Elämässäni on ollut monenlaista kriisiä ja muutosta, avioeron jälkeen kaikesta on pitänyt vaan selviytyä yksin. Uupunut, ahdistunut, yksinäinen ja masentunut olo on hirveää kun siihen herää joka ikinen aamu.
Ystäviä on muutama, mutta ovat perheellisiä ja kiireisiä. Joskus on tuntunut, että olen kummajainen masennukseni kanssa, ettei kenelläkään muulla ole vastaavaa.
Tätä palstaa lukiessani olen saanut helpotusta, huomaan että en ole yksin enkä kummajainen sittenkään.
Itse kaipaisin jotain tukea ja turvaa yksin aikuisena olemiseen. Joskus olen käynyt juttelemassa olostani kriisikeskuksessa, mutta sieltä ulos käveltyäni jäi olo että sainpahan kertoa ja itkeä pahaa oloani, mutta mites tämä nyt sitten jatkossa auttaa??
Mietiskelin että olisipa jossain joku "Ystävät" ryhmä, missä voisi käydä jutustelemassa toisten yksinäisten äiti-ihmisten kanssa elämisen vaikeudesta, itkeäkkin ja saada lohtua.
Ystäviä on muutama, mutta ovat perheellisiä ja kiireisiä. Joskus on tuntunut, että olen kummajainen masennukseni kanssa, ettei kenelläkään muulla ole vastaavaa.
Tätä palstaa lukiessani olen saanut helpotusta, huomaan että en ole yksin enkä kummajainen sittenkään.
Itse kaipaisin jotain tukea ja turvaa yksin aikuisena olemiseen. Joskus olen käynyt juttelemassa olostani kriisikeskuksessa, mutta sieltä ulos käveltyäni jäi olo että sainpahan kertoa ja itkeä pahaa oloani, mutta mites tämä nyt sitten jatkossa auttaa??
Mietiskelin että olisipa jossain joku "Ystävät" ryhmä, missä voisi käydä jutustelemassa toisten yksinäisten äiti-ihmisten kanssa elämisen vaikeudesta, itkeäkkin ja saada lohtua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samoja ajatuksia olen minäkin usein miettinyt. Voisitko laittaa meiliosoitteen, niin varmasti meitä tukijoita löytyisi?
No niinpä vain, enpäs ole hoksannutkaan että voishan sitä saada hyviä meilikamuja ja uusia ystäviä tälläkin tavalla :)
Osoitteeni on [email protected]
Saa pistää postia, vastailen varmasti.