mukaan synnytykseen. Meillä on pari lasta entuudestaan, eikä hän ole ollut mukana niidenkään synnytyksessä. Joten tavallaan on ihan ok. ettei hän tulisi nytkään, mutta......minä en kestä sitä sairaalassa olevaa asennetta ! Miten minua katsotaan kieroon ja ihmetellään isukin poissaoloa ! Ekalla kerralla vihjattiin, että mahtaako koko miestä edes olla maisemissa, kun ei ole tänne tullut ! Naimisissakin oltiin oltu silloin jo liki 10 vuotta ja mies vei ja haki laitokselta, mutta....ilkeilyä sain osakseni hoitohenkilökunnalta.
Toisaalta, tämä varmaan jää meidän viimeiseksi lapseksemme, niin haluaisin hänen olevan mukana. Eikä sitten tarvisi hänen ainakan myöhemmin harmitella, ettei ollut läsnä. Mitään syytä hän ei ole sanonut miksei tule synnytykseen, vaikka olen kovasti sitä kysynytkin. Vastus on vaan ettei hän halua. Kiristää ja uhkaillkaan en haluisi, mutta olen kyllä esittänyt vaihtoehtona kotisynnytystä...
Auttakaa nyt minua, mitä teen ???
Toisaalta, tämä varmaan jää meidän viimeiseksi lapseksemme, niin haluaisin hänen olevan mukana. Eikä sitten tarvisi hänen ainakan myöhemmin harmitella, ettei ollut läsnä. Mitään syytä hän ei ole sanonut miksei tule synnytykseen, vaikka olen kovasti sitä kysynytkin. Vastus on vaan ettei hän halua. Kiristää ja uhkaillkaan en haluisi, mutta olen kyllä esittänyt vaihtoehtona kotisynnytystä...
Auttakaa nyt minua, mitä teen ???
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä on neljä lasta. Mies on ollut mukana kahdessa synnytyksessä, ensimmäisessä ja kolmannessa. Toinen syntyi niin nopeasti ettei hän ehtinyt mukaan ja neljänteen menin harkitusti yksin. Koskaan ei olla miehen mukana olemattomuutta mitenkään sairaalassa kummasteltu.
Silloin kun odotin ensimmäistä ei mies ollut mitenkään varma että hän haluaisi mukaan. Minulle miehen mukaan tulo oli hirveän tärkeää- lähinnä sen vuoksi että miehen "kuuluu" olla mukana. Mies pelkäsi kivun kohtaamista ja avuttomuuden tunnetta. Lisäksi hän jännitti sairaalassa oloa, veren näkemistä. Sovimme että hän tulee seuraksi mukaan avautumisvaiheeseen, ja ponnistusvaiheen alkaessa hän voi mennä ulos, jos siltä tuntuu. Hän oli mukana loppuun asti.
Kolmannessa synnytyksessä koin miehen läsnäolon todella stressaavaksi. Hän tuli ihan mielellään mukaan kyllä. Mutta minä en osannut olla, en osannut rentoutua. Synnytys pitkittyi ja pitkittyi... syytän siitä omaa jännitystäni.
Neljännen kohdalla olimme vailla lapsenvahtia. Joten mies jäi kotiin hoitamaan lapsia- ja olin helpottunut. Minä saisi nkeskittyä vain synnyttämiseen, itseeni ja tulevaan vauvaan. Ihanaa. Sairaalassa minulle tarjottiin kätilöharjoittelijaa seuraksi- en huolinut. Muuten ei ratkasua mitenkään ihmetelty. Mies ja lapset pääsivät katsomaan uutta pikkuveljeä jo synnytyssaliin, noin tunnin päästä synnytyksestä.
Aika outoa että henkilökunta olisi sinulle tuosta ilkeillyt. Kukin tekee tavallaan- toisilla on mies mukana ja toisilla ei. Kyllä sille miehelle on paljon enemmän käyttöä vauvan kanssa sitten sen synnytyksen jälkeen :D
...nimittäin tuo asia että mies ja lapsi/lapset pääsevät katsomaan jo synnytyssaliin.
Meillä mies sanoi ettei halua mukaan synnytykseen, se oli hänelle aluksi selvää ja hieman hämmennyttyäni ja mietittyäni asiaa ajattelin että ok. Mitäpä järkeä on pakottaa, en haluaisi että mies olisi pakotettuna mukana vain minun vuoksesi, vaikka tuntisi olonsa kiusalliseksi synnytyksessä. Keskustelimme asiasta raskauden edetessä ja hän sanoi voivansa tulla mukaan niin että on ponnistusvaiheen poissa. Kuitenkin kävi "vahinko" ja mies oli koko synnytyksen ajan mukana. Eikä mitään traumoja tullut, alunperinkin se vain oli jotenkin sellainen asia ettei siinä hänen mielestään miehen tarvitse olla mukana. Eikä toki kadukaan mukanaoloaan.
Toisen lapsen kohdalla onkin tullut mieleen että kuinka sitten tehdään. Tuohan olisikin hyvä, niin kuin MrsChaos perheineen teki viimeisen lapsen kanssa.
Kun minäkin ilmoitin että mies ei tule mukaan synnytykseen, kyseltiin minultakin aivan niin että tunsin oloni kiusaantuneeksi. "miksi ei tule", "miksi ei halua", miksi miksi miksi... Onko sillä väliä, jos asiasta on kuitenkin päästy yhteisymmärrykseen? Eihän siellä mitenkään välttämätöntä ole olla tukihenkilöä, ja nykyisinhän aika monella on joku muu tukihenkilö kuin isä.
Outoa kuitenkin että sairaalassa vihjaillaan ilkeästi, niinkuin keskustelun aloittajalle on tehty. Siitähän jo pitäisi antaa palautetta!
Älä ota pulttia jos miehesi ei halua mukaan.Olen
itse toki ollut kaikissa neljässä mukana,tai no kolmas kun syntyi perätilassa niin meikäläinen komennettiin käytävälle,en tiedä miksi.Niin ja neljäs oli ehtinyt parkaista ennenkuin sain sairaalakuteet päälle ja ehdin paikalle,se synnärille meno jäi turhan tipalle.Aina jokainen synnytyskokemus on mielestäni ollut ainutlaatuinen.
Siinä tippa on aina tullut silmään kun on nähnyt
syntymisen ihmeen.
Meillä ei ole tässä lähettyvillä ketään sukulaista tai sellaista tuttavaa, jonka luokse uskaltaisin hyvillä mielin jättää lapset. Ja ne kaverit, joiden luokse uskaltaisikin ovat töissä käyviä, joten ei ole mitenkään itsestään selvyys, että edes saamme lapsille hoitajaa synnytyksen ajaksi. Enkä toisaalta halua koko synnytyksen ajan vain stressata sillä, miten lapset pärjäävät. Mielestäni tässä on jo ihan riittävästi syitä olla ottamassa isää mukaan synnytykseen. Hän jää kotiin vanhempien lasten kanssa, jollei hoito sitten jotenkin järjesty. Jos uskaltavat mitään sairaalassa keljuilla tai vihjailla, niin sitten soitan isän lasten kanssa mukaan ja hoitakoot sairaalahenkilökunta...
se voi kuitenkin olla jonkin aikaa sun kanssa sairaalassa. vaikkei oisikaan mukana varsinaisessa synnytyksessä. Koita pyytää se hetkex sun mukaan ja lupaa, että voi sitten lähteä kun alkaa tuntumaan pahalta. Ja voihan se mennä välillä ulos huoneesta yms. Mutta esimerkiksi ihan ab´vautumisvaiheen alussa luulis pystyvän olemaan mukana. selitä mitä siinä tapahtuu. eihän se siinä nää mitään yms.
Minä sanoisin miehelle että ihan sama haluatko mukaan synnytykseen, koska minä haluan sinut mukaan niin sinä kans tulet! Siis en voi käsittää miksi mies ei olisi mukana... Sori vaan mut...
viesteistänne ! Niistä jotka ovat puoleen ja vastaan. Molemmat kannat ovat tervetulleita. Täällä todella ollaan henkilökunnan taholta ilkeitä ja kysytään juuri tuota:"Miksi ei, miksi, miksi, miks, mik...". Oikeastaan mitä ihmettä se henkilökunnalle kuuluu, eikös me olla sentään aikuisia ja päätetä itse omista asioistamme ?
Itse olen sitä mieltä, että ei mieheni elämä voi olla kiinni muutamasta tunnista, etteikö hän voisi olla paikalla synnytyksen aikana. Onhan hän ollut paikalla tekemässäkin tätä lasta !
Kuitenkin kun hän on melko tunteikas, niin minä pelkäänkin sitä, että joskus vanhana kiikkustuolissa hän alkaa vetistellä: "miksen ollut paikalla edes yhden lapseni syntyessä..?
Eli miten minä voisin asiasta hänelle vielä kerran nätisti puhua ? Vai turvaudunko todella kotisynnytykseen ?
tuossa edellä mainita, ettei ole todellakaan mahdollista, että mieheni "unohtuisi" synnytyssaliin. Nimittäin edellisillä kerroilla hän on tasan tarkkaan vienyt minut laitoksen ulko-ovelle ja huutanut siinä henkilökuntaa ja painanut hälykelloa, niin että nämä ovat kiiruhtaneet minua vastaan ja saman tien arvoisa puolisoni on kierrähtänyt ympäri ja poistunut oven ulkopuolella kännissä olevaan autoonsa...Joten luulenpa, että jos menisin laitokselle taxilla, niin helpommin tuo taxikuski "unohtuisi" seuraamaan synnytystäni...
Ompa vähä törkeetä käytöstä mieheltäs!!! Nyt sanot sille vaan suorat sanat, ei enää mitään ymmärtämis lässytystä. sanot suoraan, että sinä haluat hänet mukaan, sano tarvitsevasi häntä seuraksi. Sano että se voi mennä ulos sitte ku on tosi kyseessä, mutta että siihen asti haluat hänen olevan kanssasi. Yhteinen lapsi se on. Muuten synnytät kotona ja joutuu olemaan joka hetki näkemässä!!! Yhtä hyvin sinua voi seillä yksin pelottaa, jos hän vetoaa siihen että häntä pelottaa. Yhdessä te siitä selviätte, ettekös yhdessä se lapsen tehneetkin.
JOs miehesi ei halua kerta kaikkiaan mukaan synnytykseen, yritä hyväksyä se asia. se ei "sovi" kaikille, vaikka synnyttävä äiti haluaisikin. Voisitko pyytää mukaan jonkun ystävän, sisaren, äidin? On olemassa myös vapaaehtoisia tukihenkilöitä, doulia, jotka tulevat haluttaessa mukaan synnytykseen.
Hei,
oletko kertonut miehellesi hoitohenkilökunnan tylystä suhtautumisesta? Jos et, niin voisitko yrittää saada miehesi mukaan edes alkuosaan pyytämällä häneltä apua tätä tylyä suhtautumista vastaan. Juju on vain se, että kun pyydät, pitäisi yrittää välttää sitä, että kuulostaa syyttävältä. Koska se luultavasti aiheuttaisi vain riidan.
Sinällään mielestäni naisella on oikeus vaatia miestä tuekseen synnytykseen. Kyllä mieskin saa siitä vähän kärsiä. Mutta ongelma on vain se, että pakotettu tukihenkilö ei välttämättä ole kovin kiva tukihenkilö. Minä ainakaan en haluaisi pitkin hampain mukaan tulevaa miestä mukaan, sillä se pilaisi minulta koko kokemuksen ja luultavasti ahdistaisi ja vaikeuttaisi sitä kautta synnytystä.
Vastentahtoisen miehen voisi ehkä saada mukaan kertomalla, mihin kaikkeen häntä tarvitsee siellä. (Miehiä ehkä eniten ahdistaa se, että he ovat siellä täysin kädettömiä ja selkeä tehtävänanto ehkä helpottaisi asiaa.) Ja pyytämällä, että tulisi edes alkuvaiheeseen mukaan ja lupaamalla, että saa sitten poistua, jos tekee liian tiukkaa.
Jos miehesi on kovin herkkä, voikohan hänen vastentahtoisuutensa johtua siitä, että hän pelkää pillahtavansa itkuun tms. tunteikkaassa tilanteessa? Se on kuulemma varsin yleistä ja lähes kaikki miehet kai itkevät (tai ainakin silmät kostuu) siellä.