*huokaus*
Anteeksi jo etukäteen, tekstistä taisi tulla sekava. Tuntui vain niin puhdistavalta kun sai johonkin tätä vyyhtiä purkaa. En ole ikinä puhunut tästä kenellekään vielä..
Varmaan tämä tavallisista tavallisin tarina. Vaikka olisi yleistäkin, niin on tämä surullista. Itsetuntoakin nakertaa pahasti.
Olemme kolmekymppinen aviopari. Olemme siis suht. nuoria vielä ja täysin terveitä. Luulisi, että makuuhuoneessa tapahtuu, mutta ei. Olen pettynyt ja väsynyt siihen tosiasiaan, että mieheni ei halua kanssani seksiä juuri koskaan.
Rakastelemme ehkä kerran, max pari kertaa kuussa, en ole viitsinyt laskea. Ei ehkä sitäkään aina.
Alussa meillä oli tosi tosi kiihkeää, rakastelimme jatkuvasti, koska halusimme toisiamme niin mielettömästi.
Muistan, kun kerrankin meidän piti ajaa puoli suomea takaisin kotiin kyläreissulta kun siellä ei voinut mitenkään rakastella niin ei voitukaan olla siellä sitä suunniteltua paria päivää!
Piti vain keksiä hyvä syy miksei halutakaan olla sitä uutta vuotta siellä mikä sovittiin :) Oli ihana rakastella kiihkeästi ja usein.
Mutta eipä ole elämä enää sellaista. Minä haluaisin miestäni vieläkin. Rakastan häntä ja minusta hän on seksikäs, komea, ihana mies. Vielä tärkeämpää, hän on hyvä mies, raitis ja lempeä, ymmärtäväinen ja tukee minua.
Sanon näitä asioita hänelle ihan joka päivä halien ja suukkojen kanssa. Hänkin kyllä vastaa niihin, mutta ei ole aloitteellinen.
Hän ei ole aloitteellinen yhtään missään, ei ole koskaan ollutkaan. Ei siis kyse ole masennuksesta vaan luonteestaan. Hän on saamaton jotenkin kaikessa. Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan seksielämästämme niin kuin muutenkin suhteestamme.
Keskustelu on aika vaikeaa, koska hän on huono keskustelija. Tarkoitan, että sitäkin minä vien eteenpäin ja yritän saada hänestä irti jotakin selkeää mielipidettä tai kannanottoa.
Tuntuu, että hän haluaisi panostaa enemmän suhteeseemme, mutta ei tee sitä käytännössä. Samalla tavalla seksielämästämme ajattelen; että kun vihjailen haluavani niin hänkin tulee kyllä mukaan. Siis haluaa seksiä ajatuksena, mutta ei käytännössä.
Siis ilmeisesti haluaa seksiä, mutta ei minun kanssani. Olen isompi kuin nykyajan kauneusihanne, mutta olen saanut aina seuraa (vaikken edes ole edes rakastellut kuin muutaman kanssa elämässäni)
Olen ollut tämän kokoinen aina, siis myös mieheni rakastui minuun tällaisena. En ole mikään valas. Isot rinnat, vaaleat pitkät hiukset (tiukka pimppi ;).
Mies on silti toistaiseksi tuntunut tykkäävän minusta, kiihottuu helposti minun kanssani jne. En siis haluaisi ajatella, että tämä hiljalleen hiipunut seksielämämme johtuu siitä että olen yhtäkkiä hänestä jotenkin oksettava.
Kuusi vuotta yhteiseloa on takana. Meillä ei ole lapsia, joten meillä olisi aikaa seksille ja toisillemme, jos mies vain antaisi sitä aikaa.
Käymme töissä molemmat, meillä on molemmilla oma elämä. Meillä olisi varaa siis kohtuudella käydä esim. ulkona syömässä, elokuvissa jne, mutta hän valitsee mieluummin aivottoman telkkarin tuijotuksen tai vielä useammin netissä roikkumisen.
Yhteisestä ajastamme siis suurin osa menee miehellä internetissä. En tiedä, mitä hän tekee siellä silloin, kun minä en ole kotona. En yksinkertaisesti viitsi kirjautua hänen nimellään ja tutkia sivuhistoriaa. Mutta minun kotona ollessani hän ei pornoa yms. katsele.
Yhteistä aikaa ei ole kovinkaan paljon edes. Mies on vuorotyössä ja minulla tavalliset työajat, siksi olemme välillä aika paljon yksinkin kotona.
Mieheni on harrastuksensa vuoksi paljon iltoja sekä viikonloppuisinkin jonkun verran pois kotoa, enkä haluaisi siitä suuresti
huomautellakaan.
Koen vain syyllisyyttä, että rajoittaisin hänen elämäänsä. Ei parisuhteen takia pitäisikään joutua muuttamaan itseään, harrastuksiaan. Olen kyllä ääneen todennut asian - vie paljon aikaa "meiltä" - muutaman kerran ja hän ei tunnu pitävän sitä ongelmana, niin mitä voin tehdä. En tahdo nalkuttaakaan.
(Harrastus on joukkueurheilua eli ns. hyvä harrastus ja se oli hänen elämässään ennen minuakin.)
Tiedän että hän kyllä pitää pornosta ja tyydyttää itseään sen kanssa välillä. Minä siis en halua sitä katsella, olen kyllä suostunut joskus. Muutenkin hän kyllä saattaa kertoa, että on tehnyt itsellensä sen.
Minäkin joudun aina silloin tällöin tekemään
itse itselleni hyvää, mutta yritän aina ensin saada seksiä ennen kuin teen sen. En halua, että minun itsetyydytykseni vuoksi meillä olisi vähemmän seksiä. Haluan ensisijaisesti miestäni,
mutta joskus on pakko saada hyvää edes jotenkin.
Kuinka nöyryyttävää onkaan, että joutuu anelemaan seksiä omalta mieheltään! Silloin kun rakastelemme, se on minulle ainakin oikein hyvää. Saan orgasmin, nautin ja uskallan näyttää sen.
En ole mikään akrobaatti tai pornokone, mutta rakastan miestäni ja hänen kanssaan rakastelua. Otan suihin, emme koskaan ole yhdessä asennossa peiton alla pimeässä jne.
Tuntuu niin hirveän pahalta tajuta, että meidän suhde on tällä tolalla. Mutta kai tämä on sitä normaali arkea. Minä olisin valmis vaikka mihin, muuutoksiin, ex tempore reissuihin, vaikka edes hemmetti ilta-ajeluihin (ja jos hän haluaisi niin sivuteille ilman pikkuhousuja jota harrastettiin joskus "nuorina" ;) )..
Ei kaikessa yhdessä olossa ja -tekemisessä tarvitsisi olla seksiä. Mutta ei meillä juuri tapahdu mitään muutenkaan. Pari kertaa olen tämän vuoden aikana saanut hänet iltakävelylle kanssani.
Jos minä en keksi jotakin, niin ei tapahdu yhtään mitään ja jos keksin, niin se ei vielä tarkoita että saan hänet innostumaan. Yleensä en saa vaan telkkari/netti vie voiton.
Vasta kävi niin, että hän oli perjantaina suuren maanittelun jälkeen luvannut minulle pienen reissun lauantaille. Sitten hän lähti samantien illalla harkkoihinsa ja kun tuli sieltä, sanoi että hän on luvannut mennä johonkin matsiin lauantaina kun miehiä yllättäen puuttuu.
Sanoin että mitä tapahtui sille että lupasit mulle yhteisen lauantain ja sen reissun juuri ennen kuin lähdit ovesta. Olisin saanut mennä mukaankin katsomaan ja mies tuli hikisenä hikissä treenikamppeissaan kotiin. Ei siis ole toista naista :)
Mies tuntuu haluavan elää kaavalla Töihin-Kotiin-Harrastukseen-Nukkumaan-Töihin-Kotiin-Netissä-Nukkumaan-Töihin-Kotiin-Harrastukseen-Nukkumaan... Ja väliajat telkkaria.
Joskus jonakin viikonloppuna meillä VOI olla seksiä, jos kaikki planeettojen asennot tms ihme maagiset asiat osuvat kohdalleen...
Olen yrittänyt petrata ulkonäköäni, olen välillä meikannut ihan koti-iltaa varten mitä en tavallisesti tee, olen panostanut hiuksiin ja ostanut uusia vaatteita, olen hänelle saattanut arjen lomassa vilauttaa, että katso olen pukeutunut seksikkäisiin alusasuihin, olemme hankkineet joitakin seksileluja..
Melkein mitä vain voisin kokeilla jos hän vain haluaisi... mutta aina kaikki hiipuu. Nyt olen lopettanut kaikenlaisen yrittämisen ja tilanne on mennyt tähän.
Pitäisikö vain tajuta ja hyväksyä, että joskus voi olla seksiä mutta useimmiten ei ja että se on elämää. Että on tosiaan se kerta kuussa tai vähemmänkin, mutta aina silloin kun HÄN haluaa.
Se juuri ärsyttää, että sitten kun herra joskus sattuu haluamaan, vaikka yömyöhään kun olen jo puoliunessa, niin silloin pitäisi sit tarttua tilaisuuteen...
Viimeksi kun hän tuli asiaa esittämään, olin jo tosi masentunut tästä kaikesta. Ja olin jo nukkumassa, ihan rajalla että olisin nukahtanut.
Sanoin suoraan, että kuule ei musta ole kivaa että juuri silloin kun sua sattuu haluttamaan niin mun pitää pystyä sit juuri silloin haluamaan kun sitten seuraava kerta on joskus ties milloin...
Näytti että oli pahoillaan tai sitten se oli vain v-ttuuntunut ilme "enkö saakkaan?".. Mutta mitä siitä, mitä miän sanon. Siis mies ei sanonut että "ei meidän tarvi kulta" vaan oli siinä, "kovasti tekis mieli" ja hänellä seisoi ja sitä esitteli..
Koskin ja heti sanoi että tahtois itselleen suihinoton mutta ei näyttänyt tekevän mulle mitään.
- joten liukuvoide esiin ja mies sisään, siinä jonkin aikaa liikkui ja juuri kun ehdin itse innostua mukaan niin laukesi, rojahti pois ja eipä siinä paljon puhuttu.
Toivoisin, että mies olisi ryhtynyt ajattelemaan edes tuon jälkeen, mutta ei ole ainakaan sanonut mitään. Ei se muutenkaan sano mitään. Mutta siis lukijoille tiedoksi että tällaista meidän seksi EI normaalisti siis ole.
Ei siis hyvin mene. Enkä itse enää halua pyytää rakastelua, koska on niin nöyryyttävää jäädä aina ilman. Nyt ainakin tietää, mitä ajattelen.
Tunnen itseni ihan hölmöksi. Täytyy vain ajatella, että kai muutkin avioparit saavat tyydytyksensä omin käsin, erikseen tms. :0
Kuulostan varmaan joltakin hirveältä seksikoneelta, mutta olen oikeasti ollut aina ns. kiltti tyttö. Olen oppinut tykkäämään seksistä kyseisen miehen kanssa, aikaisemmin olen pelännyt ja ollut varmaan se kylmä kala siksi.
En vieläkään ole mikään syöjätär, mutta tällä hetkellä itsetuntoni naisena on kyllä aika pohjalukemissa.
Pitäisikö palata siihen kylmä kala- pelkovaiheeseen (huonoja kokemuksia) ennen tätä miestä ja oikeasti olla niin peloissaan ja tuskissaan, niin haluaisiko mies silloin?
Pahinta on, kun suuret odotukset muuttuvat pettymyksen kyyneleiksi. Hän kun antaa ymmärtää, ei kiellä selvästi, esim. perjantai-iltana ja sitten odotan sitä koko viikonlopun..
Pukeudun ehkä hepeneisiin lauantaina, hyväilen häntä päivän kuluessa, vihjailen, suukottelen jne. (Suukkoja siis on joka päivä muutenkin ja hellyyttä) Ja sitten on taas prkleen maanantai ja viikko alkaa alusta eikä ole mitään tapahtunut.
Mitä pitäisi tehdä? En missään nimessä halua erota, koska rakastan häntä. Mutta ei tää näinkään VOI jatkua. Vai tätäkö se elämä vaan on?
Anteeksi jo etukäteen, tekstistä taisi tulla sekava. Tuntui vain niin puhdistavalta kun sai johonkin tätä vyyhtiä purkaa. En ole ikinä puhunut tästä kenellekään vielä..
Varmaan tämä tavallisista tavallisin tarina. Vaikka olisi yleistäkin, niin on tämä surullista. Itsetuntoakin nakertaa pahasti.
Olemme kolmekymppinen aviopari. Olemme siis suht. nuoria vielä ja täysin terveitä. Luulisi, että makuuhuoneessa tapahtuu, mutta ei. Olen pettynyt ja väsynyt siihen tosiasiaan, että mieheni ei halua kanssani seksiä juuri koskaan.
Rakastelemme ehkä kerran, max pari kertaa kuussa, en ole viitsinyt laskea. Ei ehkä sitäkään aina.
Alussa meillä oli tosi tosi kiihkeää, rakastelimme jatkuvasti, koska halusimme toisiamme niin mielettömästi.
Muistan, kun kerrankin meidän piti ajaa puoli suomea takaisin kotiin kyläreissulta kun siellä ei voinut mitenkään rakastella niin ei voitukaan olla siellä sitä suunniteltua paria päivää!
Piti vain keksiä hyvä syy miksei halutakaan olla sitä uutta vuotta siellä mikä sovittiin :) Oli ihana rakastella kiihkeästi ja usein.
Mutta eipä ole elämä enää sellaista. Minä haluaisin miestäni vieläkin. Rakastan häntä ja minusta hän on seksikäs, komea, ihana mies. Vielä tärkeämpää, hän on hyvä mies, raitis ja lempeä, ymmärtäväinen ja tukee minua.
Sanon näitä asioita hänelle ihan joka päivä halien ja suukkojen kanssa. Hänkin kyllä vastaa niihin, mutta ei ole aloitteellinen.
Hän ei ole aloitteellinen yhtään missään, ei ole koskaan ollutkaan. Ei siis kyse ole masennuksesta vaan luonteestaan. Hän on saamaton jotenkin kaikessa. Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan seksielämästämme niin kuin muutenkin suhteestamme.
Keskustelu on aika vaikeaa, koska hän on huono keskustelija. Tarkoitan, että sitäkin minä vien eteenpäin ja yritän saada hänestä irti jotakin selkeää mielipidettä tai kannanottoa.
Tuntuu, että hän haluaisi panostaa enemmän suhteeseemme, mutta ei tee sitä käytännössä. Samalla tavalla seksielämästämme ajattelen; että kun vihjailen haluavani niin hänkin tulee kyllä mukaan. Siis haluaa seksiä ajatuksena, mutta ei käytännössä.
Siis ilmeisesti haluaa seksiä, mutta ei minun kanssani. Olen isompi kuin nykyajan kauneusihanne, mutta olen saanut aina seuraa (vaikken edes ole edes rakastellut kuin muutaman kanssa elämässäni)
Olen ollut tämän kokoinen aina, siis myös mieheni rakastui minuun tällaisena. En ole mikään valas. Isot rinnat, vaaleat pitkät hiukset (tiukka pimppi ;).
Mies on silti toistaiseksi tuntunut tykkäävän minusta, kiihottuu helposti minun kanssani jne. En siis haluaisi ajatella, että tämä hiljalleen hiipunut seksielämämme johtuu siitä että olen yhtäkkiä hänestä jotenkin oksettava.
Kuusi vuotta yhteiseloa on takana. Meillä ei ole lapsia, joten meillä olisi aikaa seksille ja toisillemme, jos mies vain antaisi sitä aikaa.
Käymme töissä molemmat, meillä on molemmilla oma elämä. Meillä olisi varaa siis kohtuudella käydä esim. ulkona syömässä, elokuvissa jne, mutta hän valitsee mieluummin aivottoman telkkarin tuijotuksen tai vielä useammin netissä roikkumisen.
Yhteisestä ajastamme siis suurin osa menee miehellä internetissä. En tiedä, mitä hän tekee siellä silloin, kun minä en ole kotona. En yksinkertaisesti viitsi kirjautua hänen nimellään ja tutkia sivuhistoriaa. Mutta minun kotona ollessani hän ei pornoa yms. katsele.
Yhteistä aikaa ei ole kovinkaan paljon edes. Mies on vuorotyössä ja minulla tavalliset työajat, siksi olemme välillä aika paljon yksinkin kotona.
Mieheni on harrastuksensa vuoksi paljon iltoja sekä viikonloppuisinkin jonkun verran pois kotoa, enkä haluaisi siitä suuresti
huomautellakaan.
Koen vain syyllisyyttä, että rajoittaisin hänen elämäänsä. Ei parisuhteen takia pitäisikään joutua muuttamaan itseään, harrastuksiaan. Olen kyllä ääneen todennut asian - vie paljon aikaa "meiltä" - muutaman kerran ja hän ei tunnu pitävän sitä ongelmana, niin mitä voin tehdä. En tahdo nalkuttaakaan.
(Harrastus on joukkueurheilua eli ns. hyvä harrastus ja se oli hänen elämässään ennen minuakin.)
Tiedän että hän kyllä pitää pornosta ja tyydyttää itseään sen kanssa välillä. Minä siis en halua sitä katsella, olen kyllä suostunut joskus. Muutenkin hän kyllä saattaa kertoa, että on tehnyt itsellensä sen.
Minäkin joudun aina silloin tällöin tekemään
itse itselleni hyvää, mutta yritän aina ensin saada seksiä ennen kuin teen sen. En halua, että minun itsetyydytykseni vuoksi meillä olisi vähemmän seksiä. Haluan ensisijaisesti miestäni,
mutta joskus on pakko saada hyvää edes jotenkin.
Kuinka nöyryyttävää onkaan, että joutuu anelemaan seksiä omalta mieheltään! Silloin kun rakastelemme, se on minulle ainakin oikein hyvää. Saan orgasmin, nautin ja uskallan näyttää sen.
En ole mikään akrobaatti tai pornokone, mutta rakastan miestäni ja hänen kanssaan rakastelua. Otan suihin, emme koskaan ole yhdessä asennossa peiton alla pimeässä jne.
Tuntuu niin hirveän pahalta tajuta, että meidän suhde on tällä tolalla. Mutta kai tämä on sitä normaali arkea. Minä olisin valmis vaikka mihin, muuutoksiin, ex tempore reissuihin, vaikka edes hemmetti ilta-ajeluihin (ja jos hän haluaisi niin sivuteille ilman pikkuhousuja jota harrastettiin joskus "nuorina" ;) )..
Ei kaikessa yhdessä olossa ja -tekemisessä tarvitsisi olla seksiä. Mutta ei meillä juuri tapahdu mitään muutenkaan. Pari kertaa olen tämän vuoden aikana saanut hänet iltakävelylle kanssani.
Jos minä en keksi jotakin, niin ei tapahdu yhtään mitään ja jos keksin, niin se ei vielä tarkoita että saan hänet innostumaan. Yleensä en saa vaan telkkari/netti vie voiton.
Vasta kävi niin, että hän oli perjantaina suuren maanittelun jälkeen luvannut minulle pienen reissun lauantaille. Sitten hän lähti samantien illalla harkkoihinsa ja kun tuli sieltä, sanoi että hän on luvannut mennä johonkin matsiin lauantaina kun miehiä yllättäen puuttuu.
Sanoin että mitä tapahtui sille että lupasit mulle yhteisen lauantain ja sen reissun juuri ennen kuin lähdit ovesta. Olisin saanut mennä mukaankin katsomaan ja mies tuli hikisenä hikissä treenikamppeissaan kotiin. Ei siis ole toista naista :)
Mies tuntuu haluavan elää kaavalla Töihin-Kotiin-Harrastukseen-Nukkumaan-Töihin-Kotiin-Netissä-Nukkumaan-Töihin-Kotiin-Harrastukseen-Nukkumaan... Ja väliajat telkkaria.
Joskus jonakin viikonloppuna meillä VOI olla seksiä, jos kaikki planeettojen asennot tms ihme maagiset asiat osuvat kohdalleen...
Olen yrittänyt petrata ulkonäköäni, olen välillä meikannut ihan koti-iltaa varten mitä en tavallisesti tee, olen panostanut hiuksiin ja ostanut uusia vaatteita, olen hänelle saattanut arjen lomassa vilauttaa, että katso olen pukeutunut seksikkäisiin alusasuihin, olemme hankkineet joitakin seksileluja..
Melkein mitä vain voisin kokeilla jos hän vain haluaisi... mutta aina kaikki hiipuu. Nyt olen lopettanut kaikenlaisen yrittämisen ja tilanne on mennyt tähän.
Pitäisikö vain tajuta ja hyväksyä, että joskus voi olla seksiä mutta useimmiten ei ja että se on elämää. Että on tosiaan se kerta kuussa tai vähemmänkin, mutta aina silloin kun HÄN haluaa.
Se juuri ärsyttää, että sitten kun herra joskus sattuu haluamaan, vaikka yömyöhään kun olen jo puoliunessa, niin silloin pitäisi sit tarttua tilaisuuteen...
Viimeksi kun hän tuli asiaa esittämään, olin jo tosi masentunut tästä kaikesta. Ja olin jo nukkumassa, ihan rajalla että olisin nukahtanut.
Sanoin suoraan, että kuule ei musta ole kivaa että juuri silloin kun sua sattuu haluttamaan niin mun pitää pystyä sit juuri silloin haluamaan kun sitten seuraava kerta on joskus ties milloin...
Näytti että oli pahoillaan tai sitten se oli vain v-ttuuntunut ilme "enkö saakkaan?".. Mutta mitä siitä, mitä miän sanon. Siis mies ei sanonut että "ei meidän tarvi kulta" vaan oli siinä, "kovasti tekis mieli" ja hänellä seisoi ja sitä esitteli..
Koskin ja heti sanoi että tahtois itselleen suihinoton mutta ei näyttänyt tekevän mulle mitään.
- joten liukuvoide esiin ja mies sisään, siinä jonkin aikaa liikkui ja juuri kun ehdin itse innostua mukaan niin laukesi, rojahti pois ja eipä siinä paljon puhuttu.
Toivoisin, että mies olisi ryhtynyt ajattelemaan edes tuon jälkeen, mutta ei ole ainakaan sanonut mitään. Ei se muutenkaan sano mitään. Mutta siis lukijoille tiedoksi että tällaista meidän seksi EI normaalisti siis ole.
Ei siis hyvin mene. Enkä itse enää halua pyytää rakastelua, koska on niin nöyryyttävää jäädä aina ilman. Nyt ainakin tietää, mitä ajattelen.
Tunnen itseni ihan hölmöksi. Täytyy vain ajatella, että kai muutkin avioparit saavat tyydytyksensä omin käsin, erikseen tms. :0
Kuulostan varmaan joltakin hirveältä seksikoneelta, mutta olen oikeasti ollut aina ns. kiltti tyttö. Olen oppinut tykkäämään seksistä kyseisen miehen kanssa, aikaisemmin olen pelännyt ja ollut varmaan se kylmä kala siksi.
En vieläkään ole mikään syöjätär, mutta tällä hetkellä itsetuntoni naisena on kyllä aika pohjalukemissa.
Pitäisikö palata siihen kylmä kala- pelkovaiheeseen (huonoja kokemuksia) ennen tätä miestä ja oikeasti olla niin peloissaan ja tuskissaan, niin haluaisiko mies silloin?
Pahinta on, kun suuret odotukset muuttuvat pettymyksen kyyneleiksi. Hän kun antaa ymmärtää, ei kiellä selvästi, esim. perjantai-iltana ja sitten odotan sitä koko viikonlopun..
Pukeudun ehkä hepeneisiin lauantaina, hyväilen häntä päivän kuluessa, vihjailen, suukottelen jne. (Suukkoja siis on joka päivä muutenkin ja hellyyttä) Ja sitten on taas prkleen maanantai ja viikko alkaa alusta eikä ole mitään tapahtunut.
Mitä pitäisi tehdä? En missään nimessä halua erota, koska rakastan häntä. Mutta ei tää näinkään VOI jatkua. Vai tätäkö se elämä vaan on?
Vastaukset 12
Vanhimmat
HIRVEE sepustus yksinkertaisista asioista. Lukisit kirjoitukseni FAKTAA HALUTTOMUUDESTA, jolla oli tarkoitus selventää KAIKKI miehen haluttomuuteen vaikuttavat seikat. Napsi sieltä suhteeseenne parhaiten sopivat mutta muista olla rehellinen myös itsellesi.
..sinun kanssa, tai samat asita meillä, mutta miehen näkökulmasta.
olen koittanu kaikkee melkein,mitä näillä resusseilla vaan pystyn.
no kaikki loppuu,en kehu enää, en hyväle,en edes yritä arvata milloin on seksiä,..ei jaksa enää!!!
kiitos naiset!!!
ehkä seuraavassa elämässä menee paremmin.
Minulla on katsos toinenkin nainen joka pitää tyydyttää. Sitten kun on vielä nämä työt ja harrastukset, niin enhän minä enää oikein jaksa. Muista että en ole kone. Mutta jatka itsetyydyttelyä ja hanki vaikka leluja. :)
Voin sanoa että ainakin oot yrittänyt,parhaasi.Mutta
me miehet ollaan kummallisia karvajalkoja,joskus.Tai
kyllä siihen selityksiä löytyy,tässä yksi.Kuulun itse 50-luvun puolivälissä syntyneisiin.Omissa prosesseissa jouduin vastatusten siihen,miksi meillä
miehillä on niin huono ulosanti ettei me pystytä keskustelemaan ja kertomaan tunteista.Varmaan useampi voi muistella lapsuuttaan ja niitä tälliä ja kolhuja mitä saatiin.Jos perheen tyttö tuli itkien leikeistä niin jovain kohta otettiin syliin ja kysyttiin miksi "isin" tai äidin kullanmuru itkee.Ja niin vanhemmista toinen tai molemmat sai tarkan selonteon tapahtumista ja tyttö lohdutuksen sekä hyvimisen.No jos poika sai köniinsä ja tuli "porua" teetellen kotiin,niin ei siinä kyselty
että mitäs on sattunut puhumattakaan jotta olis otettu syliin ja hyvitelty (näin minun lapsuuden kodissa),tuumattiin vain,älä siinä isoo mies poraa
(satuin olemaan vanhin ja 4 siskoa mulla) eihän
miehet poraa, ota ny ja häpee moista.Eli me miehet
olemme joutuneet antamaan etumatkaa naisten hyväksi siellä lapsuudessa, ei me osata aina keskustella ja puhua tunteista kun ne on tukahdutettu jo silloin (ainakin minulta).
Minä olen naimisissa erittäin sanavalmiin naisen kanssa ja suhteen alkuaikana aina jäin hopealle kun asioista yritettiin keskustella.Nykyisin kun olen näitä juttuja läpikäynyt ja saanut hyviä ihmissuhteita olen oppinut puhumaan ja erittelemään itseäni, ja yllätys yllätys pidänkin
parisuhteessa sanan valtikkaa kädessä eli vaimo jää sanailussa kakkoseksi. Ja yksi pahimmista asioista on se kun mies yrittää kakistella ajatuksiaan ulos niin nainen on sanavalmiina jatkamaan omilla sanoilla miehen aloittamaa lausetta. Niin, EI OLE IHME,ETTEI OLE HENKISTÄ YHTEYTTÄ ja kun sitä ei ole niin seksikin sen aviosiipan kanssa on kuin söis viikon vanhaa jääkaapista löytynyttä perunasoppaa.Kyllähän mies
sitten siellä kaveriporukassa viihtyykin kun tulee siellä kuulluksi ja ymmärretyksi. Olen sanonut monessa keskustelussa naisille:On huono asia jos mies ei puhu,mutta paljon pahempi jos hänen suu tukitaan (toisen sanavalmiudella).Naiset
,olette avainasemassa ,kannustakaa sitä miestä puhumaan vaikka se oliskin vaikeaa,sieltä voi vielä löytyä potkua moneen muuhunkin siinä aviosuhteessanne.
todella vahvasti, miehelläsi on toinen nainen. Nämä hänen monet harrastukset ja menot on juuri sitä itseään.
Tarinasi oli kuin minun kirjoittama. Olemme alle 30v ja seurusteltu 4 vuotta. Alussa seksi oli ihanaa ja jokapäiväistä. Nyt kerran kk. Mieheni on samanlainen kuin sinun aika kuluu työssä, tv, netti, jääkiekko, sohvalla makailu. Minun kanssa ei tule edes kävelylle. Tosin elämämme on kiireistä ja iltaisin ei jaksa sekstailla.
Onko teillä joku kerta seksi epäonnistunut? Meillä mies alkoi laukeamaan nopeasti ja asia vaivaa häntä niin paljon ettei halua enää seksiä. Alussa, kun seksi oli jokapäiväistä luulen, että suhteemme henkinen puoli on jäänyt kehittymättä.. tai miten sen sanoisi ööö meillä ei ole paljon juteltavaa. Itse olen ollut hirveä mustasukkainen seksiä kerjäävä ämmä, joka syytteli aina miestä. Kun mieheni joskus yritti asiasta puhua oli minulla aina analyysi valmiina ja puhuin päälle.
Seksiongelmat usein johtuvat jostain henkisestä jutusta. Onko teillä epäonnistuttu seksissä, jolloin miehelle on tullut suorituspaineita? Käytökselläsi myös (seksin kerjääminen) lisäät miehellesi paineita!! Oletteko yrittänyt unohtaa seksin ja keskittyä johonkin muuhun? En usko, että miehelläsi on toista naista. Vaan kyse on henkisestä suhteenne ongelmasta. Itse olen analysoinut omaa käytöstäni ja huomannut siinä kasan virheitä. Ystänä sanon, että katso itsekin peiliin ja mieti mistä asiat voisivat johtua.
Keskustelkaa, keskustelkaa...
Olisi mukavaa jos kirjoittaisit tänne omia mielipiteitäsi, kun näytämme olevan samassa veneessä :)
Myös haluttoman miehen kanssa eläneenä, ja just sama kuvio: suhteen alussa kiihkeää, sitten hiipui, ensin kerta kahdessa viikossa, sitten kerta kuukaudessa, sitten aina vain harvemmin ja harvemmin... ja suurin piirtein samat kuviot minun tunne-elämässä: miksei se halua minua, joko tänään olis... ai ei tänäänkään, pettymys, yksin nukkumaan, mies tv:n ääressä...
Ei ollut toista naista. Katkerat naiset on aina ekana sanomassa että miehelläs on toinen nainen, mutta ei se todellakaan aina ole niin. On olemassa tää miestyyppi, joka jumahtaa just linjalle työ-harrastus-netti-telkku-nukkumaan-työ... eikä puhettakaan seksistä, paitsi käteen vetäminen kyllä.
Meilläkin miehelle oli ihan kamalaa jos otin edes puheeksi että haluaisin seksiä. Heti pamahti hänelle suorituspaineet päälle, ja ahdistus siitä että hänen olisi jotenkin 'pakko antaa', eli puhua ei voinut kun mies meni heti lukkoon. Kaikki semmoinen, mistä oli yhtään vaarana seurata seksivaatimuksia minun taholta niinkuin sohvalla vierekkäin istuminen teeveetä katsellessa, oli mahdotonta kun mies ahdistui.
Lopulta nukuttiin eri huoneissa, minä makuuhuoneessa ja mies olohuoneen sohvalla, koska samassa sängyssä oleminenkin olisi saattanut johtaa seksitoiveisiin.
Mies siis itse kärsi tuosta asiasta ja kasvatti sen omassa päässään niin suureksi, että mikään normaali pariskunnan välinen kanssakäyminen ei toiminut. Kotona ei mitenkään voitu olla sellaisissa asetelmissa, että seksille olisi ollut mitään mahdollisuuksia... eli jos lapset nukkumassa tai poissa kotoa jostain syystä, niin joko mies oli netissä 'työasioissa' jolloin ei saanut häiritä, tai sitten keksi ihan mitä tahansa muuta ettemme joutuneet kosketuksiin. Juteltiin kyllä ym ym mutta fyysinen kontakti oli täysin pois rajattua.
(En edes viitsi ruveta selittämään että en ole ruma ja lihava ja lahna ja aloitteeton etc, joku kuitenkin alkaa vääntää että sitä se vaan oli, itse tiedän paremmin niin että pitäkää ne mielipiteenne...)
Taustalla oli sitten vaikka mitä lapsuuden traumoja, mm. just toi sisarusparven vanhin ja ainoa poika, jolloin pienenä jo oli pakko oppia että mies ei itke eikä tartte sitä hellittelyä ja paapomista, tytöt sai kaikki sellaiset oikeudet... ja edellinen suhteensa oli vielä kärjistänyt traumaa vaatimalla seksiä ja pukeutumalla seksiasuihin ja sitten riitelemällä jos (kun) ei saanut.
Alkuperäiselle: ihan oikeasti pahennat tilannetta keskittymällä siihen seksin puutteeseen. Vaikka se onkin sulle tiukka paikka niin anna olla... unohda koko juttu, tai ainakin lakkaa näkemästä moista vaivaa. Keskity johonkin muuhun, keskity itseesi, hanki uusi harrastus, rupea vaikka tanssimaan jotain ihanaa kuten latinalaisia (bailatino/latinos/latinoline, ihanan naisellista ja hauskaa ja hikistä...) tai ihan mitä vaan muuta harrastusta joka kysyy sulta huomiota ja aikaa...
Parisuhteessa kun jossain vaiheessa tulee se erkanemisvaihe, elikkä aletaan hakea enemmän omaa tilaa vaikkei kyse olekaan siitä että halutaan erota. Se harvemmin tulee molemmille samaan aikaan, nyt näyttäis siltä että puolisosi on enemmän minäkeskeisessä vaiheessa ja sinä vielä siinä me-keskeisessä.
Anna aikaa itsellesi, unohda se seksin puute miehesi kanssa, älä mökötä hänelle äläkä syyllistä häntä. Anna koko asian jonkin aikaa olla. Käytä itse seksileluja luovasti itsesi kanssa ja lakkaa pitämästä masturbointia jonain jota on pakko tehdä, sehän on ihan eri asia kuin rakastelu ja tuntuu erilailla hyvältä. Sinulla on kaikki lupa tehdä itsellesi hyvää, olit sitten parisuhteessa tai et...
Luultavasti miehesi ahdistuu siitä, että hänestä on nyt tullut jokin ongelmakimppu, jotakin jolla on joku vika, asia mikä pitää ratkaista. Ei mikään ihme jos seksi ei kiinnosta, oikeesti. Ja vielä, että kun joskus häntä sitten haluttaa ja hän todennäköisesti ajatteli silloin, että nyt vaimo varmasti ilahtuu kun on tarjolla seksiä, ja sinä annatkin pakastinkäsittelyn... (siis ymmärrän että hetki oli sun kannalta todella huono mutta jos ajattelet miehen kannalta...)
Olisit kai voinut ottaa suihin kun mies pyysi? En tiedä sinusta mutta mulla käy silleen, että kun otan mieheltäni suihin ja oikein kiusaan ja leikittelen niin itselläkin into nousee... sitten voi pyytää että tule mun sisään kun se tuntuu niin hyvältä... mutta joo okei, unenpöpperössä ei kyllä välttämättä aina jaksa ruveta blowjobbaamaan ;-)
Sitten kun tilanne on ollu jäähyllä ihan kunnolla, sanotaan muutama kuukausi, ja jos ei miehes itse ala kummastella että mikset enää vonkaakaan seksiä tms. tai ei ole muutosta saantiin tullut, niin voi aloittaa ihan rauhassa ja ajan kanssa keskustelun: mikähän siinä oli kun tuossa syksyllä oli niin vaikeeta sen seksin kanssa? Ja sitten toi yksi erinomainen neuvo: kuuntele... älä puhu päälle, älä selitä omia tarpeitasi ja näkemyksiäsi ja tulkitojasi, vaan kuuntele ja pyri ymmärtämään, kysele tarkentavia jos et ymmärrä.
Olettehan te olleet jo 6 vuotta yhdessä, ja haluatte varmaan olla ainakin toisen mokoman? Mikäs kiire tuota ongelmaa on ennen joulua ratkaista sitten... ai niin, se perinteinen kuusen alla nainti...? ;-)))))
Tsemiä!
Ei ole merkitystä sillä, onko toinen nainen vai eikö ole. Ketä palvelee pitää yllä suhdetta johon ei ole itse tyytyväinen. Jos suhteenne on sitä mitä kuvailit, se voi korkeintaan lämmetä väliaikaisesti. Maailma on rakkautta pullollaan, ylös, ulos ja etsimään siitä.
Jäipä kertomatta, että se oli ex-suhde se. Ei sen ylläpitäminen ketään palvellut.
Kyllä se on nähty ettei se vaihtamalla parane. Seuraava suhde menee samaan jamaan alkuhuuman jälkeen. Kannattais aina katsoa peiliin ja etsiä syitä itsestään. Harvoin siinä toisessa puoliskossa koko vika on! Se on vaan kamalaa nykyaikana, kun ongelmat lakaistaan maton alle ja suhteen eteen ei ole oikeasti kiinnostusta tehdä mitään. Kun alkuhuuma kuolee niin vaihdetaan "parempaan". Jos ihmiset on kuitenkin ollut 6 vuotta yhdessä, niin on siinä pakko olla ihan oikeeta rakkauttakin mukana. Parisuhde nyt vaan sattuu olemaan aika arkipäiväistä toimintaa. Pahat kriisit ja erimielisyydet ovat normaaleja. Jos suhteessa ei koskaan tapella ja asioista ollaan aina samaa mieltä silloin on toinen tossun alla ja voi sanoa elävänsä kulississa.
Tää on nyt tarkoitettu vastaukseksi KOKO ketjuun!
En vaan osannu päättää, että mihin väliin tökkäsen :)
Kiitos paljon teille ajatuksistanne. Olen tätä paljon kanssanne pohtinut, täältä sivusta.
En ole tarkoittanut, että minussa ei voisi olla vikaa. Lainkaan. Koin vain, että on pakko selittää sitä, että ehkä kuitenkaan en ole se kamala valaslahna, mihin kategoriaan täällä yleensä haluttomien miesten puolisot niputetaan.
(Niinkuin eräs nimimerkki ratkaisi tämän pakkoselitysasian sanomalla sulkeissa että no en jaksa sitä selittää olkaa mitä mieltä tahansa :) )
Sille, joka puhui toisesta naisesta, ei kannata tehdä maailmasta näin mustavalkoista. Minulla on herttainen, kultainen ja kiltti mies. Kaikki eivät petä. Hänellä on ihan se yksi ja sama harrastus ja voisin mennä katselemaankin ja välillä käynkin. Eli ei ole "sitä itseään".
Eräs nimimerkki tuolla ylempänä kertoi miehenä minusta hyvin sitä, mihin poikien tunnevammaisten vanhempien antava vääristynyt kasvatus johtaa aikuisuudessa. Olen monesti tuntenut juuri niin, että keskustelu mättää koska mulla on jotenkin etulyöntiasema vaikka KUINKA yrittäisin olla hiljaa ja kuunnella. Voin joskus kuunnella vaikka tunnin mutta ei sieltä mitään tule - ja joskus toisaalta sit sitä asiaa tulee.
Nää tunneasiat ei oo tosiaankaan tälle hiljaiselle miestyypille liian helppoja sanoittaa ulos itsestään. Siis silloin kun ei ole kyse siitä, että rakastaa :) vaan vaadittaisiin - siis TILANNE vaatisi, en minä - syvempää analysointia.
Rakkautta meillä on ja minä en halua missään nimessä vaihtaa miestäni. Tiedän, että mulla on onni jakaa elämäni Sen Oikean kanssa :)
No, meillä oli tässä sen päivän iltana, kun tämän kirjoitin, tästä asiasta jälleen puhetta. Hän ei osannut selittää, miksi tilanne on mikä on. Sanoin, että ei se haittaa, rakastan, ja voitaisko kokeilla sellaista mitä tiedän seksiterapiassa kokeiltavan: että on yhteinen päätös ettei rakastella. Se ikään kuin vapauttaa tilanteen.
No me sovimme, että se on ensiksi vaikka tän kuun loppuun ja sitten tarvittaessa lisää. Ettei kummankaan tarvi kokea, että "pitäisi". No heti seuraavana päivänä eli eilen mieheni tuli illalla luokseni aivan yllättäen ja kysyi ykskantaan
"koskeeko se kielto aivan kaikkea vai pelkkää yhdyntää... tekis mieli"
:) :) :)
Meillä oli erinomaisen riemullista ja KIIHKEÄÄ eilen illalla. Yritin siinä sitten vielä, että voitaisko kulta jutella että miten sua nyt heti haluttaa.. no ei hän sit halunnut jutella kovinkaan kauan ;)
Hän sitä ennen ja sen jälkeenkin kertoi, että kun rakastelu oli kiellettyä niin hänelle tuli sellainen kielletyn hedelmän fiilis.. Ja voin kertoa, että mies oli kiihkeämpi kuin KOSKAAN.
Pitää nyt sit illalla jutella, että jatkuuko meillä tää "seksikielto"-tila vai mitä. Voin siis tämän perusteella suositella, jos joku nainen/mies haluaa vielä jotakin kokeilla.
Meillä ainakin toimi. Tiedä häntä, miten sitten pysyvämmin.
No ihan sama koska juuri nyt on hyvä, naisellinen ja tyytyväinen olo :-) Toivon, että meillä ja teillä löytyisi yhä enemmän tällaista kaunista, yhteistä, suloista aikaa.
Kertokaa/kerrotaan, miten jatkossa? Kiitos vielä ajastanne.
onko kukaan taysin tyytyvainen suhteeseensa paitsi alussa kun on rakastunut?
Rakastuminen, se kiihkein, haipuu pikkuhiljaa ja arki tulee.
mulla on ihan samanlaista kuin sulla, mies tuijottaa telkkua ja pelailee netissa. ja on baarissa kaverien kans jne jne.
olen yrittanyt olla kiltti, tyrkytan suuseksia...
ja toivon etta han tajuaisi etta minakin tarvin jotain.
ehka han on tosiaan niin laiska ja saamaton, etta ei mieleen juolahda mita vois tehda, vaikka rautalangasta vaantaisi.
keskustelu, omien toiveiden ja tunteiden ilmaiseminen ei tosiaankaan aina tuota tulosta, ei ainakaan meilla mitaan hyotya!!!! ei kehuilla, ei oma-aloitteellisuudella, ei millaan mitaan apua!!!
Ymmärrän kuinka turhautunut olet!!!!
Vika ei ole sinussa!
ehka ois paras tehda itse oma elama mukavaksi, menna vaikka tyttokavereiden kans risteilylle ja pitaa hauskaa.... ajatella ihan muita asioita.
tai ottaa rakastaja eri kaupungista.
tai alkaa myyda seksia miehille, heh, vaikka omallekin!
suihinotto 100 euroa! ehka saisit panna jos maksat viela lisaa!
pitaisko leikkia jotain viileaa, ei mitaan merkitysta, ihan sama, seksia tai ei!
tai olla mahdollisimman paljon pois kotoa, kun siella kerran ei kukaan kaipaa.... telkkua ja nettia voi tuijotella mies yksinkin!
tai ota "yön Timo", aina seisoo ja seksi kiinnostaa.... voit sponsoroida mustan gigolon harrastuksia, mutta ainahan terapia maksaa!
mulla tammosen haluttoman, olemattomalla libidolla varustetun miehen kans olo on ihan oma vika, mun edellinen miesystävä oli hirveä panomies, joka ilta panemassa, vaikka mua ei ois haluttanu tai olin ihan väsynyt tai kipeä.... ja nyt sitten toinen äärimmäisyys, ei halua ikinä!
ja mun paras rakastaja oli mun ex-aviomies, oli mielikuvitusta asennoissa, oli halua ja kykyä, mut silti mun tyhmän piti muka se jättää jostain helvetin henkisistä syistä!!!
Siis: onko ihminen koskaan tyytyvainen?
en minä ainakaan!!!!