Miehelleni ehti kehittyä gauda equina -oireyhtymä, ennen kuin hän pääsi selän välilevyn leikkaukseen. Oireet ovat päällä myös vielä leikkauksen jälkeen. Kyseisestä oireyhtymästä on vaikea saada tietoa. Onko kellään palstalaisella mitään kokemuksia asiasta? Minkälainen kuntoutus /hoito olisi nyt tarpeen. Lääkärit eivät ole osanneet toistaiseksi sanoa juuri mitään.
gauda equina
satu
32099
0Äänestä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuolla uusinta ja vanhempaakin tutkimustietoa, lontooksi tosin (kuten julkaisut yleensä ovat).
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi
Siis cauda equinaa tarkoittanet?
Pahoittelen, minulla ei ole selkäkipukokemuksia siinä määrin, mitä odotat.
Luin psykiatri Kalle Achtén kirjasta "Kun lääkäri sairastuu" siitä, kun hän itse oli tässä tilanteessa (?) tai ainakin juuri sitä pelkäsi.
-Anne Puistomäen kirjat ovat myös suositeltavia, yleisesti selkäkipupotilaan osalta.
-Antti Heikkilän "Selkä".
Kannattaa käydä www.verkkoklinikka.fi/keskustelut ja sieltä etsiä tilanteeseen sopiva ryhmä.
"Hevosenhäntäoireyhtymä" on varmasti sellainen, ettei siihen uskalla suomalaiset sairaalalääkärit jos nyt edes ortopeditkään ottaa kantaa.
Neurokirurgeilla pitäisi olla tietämystä.
Ovidiu
PS. Jos olen ymmärtänyt, on syytä VAATIA, ei vaieta noista ikävistä tiloista/ongelmista. Suomessa ei helposti myönnetä virheitä ja mikä pahinta - kipua ei hoideta kunnolla! Vielä pahempaa on se, ettei potilaan omia tuntemuksia kuunnella!
minulla todettiin viime keväänä sama vaiva ja jouduin päivystysleikkaukseen sen takia. Itselläni oli ehtinyt hermot vaurioitua myös pahasti, eli oireet leikkauksen jälkeen olivat samat elleivät jopa pahemmat kuin ennen leikkausta.
Minulla on vieläkin oireita ja saattaa kuulemma mennä parikin vuotta ennen kuin leikkauksesta on täysin toipunut. Riippuu Gauda Equinan asteesta, mikä on tilanne. Minulla tilanne oli edennyt hyvin pitkälle ja lopullinen halvaantuminen oli tunnin päässä. En alussa kyennyt edes peseytymään itse ja kävely ei onnistunut lainkaan. Nyt kävelen jo niin, ettei ulkopuoliset enää huomaa kävelyssäni mitään poikkeavaa. Puutuneisuutta on vielä enkä kykene esim. juoksemaan kunnolla.
Tiedän omasta kokemuksesta, että tilanteessa ei auta muu kuin sitkeästi opetella kävelyä uudelleen ja yrittää pysyä positiivisena kaikesta huolimatta ja uskoa siihen, että kävely vielä sujuu normaalisti! Läheisten tuki on hyvin tärkeää. Ilman tukea toipumiseni olisi ollut varmasti hitaampaa.
Itse sain sairaalasta jumppaohjeet, joiden mukaan piti harjoitella. Lisäksi suositeltiin liikuntamuotoina erityisesti kävelyä ja uintia (vesijuoksua). Huomasinkin, että erityisesti uinti, ja vedessä jumppaaminen on ollut parasta kuntoutusta. Myös jalkojen hieronta auttoi omassa tapauksessani sekä Mobilat-voide. Ne stimuloivat hermoja. Paljon treenasin myös varpaille nousua (onnistui 1. kerran vasta yli kahden kuukauden päästä leikkauksesta)- Erityisesti vedessä se on helpompaa kevyesti hyppien.
Istumista tulisi välttää viimeiseen asti. (itse esim. söin kuukauden ajan leikkauksen jälkeen seisaallaan varmuuden vuoksi).
Jos miehesi kävelee tällä hetkellä keppien avulla, kannusta luopumaan niistä, koska niillä oppii kävelemään väärin. Yhden kepin voi ottaa mukaan kävelylle varmuuden vuoksi, mutta parempi yrittää pysyä pystyssä ilman mitään apuvälineitä.
Sinulle:
Kävele miehesi kanssa yhdessä mahdollisimman paljon ja tsemppaa häntä jaksamaan ja uskomaan toipumiseen. Hiero jalkoja ja jos jalat ovat esim. vinoasennossa maatessa selällään(jalkaterä osoittaa vinoon, kun sitä yrittää vetää itseä kohti), opeta hermoille oikeita liikeratoja jalkoja liikuttamalla; tämä auttoi minua.
Toivon todella, että miehesi paranee täysin. On vain hyväksyttävä, että toipuminen vie aikaa. Hermot kasvavat päivässä yhden millin.
Voimia teille kummallekin!