Onko kenelläkään sellaista tunnetta että suhteen alussa haluaisi nähdä noin kymmenen vuotta eteenpäin, että onko haarukassa nyt se "oikea" ja tuleeko suhteesta yhtään mitään. Itse olen vasta suhteen alussa (2 vuotta) ja en ole enää ollenkaan niin varma onko puolisoni se oikea. Suhteen alussa kaikki oli niin ihanasti, hellyyttä ja seksiä riitti, mutta nykyään seksistä ei ole tietoakaan. Hellyyttä on silloin tällöin kun mieheni on sillä tuulella mutta seksin ruinaamisen olen lopettanut jo aikoja sitten. Viime kerrasta on nyt lähes 4 kk:tta. Sitä vaan haluais takaisin sen saman miehen johon rakastui silloin alussa, vähän mustasukkaisen, innokkaan ja huomioon ottavan. Nykyään mulla on vaan väsynyt, kärttyisä ja välinpitämätön mies joka ei yksinkertaisesti halua mua eikä anna mulle. Välillä mä olen alkanu suunnitella että etin ittelleni miehen jonka antais mulle seksiä ja oma mies hoitais loput sen hellyys puolen, mutta ku oliskin kyse pelkästä seksistä, mutta kyllä ihminen kaipaa paljon muutakin. Kun oma mies ei halua ei siinä hirveesti tunne enää itteensä naiseksi. Ja pelkään sitä että tulee vielä päivä kun joka ihana mies kävelee vastaan ja sanoo mua kauniiksi ja ihanaksi ja loput on sitte helppo arvata... Tälläinen elämä on vähän turhan raskasta, kun ei tiedä mitä tekis... Mitä jos tuolla jossain on sittenki se oikea mua oottelemassa...
Onko sama tunne?
Elviira
81253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sussahan ei tietysti voi olla mitän vikaa. Mies vaan on muuttunut. Oletko esimerkiksi osoittanut miehellesi, että hän on tärkeä sinulle ja arvostat häntä ja hänen ajatuksiaan jne...
Jos miehesi tarvii vaikka pientä egon kohotusta.
Omassa elämässä ihan vastaava tilanne vain sillä erolla että suhde puolen toista vuoden mittainen. ja seksissä ensimmäinen "hiljainen" jakso jo puolen vuoden kohdalla.
Nyt seksiä maksimissaan kerran viikossa ja vain silloin kun nainen haluaa.
Pelottava ajatus että tällä vauhdilla jatketaan tulavaisuudessakin - tai ehkä vähän hiljempaakin.
Luonteelta olen intohimoinen ja annan hellyyttä ehkä enemmän kuin toinen sitä tarvitsisi. Mutta toisella ei sitä intohimoa ole. Ymmärrän täysin sen mitä kerrot tunteistasi.
Eivät ne intohimon liekit itsestään roihua. ja ne kun sammuvat niin vaikeita niitä enään on sytyttää.........
ja itsellä jo käynyt niin ettei se puoliso enää haluta yhtään.
Tunne säilyy mut intohimo kuolee, kunnes kuolee tunteetkin. Naiselta vie naiseuden kun mies ei ole halukas. Ensimmäinen kerta mun elämässä tämmöinen suhde ja muutin yhteen tämän miehen kanssa, koska on sydämellinen ja ihana. hellyyttä ja huolenpitoa riittää, mutta mihin haihtuu mun naiseus?
Eikö sulle mikää riitä? Saat hellyyttä ja huolenpitoa...Se munako siellä pillussa palauttaa sun "naiseuden" huh huh
minusta tuntuu, että en ole seksuaalisesti haluttava, jos miehen tekee mieli kerran kuussa ehkä jos sitäkään. Kyllä se syö mun naiseuttani. Meillä myös seksi on mitä suurinta hellyyttä ja kaipaan sitä kyllä vähän useammin.
Kärsiikö kysyä, oletko itse mies vai nainen?
No oletko sitten omasta mielestäsi kaunis ja haluttava nainen? Oletko sä puhunut kunnolla sen kanssa tästä asiasta, että haluat kikkeliä useammin kuin kerran kuussa, ja että sen haluttomuus syö sun "naiseutta"? Miehelläs voi olla toinen nainen, eikä sen takia halua sua, tai jotain sen suuntaista...
Osanottoni saat.
Tiedän tunteen, kun ukko ei anna eikä häntä haluta. Ja itseä haluttaisi.
Tiedän tunteen, kun ei kohdata. Ja kaipaus olisi kohtaamiseen.
Tiedän tunteen, kun vähitellen itsetunto murenee ja omatkin halut katoaa ja mies alkaa näyttää vastenmieliseltä.
Olenkin ryhdistäytynyt ja muutan pian pois yhteisestä kodistamme.
Tämä oli minun kohdallani oikea ratkaisu, ainoa ratkaisu katkaista pahan olon tunne.