Onko teistä normaalia, että viisivuotias lapsi huomauttelee vieraille ihmisille esimerkiksi isosta nenästä, lihavuudesta jne. eikä hänen äitinsä kiellä lasta?
Lapsi on erään ystäväni ja itse olen jo alkanut pelkäämään lasta, koska ei koskaan tiedä, miten epämiellyttäviä asioita omasta fyysisestä olemuksestaan tulee kuulemaan seuraavaksi.
Itselleni opetettiin lapsena käytöstavat ja olisin varmasti saanut sellaisesta huomauttelusta ankaran rangaistuksen!
Lapsi on erään ystäväni ja itse olen jo alkanut pelkäämään lasta, koska ei koskaan tiedä, miten epämiellyttäviä asioita omasta fyysisestä olemuksestaan tulee kuulemaan seuraavaksi.
Itselleni opetettiin lapsena käytöstavat ja olisin varmasti saanut sellaisesta huomauttelusta ankaran rangaistuksen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
...vanhempansa tekevät. Tuollainen käytös on opittua.
on usein kusipäisillä vanhemmilla.. tai sitten vanhemmat ovat unohtaneet kasvattaa kersansa.
Mulla veljen kakara huutaa haukkuu kiroilee ja pureee - vittu en mee sinne ikinä - tai sit kun se on kakskyt ja veks paikalta!
tai voisiko tähän liittää myös "kusipäiset tädit"? Eipä tuo omakaan kielenkäyttösi nimittäin kovinkaan kaunista ole..
Ei tuo huomauttelu ja epäkohtelias käytös ole lapsen tyhmyyttä. Se johtuu siitä, että lasta ei ole kasvatettu, eikä ilmeisesti ole aikomustakaan kasvattaa, koska äiti ei kiellä häntä.
Lapset tekevät luonnostaan havaintoja ympäristöstään ja tapaamistaan ihmisistä. He eivät kuitenkaan tiedä, mitä on sopivaa sanoa ääneen ja mitä ei, jollei hänelle sitä joku aikuinen kerro.
Seuraavan kerran kun tuo lapsi kommentoi sinun ulkonäköäsi, kerro hänelle ystävällisesti, että "tiedätkö, että tuollainen huomauttelu ei tunnu yhtään kivalta". Jos lapsen äiti siitä pillastuu, kerro hänelle, että ei ollut tarkoitus puuttua lapsen kasvatukseen, vaan ainoastaan kertoa hänelle, miltä sinusta tuntui kun kuulit lapsen kommentin.
Kyllä se lapsen äiti asiat lapselle selittää ja juttelee, juuri tuollaista nykyajan lässytystä.
Kun lasta ei selittämällä ja kertomalla saa tottelemaan, on rangaistuksen aika. Lapsi innostuessaan unohtaa äidin kertomat asiat. En tietenään puhu mistään fyysisestä, mutta sellaisesta, että lapsi tietää sanomisistaan tulevan rangaistus. Esimerkiksi karkit, televisio, lastenohjelmat tai muu kiva juttu pois. Lisäksi ankarasävyinen ja kunnolla moittiva puhuttelu ja lapsen pakottamienn anteeksipyyntöön olisivat paikallaan.
ei kai kasvatuksessa tärkeintä ole, että kasvattaja tuntee olevansa "kova tyyppi"? Eikö kasvattajan pitäisi olla se aikuinen, viisas sellainen. Kyllä IHAN VARMASTI lapsi voi käyttäytyä kauniisti ilman alistamista ja pelotteluakin. Ja sitähän nuo sinun "rinnan röyhistelyt" ovat.
Lapsella on luontainen halua miellyttää aikuista ja se säilyy jos sitä osataan oikein säilyttää!!
Eikös muuten anteeksi pyynnön tarkoitus ole, että pyytäjä tuntee katumusta ja on pahoillaan? Kuinka näin voisi olla jos siihen PAKOTETAAN?
Pelolla, pakolla ja alistamisella nujerretaan lapsen itsetunto ja usko itseensä.
Miksi olisi vain kaksi tapaa kasvattaa; lässytys ja pakotus? Luuletko ihan tosissaan, että lasta ei voi kasvattaa hyvin käyttäytyväksi ilman pakotusta, pelkoa ym.?
Mielestäni rohkein kasvattaja on se joka osaa hallita hermonsa ja määrätietoisesti pitäytyy siinä mikä on lapselle parasta. Ei siis siinä mitä lapsi haluaa vaan mitä tarvitsee. Tarvitseeko lapsi alistamista?
..uteliaisuuttaan että miksi tuolla sedällä on iso nenä?? vai sanooko että onpas sedällä iso nenä..
mielestäni se on lapsen uteliaisuutta ja aika normaalia, eikä kannattais isoa numeroa siitä tehdä. Tietty äitinä neuvon, että ei ole kohteliasta osoitella sun muuta, mutta lapset ovat luonnostaan uteliaita ja jos ei se ole pahantahtoista niin turhaan loukkaanut. Mitä sitten jos minulla on iso nenä..so what? ei minua haittaa vaikka siitä kysytään tai mainitaan. Eri asia kun kyseessä aikuinen ihminen, tai jos aletaan haukkumaan.
vapaata kasvatusta, eli kasvattajan laiskuutta.
Ovatko kaikki kuulleet tarinan tytöstä, jonka äiti oli kieltänyt tyttöä julkisesti ihmettelemästä kenenkään ulkonäköä.
Kerran sitten kävi niin, että tämä tyttö ja hänen äitinsä menivät raitiovaunuun. Vaunussa istui mies, jolla oli huomattavan kookas nenä. Tyttö muisti mitä äiti oli sanonut aiemmin. Siksipä hän nyt yritti toimia sen mukaan mitä oli sovittu.
Hän sanoi äidilleen: Äiti, tuon miehen nenästä puhutaan sitten myöhemmin.
Aloin miettiä sitä, että jos lapsille yrittää opettaa, että erilaisuus on hyväksyttävää eikä lihavuus, iso nenä tms. ole paha asia, niin lapsi ei ehkä oikeasti tajua, että hänen sanansa loukkaa toista. Lapsen mielestä ehkä on luonnollista että joku on lihava tai isonenäinen, ihan samoin kuin toisella on pitkä tukka, siniset silmät tai punaiset kumisaappaat, eikä lapsi tarkoita huomautuksellaan mitään pahaa.
Totta kai lapselle pitää silti opettaa, ettei huomautusten tekeminen toisen ulkonäöstä ole sopivaa.