Niin. Tällaisen havainnon olen tosiaan tehnyt. Olen jäänyt riippuvaiseksi oksenteluun; tai oikeastaan siihen tunteeseen, mikä siitä seuraa. Lompakko on kevyt kuin mikä, tyhjää täynnä. En voi enää lopettaa, vaikka haluaisin. Oksentamisesta ruokailun jälkeen on tullut niin normaali toimenpide, että oksentamatta jättäminen saa aikaan hirveän ahdistuksen tunteen. Oksentamisen normaaliuden takia en pidä itseäni kovin sairaana, vaikka sitä taidan helvetti soikoon olla. Tämä tosiaan tuhoaa elämääni pikkuhiljaa. Aikojen saatossa se nakertaa minut henkisesti ja fyysisesti loppuun -aivan kuten heroiinikin, tosin hitaammin.
Bulimia on kuin heroiinia.
valina
2627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sen WC-pöntön kanssa kasvaa tavallaan viha-rakkaus -suhde. Toisaalta on riippuvainen siitä, että saa oksentaa, mutta toisaalta tavasta tulee onnettomaksi.
on se vaan kumma,mutta kohta voin viettää 10-vuotispäivää elämästäni bulimian kanssa!miten voi olla yrjööminen niin rentouttavaa,että sen tekee aina uudestaan ja uudestaan!