Sellainen tapaus että synnytyksen jälkeen, tai oikeastaan jo raskauden aikana Äiti lopetti syömisen ja rupesi laihtumaan. Maito loppui tietysti heti, mutta äidin mielestä syy ei ole hänessä ja siinä ettei syönyt. Ei käy koskaan lapsen kanssa lenkillä, riittää että lapsi nukkuu vaunuissa. Riuhtoo ja tempoo lasta hermopäissään... Olisiko syytä ottaa johonkin yhteyttä? Kaiken lisäksi hän näyttää 70 vuotiaalta mummolta koska on laihtunut niin nopeasti että roikkuu nahka luiden ympärillä. ei usko järkipuhetta syömishäiriöstään. Ottaa hieman päähän kun tuli lapsi tehtyä tuollaisen idiootin kanssa. Lasta rakastan yli kaiken... Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Ongelma
Äiti...
4584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lapsen riittävä ravinnon saanti on tärkeintä mikä täytyy varmistaa. Jos ei äidistä heru maitoa niin sitten äidinmaidonkorviketta. Siihen että äiti ei syö on aika paha vaikuttaa mutta suosittelisin että menisitte yhdessä neuvolaan ja koittaisit ottaa asian puheeksi. Neuvolassa seurataan sekä vauvan että äidin jaksamista. Lapsen riuhtomiseen ja tempomiseen pitää myös puuttua ja myös siitä pitää puhua tarvittaessa neuvolassa. Pieni lapsi voi saada ravistelusta helposti aivovamman. Kannattaa ottaa puheeksi äidin kanssa. Selvästikin äidillä on ongelmia joita pitäisi ratkoa. Suosittelisin että pyrit itse hoitamaan lasta mahdollisimman paljon että äiti pääsee helpommalla ja samalla voit estää niitä lapseen kohdistuvia riuhtomisia ym.
pitäisi ottaa nyt vastuu, kasvaa aikuiseksi ja tukea lapsesi äitiä sensijaan, että haukut häntä idiootiksi. Olet saattanut lapsen maailmaan ja nyt sinun velvollisuutesi on tämän viattoman lapsen takia tukea lapsen äitiä....sillä lapsi tarvitsee terveen äidin.
Syömishäiriö on sairaus, en hän piruuttaan ja kiusallaan ole syömättä, hänellä on ongelmia, hänet pitäisi saada hoitoon.
tulin raskaaks,kävin töissä, maksoin vuokrat,ruuat,elämisen,joskus myös miehen ryyppyreissut. hoidin kodin työn ohella.
mies pelasi,pelasi,ryyppäsi,taas pelasi, tais siinä toinenkin nainen mennä samalla,mutta silti pitää jaksaa, elämänhalut rupesi pikkuhiljaa loppumaan. sit tulee synnytys. rankka semmonen..mies mukana ja vierellä, luusis tajuavan siinä ettei se ollu helppoa ja kipu sen jälkeen kova. ei pystyny edes hyvin liikkumaan. silti en saa mitään kiitosta. halausta, pusua. vaan valituksen että olen liian laiha.. no tuommoset puheet piristää niin paljon että ei varmasti ruoka maistu. nyt ehkä vähän paranemaan päin. ja oon sanonu ettei tarvii kattoo jos ei kiinnosta. tulen pärjäämään lapsen kanssa loistavasti yksinkin. nyt mies käy töissä. sit tietty 100harrastusta, kaverit ja tottakai pelaaminen, aikaa on lapselle, ei äidille. hoidan edelleen kodin,ym.. mies ei osaa edes roskia roskikseen laittaa. levittää tavarat ympäri kämppää, sit narisee etten pidä asuntoa siistinä.asiasta on keskusteltu..ei tulosta. EN VOI JAKSAA LOPUTTOMIIN olla äiti myös miehelle. siitä syystä ruoka ei maistu, hermostun herkästi, aina pitää tehdä ja väsyttää niin vitusti!! kämpän saa vähintään laittaa 3krt päivässä kuntoon, mutta tää on vaan elämää. rakkaus on jotenki kestäny.. ehkä tää tästä..ehkä ei. lapsi on kaikki kaikessa, onneks saan sukulaisilta ja kavereilta apua ettei pää tosissaan pihama lopullisesti!! että tällänen tarina täälläpäin. kuulostaako tutulta??
että kyseessä on idiootti, vaan sairas ihminen. Kenties synnytyksen jälkeinen masennus / psykoosi? Kannattaapi puhua asiasta neuvolassa tai ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon.