Uusi haluaa vauvaa!!

yrittämään ! tietenkin me kaikki olemme yksilöitä, mutta minä olen tehnyt lapsia 20-kymppisenä, 30-kymppisenä ja nyt vielä 40-kymppisenä, tarkemmin 41 v ja seuraava tulee niin olen 43v. Oikeastaan joka kerta on ollut edellistä helpompi. Ainoa ongelma on ollut, tosin aina, että lapseni ovat syntyessään melko isoja, eka oli 4280gr, seuraava 4360gr, aina hieman kasvaen, niin että viimeinen oli jo 4540gr.....mutta nyt gyne ehdotteli käynnistämista ajoissa, jos taas uhkaa tulla maxibaby :)

Olin ikäisesi kun kolmannen sain, eikä päivääkään ole harmittanut. Erosin kahden ensimäisen lapseni isästä n. 30-vuotiaana ja tapasin ihanan lapsettoman miehen, joka rakastaa lapsia. Kun yhteinen sitten syntyi oli vanhin poika jo koulussa ja keskimmäinen eskarissa ja voin sanoa, että eniten olen nauttinut vauva-ajasta tämän iltatähden aikana ja varmasti suurin syy tähän on ollut se että rinnallani on ollut aikuinen ihminen, joka on jakanut yövalvomiset, vaipanvaihdot ja jaksanut hoitaa kanssani kun lapsi sairaana jne. (tyttärellämme korvatulehduksia ja astma)Jos olisin nuorempi, niin tälle miehelle olisin varmasti useamman lapsen tehnyt.

Paino on edelleen sama, kuin silloin kun ensimmäistä aloin tekemää, joten olen siitä onnekas, että kroppa on aina palautunut itsestään.

Ainoa negatiivinen asia, jonka koin oli synnytys, jossa huomasin, että en ole enään "nuori", kun meinasi puhti loppua ponnistaessa lasta maailmaan:) Onnea sinulle ja perheellesi!!

halut siis synnyttää lisää äpäriä maailmaan. Siitä vaan mutta eikö yhtään hävetä??!! Kahdella ekalla lapsellasi on tietenki erit isät. Voi lapsiraukkoja minkälainen kaniäiti niillä on

itsellä oli 12 ja 8v lapset ku tuo nuorin synty,ite olen 32 tällä hetkellä,ja uus miekkonen on "niin onnellinen2 isukki ensimmäistä kertaa..
nyt sitä huomaa kuin ihanaa on ku joku auttaa ja viitsii olla se toinen aikuinen perheessä,olisipa ollut näin hyvin jo vanhempienkin lasten kohdalla...
eikä se raskaus tai mikään muukaan oo sen vaikeempaa ollu ku aiemmillakaan kerroilla..

Minulla oli kolme lasta ensimmäisetsä liitosta. Nykyinen mieheni on myöskin nuorempi ja oli lapseton. Olimme yhdessä 8 vuotta ennenkuin meidän iltatähtemme syntyi, olin silloin 38 vuotias. Ikäeroa vanhimman ja tämän nuorimman kesken on 17 vuotta, muihin muutama vuosi vähemmän. Että kyllä hoitajia ja leikittäjiä riittää. Näille maailman tärkein ihminen!
Yövalvomiset ei ihan samalla tavalla kuittaannu kuin nuorena, mutta muuten on oikeastaan ihanempaa seurata tätä lapsuuden ihmeellistä maailmaa. Nuorempana lapset olivat enemmän itsestään selvyys, mutta nykyisin jaksaa ihastella jokaista hetkeä erikseen.
Isä on aivan haltioissaan omasta lapsesta, vaikka ei ennen vauvan syntymää ymmärtänytkään minkä mullistuksen tulee kokemaan. Oli toki kovasti kiintynyt näihin isoihinkin.
Pikku-ukko on nyt 2,5 ja niin isin poika, että jos tämä olisi 1. lapseni, olisin varmasti mustasukkainen ja katkera, mutta nyt nautin, kun jää joskus omaakin aikaa pieni hetki. "Miehet" viihtyvät hyvin yhdessä.
Ja me avioparina olemme läheisempiä toisillemme nykyisin. Omasta kokemuksestani suosittelen lämpimästi!

Todellla paljon kiitoksia kaikille vastanneille!!!Helpottaa tuntuvasti isoa päätöksen tekoa!Olen uumoillut,että saattaisin nauttia tulokkaasta jos mahdollista enemmän kuin edellisistä ja teiltä sain vahvistusta asiaan!!!

Mielelläni kuulen lisää asiallisia vastauksia.