En ymmärrä enää mitään.. Olen koittanut selittää huimaukseni niskojen jäykkyydellä mutta minusta tuntuu ettei tämä enää ole vaan pelkästään niskojen jäykkyyttä-->
Aina kun koulusta on vapaa päivä, siis viikonloppu ja tänään on tunnit peruttu, nukun pitkään, herään ja keitän kahvit, juon vajaa pari kuppia kahvia ja sen jälkeen, alkaa tuntumaan kuin silmien välissä jossain(??) olisi painetta, tuntuu että kädet eivät tottelisi välillä, ja huimaa jotenkin vähän. Tämä on tapahtunut nyt neljä kertaa, aina sillloin kun ei ole koulua!
Sitten taas kun on koulua, herään ja juon kahvit ja lähden kouluun, ei mitään, aivan normaali olo. Mutta, kun menen luokkaan, jos luokassa on vähän aikaa hiljaista, ja en juttelen kenellekään, alkaa huimaamaan. Tuntuu että liikkuisin jotenkin sivusuunnassa kun istun, kuulostaa varmaan todella omituiselta:D Mutta kuitenkin, en jaksa enää miettiä että mistä se huimaus ym. johtuu, välillä on tullut jotain paniikkihäiriön omaisia kohtauksia, alkanut huimaamaan, kädet puutuu, kamala paniikki.. Päässä tuntunut aina silloin jotenkin oudolta.
En vaan ymmärrä, että minkä takia se tapahtuu aina, kun on vapaapäivä. Haluaisin nauttia vapaapäivistä ja sekoan varmaan kohta jos aina vapaapäivisin tulee tällänen olo! Mutta aina sitten kun jonkinlainen pieni kohtaus on tullut, kymmenen minuutin päästä tulee hyvä olo ja sama olo ei enää sinä päivänä jatku. välillä jotenkin toivon että se kohtaus tulisi että tulisi taas hyvä olo..
Toivottavasti ei ollut sekava teksti:)
Aina kun koulusta on vapaa päivä, siis viikonloppu ja tänään on tunnit peruttu, nukun pitkään, herään ja keitän kahvit, juon vajaa pari kuppia kahvia ja sen jälkeen, alkaa tuntumaan kuin silmien välissä jossain(??) olisi painetta, tuntuu että kädet eivät tottelisi välillä, ja huimaa jotenkin vähän. Tämä on tapahtunut nyt neljä kertaa, aina sillloin kun ei ole koulua!
Sitten taas kun on koulua, herään ja juon kahvit ja lähden kouluun, ei mitään, aivan normaali olo. Mutta, kun menen luokkaan, jos luokassa on vähän aikaa hiljaista, ja en juttelen kenellekään, alkaa huimaamaan. Tuntuu että liikkuisin jotenkin sivusuunnassa kun istun, kuulostaa varmaan todella omituiselta:D Mutta kuitenkin, en jaksa enää miettiä että mistä se huimaus ym. johtuu, välillä on tullut jotain paniikkihäiriön omaisia kohtauksia, alkanut huimaamaan, kädet puutuu, kamala paniikki.. Päässä tuntunut aina silloin jotenkin oudolta.
En vaan ymmärrä, että minkä takia se tapahtuu aina, kun on vapaapäivä. Haluaisin nauttia vapaapäivistä ja sekoan varmaan kohta jos aina vapaapäivisin tulee tällänen olo! Mutta aina sitten kun jonkinlainen pieni kohtaus on tullut, kymmenen minuutin päästä tulee hyvä olo ja sama olo ei enää sinä päivänä jatku. välillä jotenkin toivon että se kohtaus tulisi että tulisi taas hyvä olo..
Toivottavasti ei ollut sekava teksti:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heip,
Olen 31-vuotias 2 lapsen äiti. Olen kärsinyt jo vuosia paniikkihäiriöstä, migreenistä ja tietystä pakko-oireesta. Tähän asti olen selvinnyt lähes ihan ilman mitään lääkitystä, mutta nyt en enää jaksa ilman ja saankin huomenna jonkun lääkityksen, lisäksi terapiassa käyn.
Kuulostaa hyvin tutuilta nuo oireet. Ja edelleen itse ainakin pelkään, erityisesti tuota huimausta, pelottaa että taju lähtee kesken kaiken. Välillä sitä on enemmän, välillä vähemmän. Se tunne on nimenomaan sitä pyörrytystä, keinutusta. Todella epämiellyttävä tunne. Olin juuri viikon kestävässä koulutuksessa (kun sosiaaliset tilanteet ahdistaa myös), niin voit vain kuvitella, miten huimasi!!! Lisäksi pää tuntuu usein "pehmeältä", ihan kuin aivot ei toimisi normaalisti. Voi olla että tiedät tunteen hyvin. Käsien pistelyä, puutumista on myös.
Urheilen paljon, ja sillä oireet helpottaa jonkun verran, mutta ei läheskään aina.
Kannattaa jo alkuvaiheessa käydä jonkun kanssa keskustelemassa asiasta, jotta saisit vaikka jonku hoidon, ennen kuin menee pahemmaksi.
Kyllä tuo ihan paniikilta kuulostaa, tosin ei kovin pahalta. Kofeiini (aine jota on kahvissa ja esim. cokiksessa) voi tosiaankin joillain ihmisillä aiheuttaa paniikkituntemuksia.
Voisikohan olla niin, että vapaapäivänä sinulla on aikaa tarkkailla itseäsi ja tuntemuksiasi ja silloinhan se paniikki tunnetusti iskee! Kun olet koulussa, juttelet kavereiden kanssa ja keskityt muihin asioihin kuin itseesi, niin silloin ei tule paniikkiakaan. Sitten tunnilla, kun on hiljaista, alat taas "tarkkailemaan ja kuuntelemaan" itseäsi ja siinähän se paniikki sitten taas on!
Olen itse sairastaunt paniikkihäiriön ja siitä jo onneksi toipunut, mutta ikuisesti varmaan muistan miltä se tuntui!
kyllä tuo ihan järkevältä kuulostaa. Varsinkin kun tämä on nyt jo muutaman kerran tapahtunut, pelkään aina juuri viikonloppuisin että se tapahtuu taas, ja sittenhän se tapahtuukin.. En sitten tiedä miten vapaa aikanani voisin keskittyä johonkin niin, ettei "kohtausta" tulisi. En halua että tämä enää yhtään pahenee tästä. Pitäisikö jättää ainakin kahvi pois..?
Olen muuten huomannut myös yhden omituisen jutun, kun juon kahvia joskus illalla, tai iltapäivällä, paniikin tapaista kohtausta ei tule(kofeiini kun minulla sen varmasti aiheuttaa myös). Se tulee aina vaan aamulla, n. puoli tuntia kahvin juomisen jälkeen. Omituisia juttuja, mutta kiitos vastauksista:)
..kuulosti erittäin tutulta, nukut pitempään ja paniikki iskee..minulla oli myös näin.
Koin helvetillistä paniikkihäiriötä puoltoista vuotta, jännitin itseäni joka tilanteessa ja niin paljon, että kerran kahvia juodessani minulta jopa katkesi verisuoni niskanseudulta.siinä vajaan kahden vuoden aikana tapahtui paljon kaikenlaista ja tuntui välillä että tulen hulluksi. Mun oli pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa elämään taas, vaikka ne kohtaukset seurasivatkin mua minne ikinä meninkin.Hoin vain itselleni, että minulla on paniikkihäiriö, mutta siihen ei kuole.Mutta siihen kuolee, jos jään kotia neljän seinän sisälle ja yksin!!! Muutin täysin elämäntapani, kahvinjuonti vähemmälle, liikuntaa lisää, tupakanpoltto pois, mielen ja kehon rentouttamista, joogaa, rentoutushrjoituksia, uintia, hierojalla käyntiä ja varsinkin osteopaatti auttoi jännitykseeni. Kannattaa jutella läheisten kanssa asiasta, ei missään nimessä salata sitä, käydä paljon viihteellä,jne..ja ne 12 tunnin yöunet vapaapäivillä ja viikonloppuisin saa vain niskasi j selkäsi jumiin, sekavan olotilan , joka vaan lisää pelkoa. ei kannata miettiä liikaa "tunnetilaansa" .esim.jos mietit koko ajan mielessäsi, että miksi minua huimaa, päässä tuntuu outo paine, kädet puutuu, sydän hakkaa,jos mulla onkin vaikka syöpä tai saan aivoinfarktin jne.jne.. Se pahentaa vaan sitä paniikkia ja saa aikaan todella pahan kierteen.
Yleensä paniikki alkaa siitä, että elämässä on tapahtunut puolen vuoden sisällä jotain "mullistavaa". jokin läheinen on vaikka kuollut tai olet muuttanut uudelle paikkakunnalle. Eikä sen tarvitse aina olla negatiivinen asia, esim. jos olet juuri tavannut uuden poika/tyttöystävän,olet korviasi myöten rakastunut ja jotain uutta on tullut elämääsi,sekin voi laukaista paniikin. Myös jokin vanha trauma voi sen laukaista tai jokin asia, jota joskus et ole surrut, vaan se on seurannut sinua vuosien ajan ja palaa mielesi vasta myöhemmin. Tai sitten vaikka se, että tunnet olevasi yksin tai että kannat kaikki maailman murheet harteillasi, niinkuin minäkin teen/tein.
Toivottavasti tästä oli jollekkin apua!!!
myös itselläni ollut vuosien mittaan huimausta ja välillä istuessaankin tuntui että tarvitsee pitää pöydästä kiinni, ettei vaan kellaha mukkelis makkelis lattialle. Niska ja hartiaseudun jännitys on niin voimakasta et välil tulee kunnon kramppeja tai menee niin jumiin etten saa päätä kääntymään. Muuten yhdyn täydellisesti tämän edellisen kirjoitukseen, joka voisi olla oma kirjoitukseni. Oireita ei pidä itselleen vähätellä, mutta ei myöskään antaa ylivaltaa ja itse voi paljolti elämän tapa muutoksilla vaikuttaa tähän oireiluun. itse aloin juomaan kofeiinitonta kahvia, koska tavallinen kahvi sai oloni rauhattomaksi ja kohtaus herkäksi, samoin lopetin tupakoinnin ja aloin liikkumaan enemmän. nuo rentoutus harjoitukset ovat myös erittäin suositeltuja, mutta itse en ole niitä vielä kokeillut. Ei myöskään kannata pitää tätä salaisuutena ainakaan lähimmäisiltä, sillä itseltäni putosi kahdeksan vuoden taakka kun sain kerrottua lähimmäisilleni. ja jos tuntuu ettei yksin selviä niin kannattaa hakea apua ajoissa, jolloin paraneminenkin tapahtuu varmasti nopeammin kuin että on takana jo useiden vuosien noidankehä. Voimia kaikille asian kanssa painiskeleville!
Moi!
Oli tosi kiva lukea näitä viestejä.
Ehkäpä se on tästä suunta kohti parempaa, kun vihdoin sain diagnoosin mikä mua vaivaa.
Tiesittehän että paniikkihäiriö voi aiheuttaa hoitamattomana myös masennusta. (Joka olikin mun suurin ongelma)
Eli suosittelen kyllä että jokainen joka kärsii paniikkihäiriöstä niin kävisi juttelemassa ammattilaisen kanssa. Sillä se on sellainen vaiva joka seuraa läpi elämän, ellei sitä opi "pitämään aisoissa" .
Itelläni ei ole (kai) kovin paha paniikkihäiriö, mut siitä seuraava masennus sitäkin rankempi kokemus.
Tsemppiä teille kaikille paniikkihäiriöistä kärsiville!