No niin, on aika tunnustaa karu totuus muillekin kuin itselleni;
Olen 29- vuotias naimisissa oleva nainen. Olen työskennellyt matkapuhelin liikkeessä vuodesta -99 ja sitä ennen ravintolassa. Koulutukseltani olen vain yo. Nykyinen ala oli jumalattoman nousujohteinen silloin joskus, rahaa tuli ja asuntoa ym isompaa tuli ostettua, naimisiin mentyä jne.. Ala on (onko jollekulle yllätys) mennyt alas kuin lehmänhäntä viime vuosina, ensin pieneni vain koneiden katteet sittemmin myös puhelujen, jolloin myös operaattorit rupesivat leikkaamaan kauppiaskorvauksia, ja nyt ollaan tilanteessa jossa tämä ala ei enää kaipaa ammttilaisia, ihmiset pakotetaan ostamaan halvalla ilman palvelua. Suuret ketjut ovat kaatuneet saati sitten pien yritykset. Tämä jättää minut tilanteeseen, jossa kolmenkympin kynnyksellä on mietittävä mitä elämälläni tekisin. Asuntolainaa on, lapsia ei. Lapsia haluan sitten kun pystyn tarjoamaan puitteet turvalliselle tulevaisuudelle. Vaihtoehtoni ovat rajalliset; opiskelun olisi oltava monimuotoista jotta töissä käynti ja palkan tienaus onnistuisi,opiskelun pitäisi tapahtua Helsingissä ja valmistaa johonkin konkreettiseen ammattiin, pian. Kiinnostunut olen tekniikasta ja luonnontieteistä. Mitä minun pitäisi tehdä, mihin hakea ja mitä ammattia ruveta opiskelemaan?
Ole ystävällinen, ja ehdota. Itse tykkään tästä alasta enkä ollut ajatellut että olisi vaihdettava. Siispä en kovin osaa sanoa mitä se uusi voisi olla.
Olen 29- vuotias naimisissa oleva nainen. Olen työskennellyt matkapuhelin liikkeessä vuodesta -99 ja sitä ennen ravintolassa. Koulutukseltani olen vain yo. Nykyinen ala oli jumalattoman nousujohteinen silloin joskus, rahaa tuli ja asuntoa ym isompaa tuli ostettua, naimisiin mentyä jne.. Ala on (onko jollekulle yllätys) mennyt alas kuin lehmänhäntä viime vuosina, ensin pieneni vain koneiden katteet sittemmin myös puhelujen, jolloin myös operaattorit rupesivat leikkaamaan kauppiaskorvauksia, ja nyt ollaan tilanteessa jossa tämä ala ei enää kaipaa ammttilaisia, ihmiset pakotetaan ostamaan halvalla ilman palvelua. Suuret ketjut ovat kaatuneet saati sitten pien yritykset. Tämä jättää minut tilanteeseen, jossa kolmenkympin kynnyksellä on mietittävä mitä elämälläni tekisin. Asuntolainaa on, lapsia ei. Lapsia haluan sitten kun pystyn tarjoamaan puitteet turvalliselle tulevaisuudelle. Vaihtoehtoni ovat rajalliset; opiskelun olisi oltava monimuotoista jotta töissä käynti ja palkan tienaus onnistuisi,opiskelun pitäisi tapahtua Helsingissä ja valmistaa johonkin konkreettiseen ammattiin, pian. Kiinnostunut olen tekniikasta ja luonnontieteistä. Mitä minun pitäisi tehdä, mihin hakea ja mitä ammattia ruveta opiskelemaan?
Ole ystävällinen, ja ehdota. Itse tykkään tästä alasta enkä ollut ajatellut että olisi vaihdettava. Siispä en kovin osaa sanoa mitä se uusi voisi olla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Esim Stadiassa www.stadia.fi
tai Heliassa on koulutusohjelmia, jotka saattaisivat sopia sinulle. Ko. laitoksissa voi myös opiskella aikuisopiskelijana/iltaisin. Kannattaa myös käydä tekemässä www.mol.fi osotteessa suuntaa antava soveltuvuustesti ja ehkäpä jutustella mm. työkkärin ammatinvalinta psykologin kanssa.
en minäkään osaa suoraan ehdottaa mitään alaa, mutta jos ehtisit käydä Studia-messuilla Wanhassa Satamassa Katajanokalla 1.-3. marraskuuta, niin siellä voisit kysellä ja katsella. Kaikki amkit ja yliopistot ovat siellä ja paljon muuta myös. Opoklinikalta voisit kysellä neuvoja tai työkkärin pisteestä.
Tuskinpa on rahkeita mihinkään amk saati yliopistoon.. Asunto on maksettava siinä sivussa eikä miehen elämä saisi kärsiä uuden ammatin hankinnastani. Ammattikoulut kai kestävät 1,5-2 vuotta työn ohessa käytynä? Siihen juuri ja juuri pystyisi repeämään. Tosin, laskin että tulot tippuisivat ainakin reiluun puoleen entisestä.. en tiedä miten se mahtaa perheelle käydä. Työnantajani antaa minun olla pois töistä jos koulua on satunnaisesti päiväsaikaan..
Mitäs ammttikouluista valmistuu..
aikuiskoulutuksena datanomiksi.
käy osoitteessa www.koulutusnetti.fi tai www.aike.fi. noilta sivuilta löytyy koulutustarjontaa.
tuo miehen elämä kärsisi uuden ammatin hankinnasta? Tarkoitatko kenties, ettei kodinhoito, ruuanlaitto, ym onnistu, jos ole opiskelemassa....?
Oletko ottanut huomioon, että opiskelijana ollessasi ja tulojen pudotessa, myös verotus kevenee? Asuntolainaahan voi aina käydä rukaamassa elämäntilanteeseen sopivaksi. Tässä ajassahan kun lainaehdoissa on vielä pelivaraa, joten kannattaisi miettiä tuotakin pointtia.
Miksei rahkeet riittäisi AMK:n? Luuletko että noissa oppilaitoksissa opiskelee jotain yliälykästä porukkaa? Totta kyllä on, että amiksen käyneet taitaa paikoin tienata jo paremmin, kun akateemisen loppututkinnon suorittaneet, sikäli tietysti amis-tutkinto on ihan passeli, mikäli jokin mielenkiintoinen vaihtoehto sieltä löytyy.
En kuitenkaan sinuna tinkisi valinnanvarasta ja tyytyisi puolinaisiin ratkaisuihin. Mieluisa työ on aika iso asia jaksamisessa ja hyvinvoinnissa. Vastaavasti, jos työstään ei tykkää, niin äkkiä alkaa ilmaantua muitakin vaivoja ja kremppaa.
Käy nyt ihmeessä juttelemassa vaikka ammatinvalintapsykologin kanssa, joka varmasti osaa arvioida tilannettasi kanssasi paremmin, kun satunnaiset Suomi24:n keskustelijat.
Tsemppiä
Herranen aika, en tietenkään tarkoita mitään kotitöitä, vaan rahaa; tottakai mieheni kärsii kun tuloni eli meidän tulomme tippuvat. Tämä ammatinvaihto tuli aika yhtäkkiä ajankohtaiseksi, joten se ei ole ollut suunnitelmissa alunperin.. Hän on luonnollisesti, kuten minäkin, tottunut tulotasoomme. Eikä minusta reilua olekaan, että koska minä menen kouluun, hän joutuu syomään näkkäriä vaikka entisillä palkoillamme on elänyt hyvin:) Eli sen takia olisi koulusta selvittävä todella nopeasti ja päästävä takaisin tienaamaan.. Asuntolainaamme maksamme jo pisimmän laina- ajan mukaan minimi lyhennyksillä, siksihän alaa pitääkin vaihtaa kun tulonlähde ehtyy. Vaikeaa, vaikeaa. Mistä sellaisen ammatinvalinta psykologin löytää?
Joissakin ammattikouluissa järjestetään aikuisille iltaopetusta joissa tutkinto suoritetaan näyttökokeilla. Ainakin Helsingin teknillisessä oppilaitoksessa on joillakin aloilla aikuisopetusta ja SLK:ssa pystyy opiskelemaan merkonomiksi tai datanomiksi iltaopetuksena.
Kylläpä sulla on huonosti asiat, kun pelkäät että miehesi joutuu syömään näkkäriä! Katso peiliin äläkä valita. Mä opiskelen n. 900 euron tuloilla ja maksan siitä summasta kaiken, mm. asuntolainan korot jne...eikä tukia tule mitään ja selviin ihan hyvin. On se tietty sääli, että tän päivän ihmiset eivät kestä sitä, että elintaso laskee, onhan se häpee kun pitää ulospäin näyttää, että hyvin pyyhkii. Niin ja et sä ammattia hetkessä saa, pitää varautua opiskelemaan luultavimmin väh. kaksi vuotta. Vielä tää, että jos ton ikäinen ihminen ei tiedä mistä ammatinvalintapsykologin löytää ja varsinkin kun netti on käytössä, niin sorry vaan, mutta mä en ottaisi sua töihin. Hyvää jatkoo silti ja yritä löytää sopiva koulutus itsellesi.
Olipa härski vastaus, kiitos siitä. Juu, netin kautta olen löytänyt ammatinvalinta psykologin, kyselin lähinnä muiden kokemuksia.
Jos sinusta on kiva elellä 900€/ kk, se on ihan ok. Minusta ei ole. Eikä varsinkaan miehestäni, hänen syynsähän ei ole että minä yhtäkkiä rupesin harkitsemaan amikseen menoa.
"On se tietty sääli, että tän päivän ihmiset eivät kestä sitä, että elintaso laskee, onhan se häpee kun pitää ulospäin näyttää, että hyvin pyyhkii"
Just, ulospäin näyttää että hyvin pyyhkii??? Täytyy sanoa että olet harvinaisen naiivi ja vieläpä sisälukutaidoton ihminen. Mistä ihmeestä päättelit että jotenkin häpeäisin sitä että tulot laskee? Oletko kuullut sellaisesta kuin laskut? Tuloista viis, jos maksaa asuntolainaa, autoa ja viime vuonna vietettyjä häitä pois, ei ole kyse häpeästä vaan siitä että pankki todella haluaa rahansa. Ja koska olen naimisissa, en mitenkään voi (enhän sinunkaan mielestä?)ilmotitaa miehelle, että maksapa nuo kaikki meidän laskut, minulla ei ole enää rahaa..
Jos täällä joku on täydellisen epäempaattinen ja huono päättelykykyinen työnantajan näkövinkkelistä, sen kyllä sanoisi että se olen minä.. vai mitä?
Ja vielä, mitä hemmetin tyydytystä sait?
tyydytyksen sain, että osuin oikeaan. Et sä muuten olisi noin kiivaasti alkanut puolustautumaan. Sorry, jos olin tyly, mutta tekstistäsi sai rivien välistä käsityksen, että ette ole koskaan kokeneet "köyhyyttä",(millä mittarilla sekin sitten lasketaan)ja minua alkoi pikkasen risoon se, että on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että joskus elämässä vain tulee tilanteita, että raha on tiukilla, mutta selvittävä on jotenkin. Tehkää kuten mä tein, ostin halvan auton velatta, niin ei ainakaan sitä tarvi maksella. Niin ja oma kämppä minullakin on, mitä nyt vielä hiukan pankinkin.
pikaisesti laittaudut paksuksi ja pidät kaikki lakisääteiset vapaat ja kasvattelet lapset siihen malliin että pääset sitten melko pian jonnekin opiskelemaan. Jos mitään ammatillista koulutusta ei ole niin amiksiin kyllä pääsee melkein kuka vaan ja niistä valmistuu muutamassa vuodessa joksikin putkiasennus amk-insinööriksi joilla kyllä tekemistä riittää jos ei ole paukkuja lähteä yliopistoon ja sitä kautta akateemiselle uralle( ja akateemistenkin työllisyystilanne ei välttämättä ole erityisen hyvä ja palkka jokatapauksessa on kehno.). Nopea ja helppo tapa päästä ehkä hyviinkin ansioihin on hankkia ekonomin paperit. koulutus nyt ei kestä montaakaan vuotta ja niillä papereilla vielä nykyisinkin on "arvoa".. no ainakin kun vertaa noihin kaupankassoilla työskentelvien tradenomien työllisyystilanteeseen.
Ekonomimpa hyvinkin. Kaksi ystävääni, ekonomeja, ovat työttömiä jo toista vuotta. Ei kyllä akateemisuus lyö leiville nykypäivänä tässä ylikoulutuksen paratiisissa.
Komekymppisenä ei jokatapauksessa kyllä tuollaisia tutkintoja enää lähdetä hankkimaan.. töitä jatkuvasti tehden..?
Kävin minäkin tässä muutama vuosi sitten ammatinvalintapsykolokin luona. Testattiin oikein kunnolla, että mihin minusta olisi. Minulla itsellä ei ollut suuria toiveita. Ajattelin, että ei minusta mihinkään kovin vaativaan ole. Tämä nuori herrasmies sanoikin, että ei sun kantsi mihinkään datanomiksi lähteä lukemaan. Ei muuta kuin suoraan ammattikorkea kouluun vaan. Mietin vähän ja pistin paperit vetämään. Otin haasteen vastaan. Minullakin oli mieheni kanssa asuntovelat päällä. Mies suhtautui hyvin tähän opiskeluun eikä sano kärsivänsä ollenkaan, vaikka en nyt tienaakaan samoin kuin työssä ollessa. Jospa hän laskeskelee, että tienaan sitten koulun jälkeen sitäkin paremmin, kun on parempi koulutus ja eipä tarvitse olla esim vuorotyössä. Ollaan venytetty penniä ja pärjätty. Oon kyllä iki kiitollinen tuolle työvoimavirkailijalle, joka kannusti yrittämään hieman korkeammalle. Opiskelu on ollut haasteellista, mutta miksi se ei saisi olla? Lopputyö on aluillaan ja koulun päättyminen lähestyy. Toivotan sinulle vain tsemppiä. Asiat tuppaavat järjestymään. Ja onhan sulla lukio taustalla. Siitäkin on hyötyä korkeakoulussa. Siellä opiskelu kestää vain 3,5 vuotta. Jotkut käyvät sen nopeampaa jotkut hitaampaa.