Opettajan työssäni ala- asteella olen tänä syksynä havainnut, että koira menee helposti lapsen edun edelle.
Meillä on ekaluokalla tyttö, joka ensimmäisellä tutustumistunnilla kertoi olevansa sisarussarjan keskimmäinen, lapsia oli kolme. Veljien nimet olivat Osku ja Elmeri. Tyttö kertoili, miten leikki "veljiensä" kanssa ja aloin aavistella jotain outoa. Lasten kysellessä "veljistä", kävi ilmi, että ne olivat koiria. Tytölle oli aina opetettu, että "he" olivat tasa- arvoisia.
Tyttöä on kiusattu koko syksy, lasten mielestä hän haisee koiralle, itsekkin olen tuon "koiranhajun" vuosien myötä monissa oppilaissani havainnut, en tässä tytössä muita "koiralapsia" vahvempana.
Vanhempien kanssa olen yrittänyt keskustella. Heti kun otan koirat puheeksi, vanhemmat menevät lukkoon, eivät puhu mitään. Lapselle olen selittänyt, että koirat ovat lemmikkejä, eivät veljiä mutta kotoa saatu oppi hämmentää tyttöä.
Viikonloppuna lenkkipolulla kuulin, että tytön vanhemmat ovat nimitelleet minua koiranvihaajaksi, kummallista ja surullista.
Nyt tyttö todennäköisesti siirretään erityisluokalle, siellä hänen seuranaan on muitakin "koiraperheiden" lapsia. Kaupunkilaislapset eivät ole tottuneita eläimiin, nykyaikainen koirien inhimillistäminen johtaa ikäviin seurauksiin lapsen kannalta.
Antakaa lasten olla lapsia ja koirien eläimiä.
Meillä on ekaluokalla tyttö, joka ensimmäisellä tutustumistunnilla kertoi olevansa sisarussarjan keskimmäinen, lapsia oli kolme. Veljien nimet olivat Osku ja Elmeri. Tyttö kertoili, miten leikki "veljiensä" kanssa ja aloin aavistella jotain outoa. Lasten kysellessä "veljistä", kävi ilmi, että ne olivat koiria. Tytölle oli aina opetettu, että "he" olivat tasa- arvoisia.
Tyttöä on kiusattu koko syksy, lasten mielestä hän haisee koiralle, itsekkin olen tuon "koiranhajun" vuosien myötä monissa oppilaissani havainnut, en tässä tytössä muita "koiralapsia" vahvempana.
Vanhempien kanssa olen yrittänyt keskustella. Heti kun otan koirat puheeksi, vanhemmat menevät lukkoon, eivät puhu mitään. Lapselle olen selittänyt, että koirat ovat lemmikkejä, eivät veljiä mutta kotoa saatu oppi hämmentää tyttöä.
Viikonloppuna lenkkipolulla kuulin, että tytön vanhemmat ovat nimitelleet minua koiranvihaajaksi, kummallista ja surullista.
Nyt tyttö todennäköisesti siirretään erityisluokalle, siellä hänen seuranaan on muitakin "koiraperheiden" lapsia. Kaupunkilaislapset eivät ole tottuneita eläimiin, nykyaikainen koirien inhimillistäminen johtaa ikäviin seurauksiin lapsen kannalta.
Antakaa lasten olla lapsia ja koirien eläimiä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
eläinkin kärsii ja häiriintyy, kun sen annetaan tulla ihmisen paikalle.
Tämä vain yleistyy tässä nykyajassa, jossa kaikki luonnollisuus pyritään hävittämään ja ihmiset erakoituvat ja yksinäistyvät.
siinä olen kanssasi samaa mieltä, että outoa kun tyttö kutsui koiria veljiksi. Koira on tasapuolinen perheenjäsen, ja sen on lasten opittava pieninä. Vanhempien tulee puolustaa niin lastaan kuin koiraa.
Mutta tuliko mieleesi se että tyttö on itse niitä alkanut kutsua veljiksi. Olen edelleen sitä mieltä että tytön kasvattajia ovat vanhemmat. Sinä olet opettaja jolle kuuluu vain koulussa opettaminen, matikka äidinkieli jne.
Lapsi tietää sen itsekkin että koira on lemmikki, mutta samalla perheenjäsen. Teet itse koulussa ensiarvoisan tärkeää työtä, mutta sinulla on määrätty työaika eikä sinulle kuulu vanhempien muokkaaminen.
Tuskin kuitenkaan tyttö sen tähden mihinkään erityisluokalle joudu tai siirretä jos hänen perheessään koiria on.
Tuo on todella hyvä PROVO SUPER PROVO TULI PAIKALLE kuten lupasikin. TERVETULOA
alkaa itse sanomaan perheen koiria siskoiksi ja veljiksi. Näin tekee esimerkiksi siskonpoikani, tosin vasta 5 vuotias. Vanhemmat eivät ole koskaan lapselle sanoneet että koirat on siskoja tai veljiä, mutta hän itse sanoo, yleensä silloin kun koiria kielletään jostain. Kuulemma ei saa kiusata niitä kun ovat hänen sisko ja veli ;)
Koira on koira = eläin, ei siis mikään perheenjäsen vaan perheen lemmikki! On menty nykyaikana vähän metsään näissä koira-jutuissa, tiedän itsekin eroperheen, jossa yksinhuoltaja äidille on koirat ja koiranäyttelyt yms. kaikki mahdollinen koiriin liittyvä tärkeämpää kuin mikään lapsiin liittyvä ja se jos mikä on surullista. "Ennen vanhaan" meillä maalla kyllä osattiin tehdä selvä ero ihmisten ja eläinten välillä. Koira, eikä mikään muukaan elukka koskaan vienyt ihmisen paikkaa ja oli aina alempana "arvoasteikossa" lapsiin ja muihin kaksijalkaisiin verrattuna. Lapsesta jo totuttiin että niistä joutuu jossain vaiheessa luopumaan ja se kuului ihan normaaliin elämään. Ei sitä minkään kissan tai koiran kuolemaa itketty viikkotolkulla.
Ja sitten ihmettelen suuresti näitä kissaperheitä, joissa lemmikki saa maata pöydällä! Siis pöydällä... siinä missä ihmiset syö, vaikkei nyt ehkä ihan yhtä aikaa mutta kuitenkin! Kyllä tuli lähdöt ja äkkiä jos aikanaan meillä kissa sattui pöydällä norkoilemaan, siis kun tuli yllätetyksi, tiesi kyllä ettei sinne ollut mitään asiaa!
Uman kanssa samaa mieltä siitä että opettajan tehtäviin ei kuulu lapsen maailmankatsomus tai uskomukset. Vai pitäisikö lestadiolaisopettajan manipuloida oppilaansakin lestadiolaisiksi?
Ei pidä sekaantua, jos ei ole tuota parempaa perustelua. Vertailet koiria ja lestadiolaisia: "Vai pitäisikö lestadiolaisopettajan manipuloida oppilaansakin lestadiolaisiksi?"
Mietihän tarkemmin.
Minkä piiloviestin sinä olet saanut? Eihän tuossa koiria ja lestadiolaisia verrata, vaan mietitään sallitun vaikuttamisen rajoja opettajan roolissa. Mietipäs sinäkin.
on 3 lasta ja kohta taas koira, lapset ovat tietysti ennen koiraa järjestyksessä mutta perheessämme koira on ollut aina rakas perheenjäsen! Lasten kaverit ovat tykänneet koirastamme ja monella on kotonaan myös lemmikkejä. On olemassa paljon yksinäisiä lapsia joille lemmikki tuo turvaa ja vastuutakin, vaikka aikuisilla päävastuun tulisi olla. Miten koiraperheen lapset haisevat,aika herkkä hajuaisti taitaa olla,kun eiväthän ne mitään lehmiä sentäs ole. Tulee kuva kuin koiraperheiden lapset olisivat epänormaaleja. Tottakai koirat ovat eläimiä,mutta monille rakkaita lemmikkejä. Entäpä jos tämä tyttö on kiusattu ja yksinäinen ja siksi pitää koiria "veljinä", turvallisina kavereina. Lasten mielikuvitus on valtava,tietenkin rajansa kaikella. Koirat eivät ole mitään eksoottisia kummajaisia ja niitä kyllä on mielestäni todella monissa perheissä. Moni lapsi saattaa jopa kiusata kateellisuudenkin takia.Vanhemmat saattavat mennä lukkoon kun ovat tietämättömiä joistakin asioista.Kannattaa miettiä käytökseen muitakin syitä
koirankarvoja ja omistan silti kaksi koiraa.Silitän kaikki lasten vaatteet ja vaihdan puhtaisiin päivittäin.Olet todella hyvän hajuaistin omaava otus.Olet väärässä lajissa,vaihda verijälkeen.Jos ulkomuoto sallii olet valio alta aikayksikön.
Koira on koira ja lapsi on lapsi sekä naapuri on naapuri.En silti ole viemässä naapuria piikille.Toisinaan kyllä käy mielessä monen moista,mutta tutkimuksen mukaan(oli täällä,muist.haukullisen)olen terveiden porukkaa...
tuosta syystä mulla ei ole lapsia, koska koirani ja hevoseni menisivät lapsen edelle. Se ei tietenkään ole oikein, tiedän sen, mutta niin se vaan mulla olisi. Tästä syystä jätinkin hankkimatta lapsia.
Lapset eivät koskaan ole mitenkään sykähdyttäneet mua, paremminkin ovat melu- ym.haitta.
Koirani ja hevoseni ovat kuitenkin nimenomaan koiria ja hevosia, ei lapsia eikä korvikkeita.
Jos todellakin olet ala-asteen opettaja, niin virkistäpä äkkiä muistiasi vaitiolovelvollisuudesta. Toivon hartaasti, että olet keksivyt koko jutun etkä ole oikea, asianmukaisen koulutuksen saanut opettaja. Asiat pitää hoitaa jollain muulla tavalla kuin juoruilemalla niistä netissä!
"Lenkkipolku" voi ollakin keilarata, poika voi olla tyttö, ym.
Koiraihmisten koulutustaso, ainakin palstalaisten, taitaa olla sen verran alhainen,ETTÄ PIDÄHÄN PASKAKASA PÄÄSI KIINNI!
jos mun lapsi sanos,että hei minä olen sanonut noin opettajalle,niin varmasti kaivaisin esille kuka on kirjoittanut tämän jutun.Saisi sitten selitellä onko totta vai tarua.
Todellakin koiraihmisten koulutustaso on niin korkea,ettei kukaan kerro työjuttuja täällä.
meidän opettaja puhuu, vai kuinka? Mitä voi lapsilta odottaakaan kun opettajat ovat tommosia?
Menikö opelta hermot?
on ihmeellinen asia. Pelkästä kirjoitetusta tekstistä saattaa päätellä, miten sivistys on istahtanut kirjoittajaan - oli sitä sitten saatu koulunpenkiltä tai kantapääopistosta.
Oletko ajatellut, että "näkymättömät ystävät", joita monet hyvän mielikuvituksen omaavat lapset harrastavat tietyssä iässä, saattavat olla opettajan kannalta vaikeita. Kuvittele millaista tuhoa opettaja saa aikaan, kun ei edes koiran haisu anna vinkkiä ystävän olinpaikasta ja sitten opettaja lyttää ystävän istumalla sen päälle.
Jos on provo, niin on typerä sellainen.
Itselläni on lapsia ala-asteella, eikä kukaan opettaja oikeasti ole tuollainen.
Mitä ihmettä opettajalle kuuluu perheen koirat? Pidä huoli omista asioistasi!
Oikeesti tuo on aika säälittävää ja väärin mun mielestäni.
Huvittaa vaan omaan tilanteeseemme vertaaminen. Kasvatan koiria, kotona muutama koira ja en menisi vannomaaan että vanhin poikani edes muistaa niiden nimiä! Oikeesti. Mein lapsille koirat on lähinnä yhden tekeviä. Tuskin niilölä itsellään on aikusena koiria edes. Hyvin niitä tietenkin pitävät, mutta ei noita lapsia koira jutut kiinnosta(paitsi kun me käymme näyttelyissä, että millaisia hienoja palkintojakoirat ovat voittaneet ja mitä heille on tuotu tuliaisiksi) eikä se mua haittaa ollenkaan.
Kerran tuli sanomista kun pojilla oli lemmikki Fretti ja useimmat meistä tietänee Fretin, varsinkin leikkaamattoman uroksen ominaistuoksin. Tahvo nukkui Nicon kanssa mielellään ja yleensäkin kaivautui vaatekasoihin nukkumaan kun vain pääsi ja kerran sitten Nico oli lähtenyt haju vaatteissa kouluun. Opettaja oli ensin lähettänyt pojan terkkarille joka oli tentannut onko poika pissinyt housuun ja sitten kotiin soitettiin, että kissanne on kussut lapsen vaatteet.
Kyllä mua silloin nolotti. Puhuttiin pojan kanssa asiasta ja itse tarkastin aina sen vaatteet ennen koulua, ettei haise. Otimme opiksemme.
Provohan tuo nyt on selvääkin selvemmin.
Olen itse kasvanut koiraperheessä ja samoin on myöskin oma, nyt jo aikuinen poikani. Milloinkaan ei kukaan ole sanonut hänen haisseen kersana koirille.
Olen yleisesti käyttänyt koirista äitin tyttö/äitin poika-nimityksiä ja aivan samoin mieheni itsestään nimitystä isi. Meillä on tälläkin hetkellä 10 kultaista jaloissa pyörimässä, vaan ei kukaan koskaan ole sanonut, että meistä kukaan haisisi koirille.
Koira on tasantarkkaan tasavertainen perheenjäsen ja piste! Joka toisin ajattelee, ei koiraa tarvitse ensinkään!!!
Miten voi asiallisesti hoitaa kymmentä koiraa? Käykö jokainen koira kolme kertaa päivässä PITKÄLLÄ lenkillä?
Aivan sairasta koiranrääkkäystä. Yhdenkin kanssa on NII- IN paljon työtä, että takuulla ei voi kunnolla hoitaa kymmentä kunnolla. Koiralle ei riitä liikunnaksi "jaloissa pyöriminen", ehei.
Sairasta ja rääkkäystä. Nyt ymmärrän nämä issukan, ja toisen samanlaisen, ummukan jutut paremmin, eiväthän nämä ihmiset ole normaaleita.
kun noin pitää vinkua. Niin, katsos oikeastaan niitä koiria on 11 jos laskee mukaan liikuntarajoitteisen (halvaus)äitini cavan, joka täyttää 11v joulukuussa. Se on varsin iso ikä cavalierille ja edelleenkin sillä on täysin sivuäänetön sydän...ei merkkiäkään vahnuudesta. Niin ja noi kultaiset ikäjärjestyksessä: vanhin täyttää 13v - 10v - 9v - 8v - 7v - 5v - 4v - 2v - 1.5v - 4kk.
Oikeastaanhan totuus on se, että sinä raasu parka et ymmärrä yhtään mitään mistään, kunhan nyt vain tuotit muutaman tyhjänpäiväisen sanan näppäimistöltäsi. Tai taitaa pikemminkin olla lainanäppäimistö.
Sulla mahtaa olla varsin utopistinen koira, jos sen kanssa on NII-IN paljon työtä, tai sitten et vain yksinkertaisesti hallitse sitä.
Mee kuules aikasi kuluksi huviksesi Hau-Haun sivuilta katselemaan niitä koiriani ja kerro sitten, näyttävätkö ne jotenkin rääkätyiltä!!!
... tällä meidän voittajaehdokkaalla taitaa olla. Siinä jää väkisinkin vuorovaikutuspuoli laihaksi. Opettajaksi tituleeraa itseään ja teksti on niin täynnä kirjoitusvirheitä, ettei olisi ulos päästetty edes vanhanaikaisesta kiertokoulusta.
pikemminkin. Se on nimittäin varsin työläs rotu, kun siitä jääneet roiskeet on aina kerättävä pois joka paikasta ja kuskattava tiettyihin paikkoihin. Ja toisaalta toinen mahdollinen voisi olla Indokiinan urbaanisolmukekoira. Sen turkki on NII-IN työläs, että kun niitä solmukkeita joutuu aukomaan, niin oma aivoitus on tykkänään umpisolmussa ;=))).
edes ole loppuunsa paljon. Yhdellä tutullani on 16 koiraa ja toisella noin 70 koiraa. Kyseessä on tosin vetokoiria. Mutta silti niiden hoidossa ei ole moittimista ja saavat taatusti enemmän liikuntaa kuin tavan kotikoirat, koska valjakossa työskentelevällä koiralla täytyy olla kuntoa niin että se pystyy parhaassa tapauksessa juoksemaan valjakossa 100 kilometriä per päivä.