Olen vuoden seurustellut poikaystäväni (rapu) kanssa. Suhde on ollut yhtä liekkejä, ei ole ollut ns. neutraaleja tunteita vaan kaikki tunteet, mitä olemme tunteneet on ollut järisyttävän voimakkaita. Riideat on ollut yhtä suurta vihaa ja suuttumusta täynnä ja rakkaus on ollut leiskuvaa kuumaa tunnetta.
Riitoja kuitenkin on ollut PALJON ja monia kertoa ollaan sanottu hyvästit.
Riitojen jälkeen, en jaksa muuta kuin maata sängyllä ja miettiä, kuinka helv*tin kusipää jätkä on.
Onko teillä samanlaisia kokemuksia skorpioni-rapu pareista? Onhan tämä vain normaalia? =)
Kummatkin meistä on kilpailun ja väittelyn haluisia ja kummatkin olemme aina oikeassa. Kokemuksia?
Riitoja kuitenkin on ollut PALJON ja monia kertoa ollaan sanottu hyvästit.
Riitojen jälkeen, en jaksa muuta kuin maata sängyllä ja miettiä, kuinka helv*tin kusipää jätkä on.
Onko teillä samanlaisia kokemuksia skorpioni-rapu pareista? Onhan tämä vain normaalia? =)
Kummatkin meistä on kilpailun ja väittelyn haluisia ja kummatkin olemme aina oikeassa. Kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä olen joskus seurustellut ravun kanssa, ja itse olen siis skorpioni. Meidän suhteessa ei paljoakaan taisteltu, ja rapu-mies oli todella rento ja halusi välttää turhaa kinastelua. Se olin siis lähinnä minä, joka saattoi välillä heittäytyä holtittomaksi. Ei mies kuitenkaan mikään lälly ollut, vaan tosipaikan tullen osasi olla hyytävän kylmä ja riidellä kunnolla.
Tutulta vaikuttaa! Olen seurustellut rapumieheni kanssa 4 vuotta ja ainakin ensimmäinen vuosi oli yhtä myräkkää. Välillämme salamoi joka tasolla... Useita iltoja riideltiin puhelimessakin, eikä asia edennyt mihinkään... Kauheita aikoja!
Nykyään tilanne jo rauhallisempi, kun ravun turvallisuuden tunne syntynyt.
Oikeastaan minä olen nykyään useammin riidan synnyttäjä. Ravun jääräpäisyyttä ei vain välillä jaksa...
Tutulta kuulostaa. Olen kaksi kertaa särkenyt sydämeni Rapumiehen vuoksi. Mieletöntä tunteiden vuoristorataa ja mieletöntä rakkautta , kyyneleitä ja tuskaa. Aivan uskomatonta miten Rapu passaa niin hyvin(?) skorpparinaiselle. Vaikka näissä suhteissa mielestäni annoin kaikkeni itsestäni ja heittäydyin tunteiden vietäväksi, silti he molemmat jättivät minut ja väittivät, et oon kovis ja en anna itsestäni kaikkea ja en uskalla kuitenkaan luottaa toiseen. Ehkä olivat oikeassa, kun näin vuosien kuluttua tapahtuneista ajattelee asiaa. Ihania miehiä, mutta ei sittenkään tarkoitettu. Nykyinen mies Leijona ja hyvin pyyhkii:)
Älä syytä itseäsi, siitä ettei rapumiehen kans onnistunu. Minulla ollut rapumies 4 vuotta ja kaikkein eniten kärsin juuri niistä iän ikuisista vaatimuksista ja syytöksistä, että en rakasta/välitä/ole tarpeeksi mukana. Se on vain ravun tyyli vaatia toiselta mahdottomia. Välillä kyllästyttää, mutta helv*tin hyvällä itsetunnolla pärjää. Aluksi jouduin kyllä loputtomiin vakuuttelemaan miehelleni, että MINUUN VOI LUOTTAA!!! Rapu on vaikea , mutta ihana kumppani...
kuullostaa tutulta.rapu on vahvasti tunteva, niinkuin sinäkin. Mutta myös hyvin herkkä, vaikka rapumies koittaa sen peittää, joskin huonoin tuloksin.Jos antaudut vietäväksi, tämä herrasmies luultavasti hukuttaasinut rakkauteen,ihanhyvässämielessä.miinuspuolna ravussa onmustasukkaisuus.
justiin niin!! itse olen rapu (m) ja naiseni skorpioni. ja meillä justiin on samaa! kovat riidat usein ja monta kertaa "lopetettu suhde". mutta... sen jälkeet tunne puoli tulee yhtä voimakkaana esiin kun riidatkin. keskustellaan paljon samoista syvällisistä asioista jne... meillä on juuri sama ajattelutapa ja muutenkin samanlaisia. joskus taas tuntuu,etten edes tunne,kaikki on päälaellaan! eli,myrskyä,rakkautta ja intohimoa. tälläinen suhde yleensä kestää.
Mä oon seurustellut vajaan vuoden rapu-miehen kanssa..muutettiin pari kuukautta sitten yhteiseen kotiin ja meillä on ainakin mennyt loistavasti.. muutaman kerran ollaan vähän otettu matsia, mutta sen jälkeen ollaan oltu entistä läheisempiä.. tuntuu, että meillä se, että ollaan erilaisia, on rikkautta ja täydennämme toisiamme mielettömän hyvin. Vaikka ei olla tän kauempaa oltu yhdessä ni kemiat menee kivasti yhteen ja ymmärretään toisiamme puolesta lauseesta ja monesti vähemmästäkin.. ollaan kyllä molemmat aika paljon nähty elämässä ja osataan arvostaa sitä, minkä olemme toisistamme löytäneet.. tsemppiä vaan teillekin.. eiks tärkeetä oo oppia joustamaan ja löytämään myös ne kompromissit?? Sekin, että osaa ja uskaltaa myöntää olevansa väärässä, on vahvuutta! Hymyillen kohti kesääÛ