Ystävästä poikaystävä?Kokemuksia?

sillaij se tuntuu olevan et kavereista voi muuttua rakastavaisiks mut siit ei sit enää takasin kavereiks!
mut jos se vois onnata,ni miks hukata tilaisuus,jos luvassa vois olla jotain satamiljoonaa kertaa parempaa??
anna mennä vaan...

Sanotaan kyllä että hyvän suhteen pohjana on yleensä ystävyys sitä ennen. Elikkä siis ystävästä pitäisi tulla paras poikaystävä jne.

Tosin mulle kävi ihan toisin.. Olin mailikaverina yhden jätkän kanssa, kutsutsutaan sitä nyt X:ksi. Oltiin sen kanssa mailikavereita, ja meistä tuli oikeastaan parhaat ystävät. Kerrottiin toisillemme kaiken, myös ei niin kivat asiat ja nolot.. Hän oli ainakin silloin pikkukylän suosituin jätkä, ja mä olin ainakin silloin pikku hiirulainen joka ei uskalla tehdä muuta kuin olla hiljaa ja kuunnella muita. Mutta kuitenkin hänen kanssa olin ihan oma itteni, en mikään hiirulainen :) Noh, sen takia kun en tietenkään pystynyt saamaan mitään poikakaveria, vaikka yksi antoikin aikasen selviä merkkejä kiinnostuksesta. Joten tietysti halusin koittaa, että saisinko minä X:n, kun hän oli vielä kaiken lisäksi niin ihana ja kiva ja mukava ja ymmärsi mua niin hyvin, eikä ulkonäöltäänkään ollu mistään huonosta päästä. Joten päätin kokeilla... Viehätysvoimani osoittautuikin sen verran vahvaksi, että alettiin seurustelemaan aikasen pian päätökseni jälkeen. Kieltämättä ihanaa oli, ymmärrettiin toisiamme sanomattakin, ja kaikki oli ihanaa. (Sitä ennen oltiin siis kavereita n. 9 kk) Aloitimme seurustelun tammikuun viimeisenä päivänä, ja sitten kesän loppupuolella, kun olin kohta menossa uuteen kouluun, datanomilinjalle, jossa on valtaosa poikia, X alkoi olla mustasukkainen. Noh, rauhoittelin häntä ja sanoin etten koskaan petä. Ja totta se on. Kun alkoi koulu, luokastani löytyi yksi jätkä, joka halusi olla mun kanssa hyvii kavereita. Noh, minä ja X emme salailleet toisiltamme mitään, ja tietysti kerroin tästä jätkästä. Noh, X tietysti tajus kaiken aivan väärin ja luuli että se halus iskeä mut. Tuo ei ollut totta, ja pitkien tappeluiden puhumisen ja vakuuttamisien jälkeen, mun piti sanoa tälle jätkälle ettei me voida olla kamuja, kun X on mustasukkainen enkä halua menttää sitä... harmi että tein niin. Siitä jätkästä olisi tullut loistava kaveri. Mutta aika meni, ja X oli mustasukkainen aivan ilman syytäkin.. keksi jostain että mulla olisi joku toinen, vaikken edes puhunut kenestäkään jätkästä hänelle enkä vihjaillut että pystyisin pettämään, melkein joka päivä vain vakuuttelin etten petä... Alettiin tappelemaan melkein joka päivä, ja vaikka riidat jotenki sovittiin, X:lle jäi siiyä kuitenkin epäilyksia että pettäisin... blah... mua alkoi kyllästyttämään ja mielessäni alkoi pyörimään ero, mutten sanonut hänelle siitä mitään. Sitten tuli joulu, ja kaikki oli taas hyvin, mutta heti joulun jälkeen taas tapeltiin, ja meinasin jo sanoa sille että jos erottais kun en mä jaksa enää tapella. Mutta eipä tullut sanoneeksi. Ajattelin että ehkä se tästä nyt kuiteski paranisi.. Mutta, kun oltiin juhlineet vuosipäiväämme, joka meni jotenki hyvin, heti seuraavana päivänä se petti mua. Kun se sen jälkeen soitti mulle, mä tiesin heti mitä oli tapahtunut, heti kun se sanoi "hei". Sen verran hyvin me toisiamme ymmärrettiin sanomattakin. Kun kysyin, ei se kieltänyt. Sanoi vaan että se on kostanut mulle kaikki pettämiseni!!! Vaikka mä en ole koskenut kenenkään muun miespuolisen kätenkään puhumattakaan muusta! Siinä hetkessä mua alkoi suoraan sanottuna vituttamaan, ja mä sanoin sille suorat sanat ja pistin poikki.

Sen jälkeen se koitti soittaa ja olla taas kavereita, mutta en mä jaksa. Mihin tarttisin sellaisen ihmisen joka ei luota muhun? Vaikka kyllä se luottamus ja uskomus oli tallella ollessamme kavereita...

Että sellainen juttu :) Noh, ei sulle varmaan tästä mitään apua ollu, mut kerroin vaan tarinani kun sellaista kysyit... :)


Onnea!

mulla ainakin on sekä hyviä että huonoja kokemuksia, mutta kannattaa ainakin yrittää ettei sit myöhemmin kadu ettei ikinä ees yrittäny. kannatta kuitenkin miettiä tarkkaan et mitä teille tapahtuu jos se ei onnistukaan, kannattaako riskeerata ystävyyskin...?

Se ei pelaa joka pelkää.Tossa jutussa on riskinsä,mut mieti mitä voit saada.Kieltämättä sulla on vaikea valinta kohdattavana.Tee niinku susta itestä tuntuu,rivien väleistä vois kyllä yrittää lukea et sulla haluttas ainaski kokeilla.

Kärsimyksen suhde nautintoon määrittää nautinnon määrän!

sinuna en lähtisi hyvää ystävyyttä riiskeeraamaan. itse tein sen virheen kerran.... eron jälkeen emme pitäneet yhteyttä melkein lainkaan, mutta sisulla sain välimme korjattua ja olemme taas onnelliset ystävät. aikaa se vei
mutta kannatti!

se jatkuuko ystävyys eron jälkeen, riippuu siitä miten eroatte. jos ero on vaikea, ystävyys saa kärsiä. mutta sovussa eroaminen parantaa asioita.

kehotan vielä miettimään, mutta jos todella rakastat häntä, niin voithan kokeilla... onnea, sillä sitä sinä tarvitset...! :)

Heippa!!
Oon kokeillu tuota ystävä tsydeemiä montaki kertaa...Asun tälläses pienessä lähiössä jossa kaikki on seurustellu suurin piirtein kaikkien kans joten yleensä se on aina kaveripohjalta ainaki jossai suhteessa!!
Ensixki olin mun nykysen kullan kans vaan kaveri..
ei ollu eka ees mitään taka-ajatuksia mutta siitä se vaan lähti...meillä oli yhes vaiheessa puolen vuoden taukoki ja oltiin väleissä mutta ei yhtä hyvissä ku ennen. No nyt ollaan oltu sitte yhessä
yhteensä puoltoista vuotta ja vaikee aatella että se on joskus ollu vaan pelkkä ystävä:)!!
Mut mulla on tosta asiasta myös kax huonoa kokemusta...seurustelin kax kuukautta mun hyvän kaverin kans ja välit ei reilun vuodenkaan jälkeen oo entisellään!!Toinen kaverijätkä taas hakkas mut ku en loppujen lopux ollukkaa niin tosissaan...eli se ei ollu ees oikee ystävä
Mutta kyllä nuo nykysen kullan kans vietetyt
hetket korvaa sen mitä oon muissa menettäny...;)..