kiinni ja kurkistin sisään. Ystävä näytti niin hämmästyneeltä, että oli tipahtaa perseelleen. Mä kysyin miksi puhelin oli kii ja miksi sen piti valehdella, niin se ei keksinyt mitään järkevää selitystä hommallensa. Mä loukkaannuin.
Mä annoin sille kaikkea mitä vaan pystyin antamaan, mä annoin sille rahaa kun se tarvi, ystävyyttä, tavaroita, ihan mitä se tarvi, mutta koskaan en saanut mitään takaisin, EN KOSKAAN.
Kaikista eniten mua kuitenkin ärsytti se, että miten se kusetti mua. Kun me sovittiin joku paikka missä me nähtäisiin, siihen ja siihen aikaan, niin muija ei ilmestynyt paikalle. Mä saatoin venata kaupungissa sitä pari tuntia kaatosateessa ennen kun se ilmesty paikalle. Mutta joskus se ei edes ilmestynyt ollenkaan paikanpäälle. Mä olin niin kiukkua täynnä sen tempauksien jälkeen.
Monesti se lupasi tulla munkin luona käymään, mutta sitten kun sen ilmestymisaika meni ohi ja koitin soittaa sen perään, puhelin oli joko kiinni tai sitten se ei vastannut tai painoi c-nappia.
Ystävän mainekkin alkoi kärsiä koulussa ja koko kaupungissa, kun se alkoi tapailemaan useampaa miestä kuin laki sallii. Miehet vaihtuivat kuin sukat. Vieraillessani sen luona siellä oli aina joku uusi mies käymässä. Lakkasin käymästä siellä sitten vähäksi aikaa.
Kun ystävä rupesi seurustelemaan taas vakituisesti erään inttimiehen kanssa, tilanne meni yhä pahemmaksi. Ystävän poikaystävä alkoi soittamaan minulle ja kyselemään huolestuneena ja murtueena, mitä hänen pitäisi tehdä, koska "ystävä" suuttuu useasti hänelle, tiuski, paiski ovia, ajo häntä ulos ja ehkä tapaili muita.Mä tiesin, että ystävä ei ollut uskollinen hänelle. Kiertelin asiaa, koska en halunnut loukata inttimiestä. Kerroin millainen tilanne oli, mutta en todistanut muiden miesten olemassa oloa ystävälläni. Minuun sattui, koska tiesin kuinka paha olla sillä miehellä oli.
Ystävä ei tulllut enää kenenkään kanssa toimeen luokassakaan, hän vaan aukoi päätänsä kaikille ja välit katkesivat kaikkiin ilmansuuntiin.
Kaiken lisäksi sain jatkuvasti kuulla kuink amuut haukkuivat ystävää minulle. Varsinkin ystävän hajusta. Pakko myöntää, että hän haisi pahalle. Tuskin kävi koskaan suihkussa. Piti aina paskasi vaatteita päällä ja pesi alushousutkin vaan veden alla. Haju oli kauhea.
Ystäväni alkoi myös juomaan jatkuvasti. Opintotuki meni kaljaan ja viinaan. Tupakkaa oltiin jatkuvasti ostamassa lähikaupasta. Ystävän vanhemmat alkoivat soittelemaan minulle ja kysymään tietäisinkö mihin heidän lapsensa käytti rahaa niin paljon? Mun sydän vuoti verta jokaisen puhelun aikana. Mä valehtelin sen puolesta tuuttorille ja sen vanhemmille, että asiat oli kunnossa. Mä valehtelin, koska en kuitenkaan halunnut menettää ystävääni, kunnes lopulta mä en enää kestänyt kun mä jouduin ystävän takia tuuttorin kanssa hieman porisemaan, nkoska ystävä syytti mua sen omista poissaoloista, mitä sille oli kertynyt 200 tuntia. Ne oli muka mun aiheuttamia. Tuuttori ihmetteli mun kanssa, että miks se syyttää sua näistä? Kun koitimme saada ystävää juttelemaan asiasta kanssamme, ystävä alkoi vaan huutamaan, riehumaan ja märisemään kaikkien nähden. Se heitteli tavaroita ja kiroili. Munsta alkoi tuntumaan ettei sillä ole kaikki kotona. Mä en jaksanut enää puolustaa sitä, mä kerroin sen vanhemmille ja tuuttorille sen alkoholin käytöstä, valehteluista jne. Mun sisällä tuntui kuin kivi olisi tipahtanut alas kurkusta. Samalla syyllisyyden tunne valtasi munt. Mä annoin ilmi kuitenkin mun ystävän, ystävän joka kuitenkin vaan koitti hyötyä munsta. Kaikki mitä mä sen eteen olin tehnyt...kaikki turhaan, se ei ikinä antanut mun tekemisille mitään arvoa. Nytkään se ei ole soitellut mulle. Ehkä hyvä niin. Mä nimittäin olen vaan sille paskaa.
Ps. Ystäväni pakotettiin psykiaatterille ennen kesäloman alkua. Kesällä en ole enää kuullut hänestä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
en ymmärrä tälläisia ihmisä alkuunkaan. ehkä hänellä oli sitten jotain, mitä sinä et tiennyt.. sinä toimit aivan niinkuin ystävän kuuluikin. kaikessa menee raja. ei ystävänkään tarvitse sokea olla.
kaikkea hyvää sinulle
Yhdyn edellisen mielipiteeseen! Teit kaiken minkä pystyit ja jopa ehkä toivoit asioiden muuttuvan, eikä totuuden tarvitsisi tulla julki, sillä se totuus on aina ruma. Mutta loppujen lopuksi teit sen, minkä toivoin oman kaverini tekevän mun hyväkseni tollases tilantees. Sä ajattelet kaveris parasta, vaikka se ei sitä pysty tajumaan, mutta toivottavasti joku päivä se osaa antaa arvoo sunkaltaselle ystävälle!!!!
huhu en uskonu oikeesti jaksavani lukee tota, onneks olkoon et jaksoit kirjottaa noin paljo :-D